Eduskunta tutki, mitä Fortum mokasi Uniperin kanssa. HS uutisoi aiheesta, mutta varsinainen jööti uutisesta jäi jutun riveille. Suuri paljastus on tässä:

”Fortum ei suorittanut yrityskaupoille tyypillistä due diligence -tarkistusta Uniperissa, eli se ei päässyt tutkimaan Uniperin tilannetta yhtiön sisältä ennen ostotarjousta.

Raportin perusteella Fortumin tekemä analyysi saksalaisesta lainsäädännöstä ja yrityskulttuurista jätti toivomisen varaa. Fortum ei ottanut huomioon esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen vahvaa asemaa ja sen vaikutusta yrityskaupan etenemiseen.”

Fortum siis osti yli 7 miljardilla firman, jota ja jonka bisneksiä se ei tutkinut kunnolla. Siltä se ulospäin näyttikin ja nyt se paljastui. Räikeän amatöörimäistä. Syyskuussa 2019 Uniperin osto saatiin valmiiksi ja toimitusjohtaja kommentoi asiaa näin:

I am convinced that this will create attractive opportunities for both companies and their employees. For Fortum’s shareholders this transaction will be earnings accretive. As always, this investment follows our prudent investment criteria to add value reflecting carefully managed risks,” Pekka Lundmark, Fortumin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja.

Johtaja siis kertoi investoinnin noudattavan varovaisuutta ja riskien olevan huolellisesti hallittu, vaikkei ostettua bisnestä oltu tutkittu kunnolla. Pörssiyhtiön johtaja näyttää puhuneen siis aivan muuta kuin totuus oli.

Kun duunari mokaa, palaa tuhansia. Kun johtaja mokaa, palaa miljoonia. Tai miljardeja. Tapaus paljasti, kuinka heikkoa johtamista suurissa suomalaisissa yrityksissä voi olla. Onko kyse valtionyhtiöiden ongelmasta vai yleisestä ongelmasta, en tiedä. Tapaus jättää ulkopuoliselle epäilyn näihin kaikkiin. Mitä muuta jättimäistä suuryritysten johto voi laiminlyödä? Kuuluisia muita tapauksia ovat Sonera ja Nokian ylimmän tason johtamisongelmat ennen romahdusta.

Joka tapauksessa niin valtio kuin Fortum väittävät ottaneensa opiksi ja muuttaneensa tapojaan. Toivoa sopii. Niin myös epäillä. Missä paukkuu seuraavaksi?