Keskustelu pienydinreaktoreista on saanut tilaa, kun energiakriisi on seurannut Ukrainan kriisiä. Samaan aikaan öyhötetään ilmaston pelastamisella ja tehdään epätarkoituksenmukaisia ja ainakin suomalaisille kohtuuttoman kalliiksi käyviä ratkaisuja. Osoittautuisiko pienydinreaktorit sellaiseksi riskiratkaisuksi, jota ei pitäisi paniikissa ja yön yli nukkumatta tehdä?

Pienydinreaktoria (modulaarireaktori, SMR) on perusteltu mm. sillä, että saataisiin turvetuotanto alas. Turpeella on mm puuhaklkeen ohella tuotettu kaukolämpöä turvallisesti. Vanajan Voimalaitos Hämeenlinnassa on tällainen, perinteistä turvettakin käyttänyt, kaukolämpölaitos. Mummot, vaarit, äidit, isät ja lapset ovat saaneet turvallisen ja lämpöisen suihkuveden. Nyt poliitikot ovat kuitenkin ajaneet turpeen alas ja turvekaluston romutuksen jälkeen takaisin ylös. Johdonmukaisuus ja järki ovat kateissa. Johtaako tämä jatkossa hätäisiin ratkaisuihin?

Jotta fossiilisilla polttoaineilla tuotettu kaukolämpö saataisiin korvattua, vaaditaan toista sataa kymmenen megawatin pienvoimalaa. Saman kokoluokan lämppäreitä ovat esimerkiksi Lammin ja Turengin lämpökattilat, jotka nekin voisivat käyttää myös seospolttoaineena turvetta. Kattilat toimivat nyt puulla, mikä on loistavaa ja kotimaista. Pienydinvoimala on onneksi melko kaukainen näkymä Putinin aiheuttamasta kriisistä ja muista kriisipeloista huolimatta – vai onko?. Pienten reaktoreiden sarjatuotannon hyödyntämiseen tarvitaan lisäksi ydinenergialainsäädännön päivittämistä. Se päivitys ei saa olla yksinkertaistettu juttu.

Pienydinreaktorin jäähdytys tapahtuu normaalisti kierrättämällä vettä pumpuilla. Häiriötilanteissa, joissa pumput voisivat pysähtyä, reaktori sammuu. Silloin tarvittava jäähdytys tapahtuu painovoimaisesti. Kun reaktorissa kuumentunut vesi kiehuu, höyry nousee ylös ja kohtaa kylmiä seinäpintoja, lauhtuu ja laskeutuu vetenä takaisin alas. Pienydinvoiman puolustajat esittävät yhtenä perusteena pienreaktorin sydämen lämpötilan helpompaa hallintaa ison ydinvoimalaan verrattuna. Pelottava ajatus jo sinällään. Sukellusveneitäkin on tuhoutunut reaktoreiden pettäessä. Maanpinnalla taajamassa tuhovaikutus olisi mittava.

Pientä modulaarireaktoria puolustetaan myös sarjatuotantomahdollisuudella, joka tekisi siitä tehokkaan. Myös muita laitoksia ja voimaloita voidaan ”sarjatuotteistaa”. Puolustajat esittävät myös, että melkein kaikki osaaminen löytyy Suomesta. Suomi on valmistautunut myös ydinjätteen loppukäsittelymaaksi, joka kätkee hameensa suojiin reaktorijätteet. Sanovat Suomen peruskallion olevan turvallista. Sellaista ei olekaan.

Voisiko asuinalueen takuumiehenä olla miehittämätön pienvoimala? Sijoittelun suhteen pienydinvoimalan turvallisuusväite tulee osin myös siitä, että se on kokonsa puolesta helppo rakentaa osittain maan alle – vaikka keskelle asuinaluetta. Voimala ei tämän vuoksi tarvitsisi ympärilleen valtavaa suoja-aluetta, eikä sen tarvitse olla siis miehitetty. Vahingon sattuessa suoja-alue olisi kuitenkin välttämätön. Vahinko se on pienikin ja peruuttamaton alueella, jossa se tapahtuisi. Sijaintia asuinkeskittymän lähellä puoltaa toki myös se, että lämpöä ei voida siirtää satoja kilometrejä toisin kuin sähköä. Siksi lämpö- ja kaukovoimalat ovat taajamissa, kuten esimerkiksi Kanta-Hämeen Hämeenlinnassa, Lammilla ja Turengissa.

Maailmalla erilaisia SMR-ydinreaktoreita on jo käytössä erityisesti laivoissa ja sukellusveneissä, joita on myös tuhoutunut reaktorionnettomuuksien vuoksi. Voimalaitoskäyttöön sovitettuja SMR-reaktoreita on kehitteillä eri puolilla maailmaa. ”Asiantuntijat” sanovat pienvoimalan aiheuttaman suurimman riskin ihmiselle olevan sen, että sen ydinreaktori pysähtyy ja lämmin suihkuvesi loppuu. Melko naiivi ja kaupallishakuistava väite. Kukaan ei voi taata, että reaktorionnettomuuden jälkeen, että haitalliset radioaktiiviset aineet jäisivät tilaan, joka on eristetty ja tiivis. Jälleen naiivi ja tarkoitushakuinen väite.

Toimintavarmuuden ja huollon vuoksi pieniä kaukolämpöreaktoreita pitäisi olla joka tapauksessa laitosta kohden yksi varalaitos. Pientä taajamaa kohden siis vähintään kaksi ”ydinpannua” ja suuressa kaupungissa lukuisia varalaitoksineen. Pienreaktorin uraania vaihdetaan kertaalleen tai kahdesti kahden vuoden jaksoissa. Vaihdettava määrä olisi parisataa kiloa jätettä kerralla. Reaktorijäte olisi aina kuljeteltava ydinjätevarastoon, josta seuraa myös riskit.

Samat asiantuntijat vähättelevät pienreaktoriin kohdistuvaa terroritekoa. Se on kuulemma kovin pieni, jos vertaa vaikka Loviisan ydinvoimalaan. Jos terroriteon seurauksena pikkupannu lentää taivaan tuuliin, saastetta väitetään tulevan vain yksi sadas tai kahdessadasosa suuren ydinvoimalan ”päästöstä”. Mikä on pienin hyväksyttävä ihmisille ja ympäristölle aiheutettava riski ja toteutunut vahinko? Kuka ottaa sen määrittelyn vastuulleen ja vahinkoseuraamukset? Se on aina kertaluontoinen, nopea ja samalla pitkävaikutteinen ja pysyvä vahinko, kun sattuu. Alue on asuinkelvoton ja infra käyttökelvotonta.

Puuttinin riehuminen on palauttanut ajatuksia fossiilisiin polttoaineisiin, ainakin muualla Euroopassa. Suomessa istuva hallitus on toivoton ja ei ymmärrä välitöntä kansan etua ja tarpeita pitäessään jääräpäisesti kiinni utopistisista ja kalliista ilmastointitavoitteistaan. Tällä hetkellä Suomen kaukolämpöä tuotetaan polttamalla kivihiiltä ja kohta siis taas kotimasita ja huoltovarmaa turvetta, onneksi. Valtakunnan ydinvoimaloista päättää tällä hetkellä valtio, tulisiko kunnille sallia ydinvoimalapäätökset, mielestäni ei. Ei edes maakunnalle. Tämä sen vuoksi, että haittavaikutukset ulottuvat sattuessaan laajalle alueelle, yli maakunta- ja maarajojenkin.

Lisäksi tulee muistaa, että ydinvoiman raaka-ainetta ei saada Suomesta. Ydinpolttoaine tuodaan Saksasta, Venäjältä ja Ruotsista. Toivottavasti poliitikot ymmärtävät käyttää muut vaihtoehdot ennen pienydinreaktoreita. Toivottavasti modulaarisia pienreaktoreita ei oteta käyttöön ja nopeutettu käyttöönotto johtaisi vain kasvavaan riskiin. Olisivatko suomalaiset vapaaehtoisia testikaniineiksi? Kuinka olisikaan käynyt ukrainalaisissa suurkaupungeissa ohjushyökkäysten seurauksena, kun reaktorit olisivat silmittömässä tulituksessa räjähdelleet? En halua asiaa pidemmälle kuvitella.

-murikka-