Hallitus aikoo kiristää työn perässä tulleiden oleskelulupien kestoa, jos töitä ei enää olekaan. Jos töitä ei potkujen jälkeen löydy kolmessa kuukaudessa, täytyy etsiä töitä toisesta maasta. Tätä on kritisoitu.

Pääkritiikki kohdistuu siihen, etteivät monet hakuprosessit ratkea kolmessa kuukaudessa. Tässä ajatuksessa on heikkous: se olettaa, että työnhakija aloittaa työnhaun, kun työsuhde on ohi.

Miten asia on tosiasiallisesti? Usein potkut saa muutosneuvotteluiden kautta. Ne kestävät 2 kuukautta. Lisäksi tyypillisesti irtisanomisaika on ainakin kuukauden verran, joka toteutetaan neuvotteluiden jälkeen. Näin ollen työntekijällä on työttömyysuhan ilmaantumisesta työsuhteen päättymiseen aikaa ainakin 3 kuukautta. Siten hänellä on yhteensä 6 kuukautta etsiä työtä.

Etenkin ohjelmistoalalla valitetaan, ettei työvoimaa saada valtion byrokratian takia nopeasti. Jos yritysten omat prosessit kestävät kolme kuukautta, miksi valitetaan valtiosta sanoen, että jopa muutamat päivät ratkaisevat mihin erityislahjakkuus menee?

Ulkomaista työvoimaa on otettu kovan työvoimapulan aloille. Siellä on siis kova tarve saada nopeasti paljon työnhakijoita töihin. Näin ollen aloilla tuskin arvotaan kolmea kuukautta palkatako vaiko eikö. Tiedämme riidattomista tilastoista (ammattiliittojen julkaisuja), että puolet työttömistä saa töitä 3 kuukaudessa ja moni 1-2 kuukaudessa (ja suuri osa 6 kuukaudessa). Väite, jonka mukaan suuren työvoimapulan aloilla prosessit eivät etenisi yhtä nopeasti, ei kestä vettä eikä päivänvaloa.

Jos siis työn perässä tullut ulkomaalainen ei saa töitä kolmessa kuukaudessa, voi kysyä, onko enää voimassa se alkuperäinen syy hänen hankkimiseksi Suomeen töihin.