Suomen kunnat tarvitsevat juuri nyt hyviä asiansa hoitajia. Asianhoitajien johtotähtinä tulisi olla: perehtyneisyys asioihin, hyvä tietopohja ja kanssapäättäjien kunnioittaminen. Itselläni on ajoittain ollut vaikeuksia hillitä itseäni selvien hölmöilyjen edessä, mutta onpahan parannettavaa. 

Tämän päivän politiikka on hajottanut Suomea ja politiikan voi monessa kunnassakin sanoa olevan rikki ja olen valmis tuomaan ryhtiliikkeen ja lahjomatonta suoraselkäisyyttä asioiden hoitoon. Koetan vaikuttaa myös siihen, että paikallinen media tarkastelee tutkivammin ja kriittisemmin sitä, mitä kunnissa todella touhutaan ja mitä on päätösten taustavaikuttimina – ajetaanko aidosti kuntalaisten asiaa. Itsekin herätän ja ylläpidän keskustelua.

Kunnan rooli luodaan nyt uudelleen, ne on luotava. Seuraavat kuntavaalit ovat aiempia tärkeämmät. Seuraavan neljän vuoden aikana luodaan puitteet tuleviin kuntapäätöksiin. Mahdollisesti toteutuvan ja jälleen meneillään olevan sote-uudistuksen myötä palvelujen rahoitus- ja järjestämisvastuu poistuvat kunnilta. Tämä tarkoittaa noin 2/3 kuntien resursseista ja liikevaihdosta. Samaan aikaan ollaan siirtämässä päätäntävaltaa ja ohjausta maakunnille. Näiden muutosten vuoksi kunnan on oltava tarkkana luodessaan uutta toimintaa. Hallintoa on pidettävä oikeissa raameissa ja rooleissa. Kunnan asioihin on helpompaa vaikuttaa sisältäpäin, kuin ulkoa. Näidenkin syiden vuoksi on syytä lähteä ehdokkaaksi ja siirtää keskusteluja, sekä ajatuksia, huoltoaseman kahvikupin äärestä myös kunnan valtuustosaliin ja hallituksen kokouspöytään.

Kuntien näkökulmasta suunnitellut uudistukset ovat mittavia. Kunnat eivät enää tulevaisuudessa järjestä, rahoita tai tuota sote-palveluita. Tämän vuoksi on oltava tarkkana henkilöstöresurssien uudelleen organisoinnissa ja käytössä. Uudistus vapauttaa valtavasti kapasiteettia muihin asioihin. Jos kapasiteetti käytetään väärin, saadaan aikaan tappioita, vahinkoa ja huononevaa palvelua. On tehtävä oikeita linjauksia. Kunnat muuttuvat palveluiden järjestäjistä elinvoiman mahdollistajiksi; työllisyys, yrittäjyys, kaavoitus, osaaminen, elinkeinotoiminta jne.

Kuntien on opeteltava hankintojen ja kilpailutuksen järjestäminen. Asuinkuntani Urjala ei tätä vieläkään osaa. Kuntien on huomioitava entistä paremmin suomalaiset pienyritykset hankinnoissa. Kilpailutukset on voitava jakaa pienempiin osiin ja tähän luo uhkakuvan maakuntauudistus. Maakunnallisten päätösten myötä kilpailutettavat kokonaisuudet voivat ajautua suuriksi ja niihin pääsevät tarjoamaan vain veroparatiisiyhtiöt. Kuntien osuus julkisen sektorin hankinnoista on edelleen merkittävä. Kuntien viranhaltijoiden, luottamushenkilöiden ja yrittäjien välinen aktiivinen vuoropuhelu auttaa kuntia tekemään parempia hankintoja.

Kunnan on syytä havahtua siihen, että yritykset kunnan elinvoiman ylläpitäjinä korostuvat. On syytä siirtyä kysymyksestä, ”mitä kunta voi tarjota yrittäjille?” myös kysymykseen, ”mitä yrittäjä voi tarjota kunnalle?”. Yritykset luovat työtä ja palveluita kuntalaisille, sekä tuovat verotuloja. Rakenteiden muuttumisen myötä vapautuvat voimavarat on siis mahdollista suunnata enemmän elinkeinopolitiikan tekemiseen. Kuntien on arvioitava jokaisen päätöksen kohdalla sen vaikutukset paikalliseen yrittämiseen ja sitä kautta palvelujen saatavuuteen.

Sitoudun pitämään huolta siitä, että kaduilla ja kylillä on turvallista kulkea, eläkeläisten ei tarvitse valita ruuan ja lääkkeiden välillä, nuoret pääsevät töihin, ”Kela-työkykyiset” pääsevät eläkkeelle, yrityksillä on edellytyksiä työllistää ihmisiä ja terveydenhuolto sekä vanhustenhoito pidetään ykkösprioriteettina. Ilmastokiima, jota vierastan, ei anna näille normielämän edellytyksille mitään mahdollisuuksia.

Kunnissa tehdään tulevaisuudessakin merkittäviä päätöksiä monella tasolla. Kaikki päätökset vaikuttavat yrittämiseen, elämiseen ja arkeen kunnassa. Maakuntapäätöksentekoon on saatava mukaan aloitteelliset ja valvovat silmät ja korvat. Tulevaisuudessakin luottamushenkilön on mahdollista vaikuttaa asioihin jo valmisteluvaiheessa esimerkiksi lautakunnissa. Maaseutukunnissa on syytä pohtia, kumpi on tärkeämpää – asuminen maaseudulla vai asuminen jossain tietyssä kunnassa. Vastauksen on oltava asuminen maaseudulla, yksikään kunta ei voi, eikä ole varaa, lokeroitua itseensä nykyisen poliittisen maaseutuvainon vallitessa.

Koen voivani vaikuttaa uuden ja paremman poliittisen kulttuuriin alkamiseen ja senkin vuoksi lähden kuntavaaleihin ehdokkaaksi. Lähdethän sinäkin ehdokkaaksi?