Ilmastovaalit? Ilmastovaalit. Ilmastovaalit! Nämä ovat ilmastovaalit, tehdään näistä ilmastovaalit, ilmasto sitä, ilmasto tätä. Ilmasto on vaalien tärkein aihe ja jokaisen puolueen ja ehdokkaan on otettava kantaa siihen miten Suomi torjuu ilmastonmuutosta.

Näin meille nyt joka tuutista toitotetaan ja ilmastonmuutoksen torjunnasta on tullut huutokauppaa siitä kuka lyö kovimmat toimet pöytään. Siitä on myöskin muodostunut jonkinlainen uskontunnustus: jos et lähde tähän meidät varmastikin ihan lähivuosina tai ainakin vuosikymmeninä tuhoavan voiman torjuntaan, olet kerettiläinen – harhauskoinen.

Miksi nämä vaalit olisivat sen enempää ilmastovaalit kuin edelliset? Tai vaikkapa vuoden 2007 vaalit? Miksi 1999 vaalit eivät olleet ilmastovaalit, olihan kasvihuoneilmiöstä ja otsonikadosta puhuttu jo yli kymmenen vuotta. Miksei etenkin vihreät, jotka puheenjohtajansa mukaan vihdoin aikovat ottaa nuorison huolen ympäristöstä tosissaan ja korjata tilanteen, eivät tehneet sitä vaikkapa ympäristöministerin salkkua kantaessaan?

Suomi on tehnyt ja tekee osansa ja ylikin ilmaston puolesta ilman mitään lisäkiristyksiä ja kotimaisen teollisuuden menestysmahdollisuuksien heikentämistä. Tämän olen jo itsekin niin monta kertaa avannut, että eiköhän kantani ole tiedossa. Puhutaan tällä kertaa muusta.

Media haluaa lyödä Ilmastovaalileiman vaalien ylle ja moni puolue tuntuu olevan samaa mieltä. Ilmastosta yläkäsitteenä puhuttaessa ei tarvitse puhua kansalaisen päivittäisistä ongelmista: vähävaraisuudesta, syrjäytymisestä, hoidon puutteesta, turvattomuudesta – ikävistä asioista. Nämä vaalit eivät ole kuitenkaan ilmastovaalit. Eivät ne ole myöskään vanhustenhuoltovaalit, sotevaalit, maakuntauudistusvaalit tai lapsiperhevaalit. Eivätkä – ja tämä saattaa tulla yllätyksenä jollekin – ei, nämä eivät ole maahanmuuttovaalit. Kansanedustajien valintaa ei voi niputtaa minkään yksittäisen otsikon alle.

Eduskuntavaaleissa valitaan edustajat äänestämällä tekemään kahta asiaa: päättämään kansalta kerättyjen verovarojen käytöstä ja säätämään lakeja. Tätä valtaa käyttäessään ja keskuudestaan valittua hallitusta valvoessaan joutuvat kansanedustajat tottakai ottamaan kantaa kaikkiin edellä mainittuihin teemoihin ja paljon muuhun.

Tärkein ja kaiken ylitse menevä tehtävä on pitää huoli Suomalaisten edeltävien sukupolvien luomasta hyvinvointivaltiosta, mistä saamme tänään nauttia. Tuore tutkimus on mediassa näemmä laajalti otsikoitu “perusoikeudet suomalaisten mielestä kunnossa” . Kuitenkin yli kolmannes vastaajista näkee, ettei esimerkiksi oikeus toimeentuloon, huolenpitoon, sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon toteudu riittävän hyvin. On siis paljon vielä tehtävää Suomalaisen perusoikeuksien eteen.

Hukkaammeko varamme liian kunnianhimoisiin, maailman tasolla hyödyttömiin ilmastotavoitteisiin? Olemmeko maailman sosiaalitoimisto ja jatkossakin rahoitamme kallista turvallisuusongelmia luovaa humanitaarista turvapaikkaturismia. Olemmeko mukana kehityksessä, missä Euroopan Unioni lipuu kohti liittovaltiota itsenäisten valtioiden liiton sijaan, ja missä päätösvalta annetaan keskushallinnolle, mutta maksajan rooli jää meille?

Vai? Valitsemmeko pitää huolta ensisijaisesti kotimaisista vähäosaista, vanhusten hyvästä hoidosta, syrjäytymisvaarassa olevista nuorista, yrittämisestä, työpaikoista ja niin edelleen.
Voimme puolustaa Suomalaisten hyvinvointia.

Mikäli näihin vaaleihin täytyy joku leima lyödä, niin valintani olkoon: Hyvinvointivaalit.