Sain valtuutettuna (yhtenä ryhmälähetyksessä) palautetta kuntalaiselta.

”Hyvät valtuutetut,

Koulun alkaessa laskin lapseni koulun opettajat:

– 84 opettajaa yhteensä

– 16 sellaista äidinkielen opettajaa, jotka opettavat jotain muuta kuin Suomen virallista kieltä, suomea, ruotsia tai saamea. (mm. somali, arabia, turkki, hindi…)

– 9 uskonnon opettajaa, joista 5 islamin opettajaa (listan ainoa ev.lut uskonnonopettaja ei ole tässä mukana, koska hän on myös historianopettaja)

Liki kolmannes koulun opettajista opettaa kieliä joille Suomessa ei ole juurikaan käyttöä sekä uskontoja, jotka tuskin edistävät maahanmuuttajaoppilaiden integroitumista Suomeen. Tämä liki kolmannes (25 opettajaa) ei opeta muita aineita. Mihin tarvitaan 5 islamin opettajaa!

Jos ajatellaan näiden 25 opettajan (maahanmuuttaja)oppilaiden parasta, opettajat irtisanotaan ja säästyneet rahat käytetään integroitumista edistäviin aineisiin, suomen kieleen ja esimerkiksi elämänkatsomustietoon.

Jos taas ajatellaan koko Vantaan parasta nämä 25 opettajaa irtisanotaan ja säästetyillä rahoilla koitetaan saada kaikille lähiöiden lapsille edes lain mukainen opetus järjestetyksi.

Vieraiden äidinkielten opetus on kunnille vapaaehtoista ja siksi sen pitäisi olla ensimmäinen säästökohde. Viime vuonna säästettiin kyllä kieltenopetuksesta: voisiko joku selittää, miksi on hyödyllisempää opettaa somalialaistaustalle somalia ja samaan aikaan suurentaa ranskan tai venäjän kielen valinnaisaineiden minimiryhmäkokoja ja näin estää lasten ja koko Suomen etua palvelevien kielten opiskelu kaikilta lapsilta?

Järki käteen ja hyvää kouluvuotta kaikille lapsille,

V

ps. Jos perheeni muuttaisi nyt Ranskaan (olemme harkinneet sitä) ei tulisi mieleenikään vaatia tai järjestää lapsilleni suomen kielen tai ev.lut. uskonnon opetusta. Ajattelisimme lapsiamme ja satsaisimme kaiken ranskan kielen taitoon.”

Kuntalaisen viesti saa kyllä miettimään, onko meillä Suomessa (ja Vantaalla) tässä asiassa MITÄÄN JÄRKEÄ!

Voiko olla yhteiskunnan tehtävä opettaa kuntalaisille mitä eksoottisimpia äidinkieliä? Pitäisikö äidinkielissä pitäytyä valtion virallisissa kielissä? Niiden lisäksi tarjottaisiin vieraita kieliä – kunnan harkittujen vaihtoehtojen puitteissa. Perheet luonnollisesti opettavat harkintansa mukaan kotikieltä. Yhteiskunnan tehtävä on edesauttaa kotoutumaan – luoda valmiuksia suomalaisen yhteiskunnan jäsenyyteen.

Voiko olla yhteiskunnan tehtävä opettaa kuntalaisille mitä erilaisimpia uskontoja? Pitäisikö opetus järjestää esim. elämänkatsomustiedon ja etiikan nimellä – kaikille yhdessä ? Painopiste olisi valtakunnan valtauskonnoissa ja niiden vaikutuksessa tapoihin ja yhteiskuntajärjestykseen. Muut maailman yleisimmät uskonnot esiteltäisiin pääpiirtein ja valtakunnan valtauskontoihin, tapoihin ja lainsäädäntöön peilaten. Yhteiskunnan tehtävä on edesauttaa kotoutumaan – luoda valmiuksia suomalaisen yhteiskunnan jäsenyyteen.

Vaikka valtamediat eivät kovin laajasti ole muiden Euroopan maiden kokemuksia uutisoineet, on syytä perehtyä muiden länsimaiden kokemuksiin eri kieliryhmiin ja uskontokuntiin kuuluvien kotoutumisesta. Suomessa tavoittena tulee olla segregaation sijaan kotoutuminen. Siis välttää Chinatown, LittleItaly tai vastaavien suomalaisesta yhteiskunnasta monikultturismin keinoin eristäytyvien kaupunginosien kehittyminen.

Monikultturismi ei ole sitä, että kotikaupungissa löytyy ravintoloita, joista saa halutessaan sushia tai pizzaa. Ei myöskään sitä, että parturissa saa halutessaan vaikka rastat tai irokeesin. Segregaation seurauksena kehittyvä monikultturismi on sitä, ettei valtakunnan demokraattisesti säädettyä lainsäädäntöä ja yhteiskuntajärjestystä pystytä ylläpitämään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti maan kaikissa kaupungeissa, kylissä ja kaupunginosissa. Tällaisesta monikultturismista uutisoidaan jo eri puolilta Eurooppaa.

En tiedä missään Euroopassa uutisoidun nopeasti tapahtuneiden suurten väestösiirtymien onnistuneista kotouttamisista.

Mallia siis ei ole. On vain varoittavia esimerkkejä.