”Niina Immonen jälleen Huittisten äänikuningatar.” Näin uutisoi Alueviesti-lehti vaalien jälkeisellä viikolla. -Tosiaan, eniten ääniä kunta- ja aluevaaleissa Huittisissa ja yllätyksenä puolueen eniten ääniä saaneen titteli koko Satakunnassa, ohi istuvan kansanedustajan. Jotain on siis henkilökohtaisesti tullut tehtyä oikein. Joskin yksi asia aina johtaa toiseen ja varmasti apua on ollut sekä kunta- että hyvinvointialuetason ryhmien puheenjohtajuudesta ja sitä kautta rivijäsentä näkyvämmästä paikasta.

Muuten olotila onkin ristiriitainen. Kentällä tehtiin ahkerasti vaalityötä, kunnissa ja Satakunnassa on tehty Perussuomalaista politiikkaa, kuten vastustettu johtajien palkkaamista ja esitetty alempaa kokouspalkkiotasoa, tuettu omaishoitajia, perhehoitajia, järkeistetty kiinteistöjen käyttöä ja suitsittu investointikustannuksia. Perussuomalaiset eivät alunperinkään luvanneet joka niemeen ja notkoon terveysasemaa, mutta tuimme ajatusta, että palvelut saa mahdollisimman läheltä, jopa kotisohvalta. Satakunnassa kuntavaalikannatus oli 9,6% ja hyvinvointialueella 10,3%, kun kannatusprosentit valtakunnallisesti olivat 7,6% ja 7,8%. 

Mikä meni vikaan? Olen kerännyt palautetta vaaleissa ehdokkailta olleilta ja ehdottomana ykkösenä nousee hallituspolitiikka. Puolueemme on yhdistetty saksiin, valtionvarainministerin tiukkaan ilmeeseen, lupausten pettämiseen ja vähäosaisilta riistämiseen. Kokoomuksen apupuolueeksi. Vaikutelma on, että omat arvot on hukattu, eikä käsityksen vastaista viestiä ole saatu tuotua riittävän vahvasti ilmi tai väärinymmärrystä saatu korjattua. Kieltämättä leikkaukset ovat koetelleet omaakin oikeudentajua, vaikka perustelut ymmärränkin. Eikö oikeasti löytynyt mitään muita säästökohteita kuin sote-palvelut, nyt kun hyvinvointialueet tuskailevat muutenkin alijäämien kattamisen vuoksi ja palvelujen kehittäminen, ennaltaehkäisyyn panostaminen ja matalan kynnyksen palvelut jäävät huomiotta, kun fokus on vain alueen muutos/sopeutus/säästöohjelmissa. STM:n sijasta vahvaa ohjausta harjoittaa VM ja tässä on lopputulos. 

Riikka Purran salkku on raskas kannettava. Jälkiviisas on hyvä olla, olisiko sitä voinut kantaa toisella tavoin, jotta lopputulema ei olisi ollut kantamusten leviäminen vaalituloksen muodossa? Ei säästöjä tehdä kurittaakseen ihmisiä vaan turvataksemme tulevillekin sukupolville hyvinvointivaltion, jossa jatkossakin saisi hoitoa ja apua sitä tarvitessaan. Osa kansalaisista ymmärtää, miten ylivelkaantuneita olemme, osalle raha vaikuttaa tulevan taikaseinästä. Mutta jos tili on tyhjä, ei automaatista rahaa saa ja lopulta kone nielee kortinkin.

Itse koen edelleen seisovani vahvasti heikko-osaisten puolella. Se ei kuitenkaan poista sitä, että ajattelen jokaisella olevan vastuuta omasta terveydestään ja toimeentulostaan. Ei voi olla kuten Vasemmistoliitossa ollaan sitä mieltä, että on oikeudenmukaista, että terve ihminen voi elää pysyvästi sosiaalitukien varassa, SDP ja Vihreätkin empivät vastaustaan sen suhteen. Ei, terve ihminen ei voi pysyvästi elää tulonsiirtojen varassa. Yhteiskunta ei pyöri siten, ettei kukaan kävisi töissä. Itsellänikin on kokemus toimeentulotuen varassa elämisestä, mutta kyseessä pitäisi olla ohimenevä elämänvaihe, mikäli taustalla ei ole sairautta tai vammautumista, jolloin perustoimeentulokin on lopulta jokin muu kuin toimeentulotuki.

Inhimilliset arvot vetosivat ihmisiin ja niin pitääkin olla. Mutta ei inhimillisyys ole ainakaan allekirjoittaneesta mihinkään hävinnyt, vaikka talouden realiteetit sisäistääkin.