Mielikuvissa Venäjä voi tuntua entisajan mahtavalta Neuvostoliitolta mutta sitä se ei enää ole. Silti se on paljon Ukrainaa isompi, mutta tuoko se voiton?

Väkiluvultaan nykypäivän Venäjä on vain puolet Neuvostoliitosta. 289 miljoonaa ennen, 144 miljoonaa ennen suurhyökkäystä. Ukraina on silti vain reilun neljänneksen Venäjästä. Ilmari Käyhkö on epäilevä Venäjän heikentymisen suhteen. Jotkin seikat puoltavat ajatusta, että Venäjä kaatuu ensin, vaikka se toki epävarmaa on.

Jo pitkään on voinut uutisten ja julkisten kanavien perusteella todeta, että Venäjä nilkuttaa sotaan romuilla ja rammoilla. He ovat jo kauan sitten joutuneet hylkäämään laadun ja tyytyneet luottamaan määrään. Mitään ikivanhoja tankin romuja ei rintamalle tuotaisi ilman, että sodan johtajilla on pakkomielle voittaa, mutta käypä kalusto on loppu. Niinpä nurkista kaivetaan kaikki mikä liikkuu. Aivan sama koskee, ehkä yllättäen, sotilaita. Rintamalle tapatetaan kouluttamattomia vankeja, koska Venäjällä on itse tehty rajoite väkiluvun potentiaalinsa hyödyntämiseksi.

Venäjä olisi voinut ottaa sodan alun nöyryytyksen jälkeen massiivisen määrän sotilaita rintamalle ja vyöryä niiden voimalla Kiovaan, mutta se ei tehnyt niin. Sota on juoksua aikaa vastaan. Venäjä päätti kiiruhtaa hitaasti, nöyryytystään pitkittäen, koska ei muuta voinut. Paljon pienempi naapuri on sitonut maan pitkään, kalliiseen ja varsin tuloksettomaan sotaan. Voiton avaimet olivat kädessä ja koska avaimia ei käytetty, on se merkki Venäjän koulutuskapasiteetin rajallisuudesta mutta myös hyvin korkeasta kynnyksestä värvätä isovenäläisiä suurin määrin sotaan.

Venäjä lienee jo mobilisoinut teollisuuden sotaan mutta tuotantokyky ei vakuuta. Miksi he eivät tuota enempää? Koska he eivät kykene. Oletan itse, että Venäjä on kykyjensä rajoilla. Mikäli se päättäisi värvätä miehet Moskovaa myöten rintamalle, olettaen sitä varten olevan varusteita ja edes jotain koulutusta, tasapaino rintamalla muuttuisi ratkaisevasti.

Yhtä lailla Ukraina voisi vastatoimena värvätä moninkertaisesti nykyistä enemmän miehiä, jos sillä olisi muita resursseja. Miehiä sillä riittää. Sotilaiden määrä vaikuttaisi olevan kuitenkin ainoa seikka, millä Venäjä voisi peitota Ukrainan, jos se uskaltaisi värvätä kaikki.

Ukrainalla on liki ehtymättömät lännen resurssit käytössä, vaikka juuri niitä se ei ole saanut tarpeeksi. Silti on luultavaa, että tuotanto lännessä hiljalleen kasvaa kasvamistaan siinä missä Venäjän tuotanto lienee jo nyt äärirajoilla – ja viime kädessä sodat ratkaistaan tehtaissa. Trumpin valinta tuskin romuttaa tukea Eurooppaan, kuten ei viimeksikään. Panssaroinnin heikkouksista huolimatta Ukrainan Abrams-tankit peittoavat Venäjän 50-luvun tankit mennen tullen ja lisää modernia länsikalustoa maa saa erä kerrallaan.

Ukrainalaisten tahto ei murru talven kylmyydessä. Saksalaisetkaan eivät murtuneet, vaikka kaikki meni. Venäläisten julmuus päivä kerrallaan vakuuttaa ukrainalaisia puolustamisen tärkeydestä. Silti, jos näkymää kurjuuden ja sodan päättymisestä suosiollisesti ei enää ole, se murtaa hiljalleen uskon. Tähän rakoon Ukrainan Kurskin hyökkäys iski, vaikka operaatiota onkin kritisoitu tarkoituksen puutteesta. Kansa tarvitsee toivoa ja sitä se sai.

Asteittainen kaukoiskujen lennokkisota saattaa hiljalleen näivettää Venäjän kyvyn tukea rintamaa polttoaineilla ja aseilla. Siinä missä Venäjä hakkaa hyödyttömästi siviilikohteita, Ukraina tuhoaa sotilaallista tuki-infraa kaukana rintamasta. Samaan aikaan jo pitkään on Venäjällä palanut hyvinkin kaukana monenlaisia kohteita. Ehkäpä joku tietää paremmin, mutta herää kysymys, kuinka laajaa sabotaasitoimintaa Venäjän sisällä todella on ja missä määrin se on venäläistä? Jos sabotaasit pysyvät yleisinä JA ovat usein venäläisten hallinnon vastustajien tekosia, se hitaasti myös osaltaan näivettää Venäjän infraa. Lisäksi, jos vastarinta saavuttaa riittävän ison mittakaavan ja sen myötä uskottavuuden, se alkaa kerätä yhä enemmän tekijöitä mukaan. On sanottu, että kansa ei Venäjällä kapinoi, mikä varmasti suuresti pitää paikkansa, mutta sata vuotta sitten se kapinoi ja tänään sillä on siihen nähden paljon paremmat mahdollisuudet saada maailmasta tietoa kerätäkseen kiukkua hallintoa vastaan.

Lopuksi: Ukraina ja länsi ovat hitaita, mutta kokonaisuutena uskottavampi osapuoli sotilaiden ja heidän omaistensa mielissä. Tuotannon ja talouden ylivalta murtaa Venäjän kestokyvyn. Nähnemme ensimmäistä maailmansotaa vastaavan tilanteen, jossa pitkään liki muuttumattomat rintamalinjat lopulta romahtavat toiseen suuntaan. Ne romahtavat itään, koska Venäjä on kuluttanut itsensä loppuun, Ukraina on hitaasti vahvistunut tuen ja oman uuden tuotantonsa avulla ja venäläiset lopulta huomaavat, että hallinnon kurinpitokoneistolla ei ole kykyä, eikä halua vastustaa kansaa.