EU asettaa jokaisen kuppauskerran myötä poliitikkomme vaikeuksiin. On peiteltävä, johdettava harhaan ja jopa valehdeltava. Suomalainen johtamiskulttuuri hävisi EU:n paineessa: velkoja ei makseta, eikä sopimuksia noudateta.

Matti Vanhanen, Petteri Orpo, Tytti Tuppurainen, Sanna Marin, Annika Saarikko, Henna Virkkunen, Elina Valtonen ja monet muut joutuvat vedättämään kansaa joko tietoisesti tai tiedostamatta. He tietävät, että suomalaiseen kulttuuriin ja mielenmaisemaan kuuluu sopimusten noudattaminen ja sitä myöten omien velkojen maksu. Kun nyt 10 vuoden kokemuksella nähdään, ettei muu EU taivu samaan vaan taivuttaa jälleen Suomea heidän tapaansa, on Suomi valinnan edessä:

luovummeko sopimusten noudattamisen periaatteesta vai emme?

Elvytyspaketin mukana EU:lle annettava oikeus verottaa ja ottaa velkaa, ovat dramaattinen muutos epävarmaan Suomen tulevaisuuteen. ”Väliaikaisen autoveron” tapauksesta tiedämme, kuinka väliaikaisia uudet verot olisivat. Jo nyt on tulossa EU:n yritysvero, jota alettaisiin periä yrityksiltämme 2026. Jos Kokoomuksen elvytyspakettimietintöön saamat kuuluisat lausumat ohjaisivat Suomea tulevaisuudessa, omat ja EU:n verot eivät kokonaisuutena saa nousta. Niinpä Suomen veroja joudutaan laskemaan ja sitä kautta tilittämään enemmän pois Suomesta. Osa tietenkin saadaan takaisin, mutta osa jää ikään kuin korkona muille eurooppalaisille.

Olennaista tämän lisäksi on periaate: muutoksen myötä Suomi ei voi päättää veroistaan. Emme siis voi päättää tuloistamme. Voimme toki omamme jättää perimättä, mutta mitä virkaa valtiolla on, jos se ei enää saa päättää miten ja paljonko se tuloja hankkii? Suomesta tulee virasto, joka hallinnoi EU:n rahoja.

Itsenäistä Suomea ei ole, jos suomalaisilla ei ole monopolia päättää veroistaan.

Suomi jo antoi pois markkansa, joten emme voi vaikuttaa sen kalleuteen ja halpuuteen ulkomaiden silmissä. Koska palkat kotimaassa maksetaan täällä käytetyllä valuutalla, vientituotteiden kustannukset määräytyvät sen mukaisesti. Valuutan arvo määräytyy valuutan kysynnän mukaan, jos euroilla käydään maailmalla paljon kauppaa, se kallistuu. Jos valuutan arvo on päätetty kiinteäksi, eikä kysynnän mukaan muuttuvaksi, jokin muu joutuu muuttumaan. Esimerkiksi korot. Euron takia Suomi on jo ajautunut krooniseen kriisiin, jossa vienti ei käy kunnolla. Valuutta on liian kallis meille, eikä se jousta ongelmissa. Osin tästä samasta syystä meidän nyt halutaan maksavan Italialle.

Jos uskomme, että EU välittää enemmän meistä suomalaisista kuin suomalaiset johtajat, voimme huoletta luovuttaa valtamme EU:lle. Harva taitaa todella uskoa noin.

Yksi taustasyy elvytyspaketille, joka ei elvytä, on Italian kieltäytyminen jo olemassa olevasta keinosta lainata rahaa velkaiselle maalle. Se on kuuluisa EVM. Se ei kelpaa, koska vaatisi Italialta uudistuksia ja muiden seurantaa eli vallan luovuttamista muille. Italia siis ei halua luopua vallastaan huonosta asiainhoidosta huolimatta, joten meidän täytyy luopua. Italialle EU:n verot ovat myönteisempiä, koska heillä on enemmän vaikutusvaltaa suuren kokonsa takia, joten heitä kuullaan. Siitä samasta kuulemisesta tämäkin paketti lähti. Meitä ei kuultu, me vain maksamme.

Suomalaiset johtavat poliitikot ovat vapaaehtoisesti luovuttaneet vallan EU:lle myöntyväisyydellään.

Suomi on vasalli. Tulonlähde. Mitä vähemmän voimme itse päättää asioistamme, sitä vähemmän päätökset huomioivat meidät. Jos niin käy, se on surullista.

Vain joitain vuosia sitten Matti Vanhanen vastusti tulossa olevia päätöksiä, mitä nyt puolustaa. Johtajamme vaihtavat mielipiteensä sen mukaan, mikä on EU:n etu. EU ensin, Suomi sitten. Suomen johtaminen ja demokratia ovat kriisissä, jonka yksi osa on identiteettikriisi. Johtajat kumartavat EU:hun, kun pitäisi kumartaa suomalaisten suuntaan. Tämä jatkuu, jos annetaan. Osasyy tähän lienee Suomen oma EU-politiikka, joka perustuu myöntyväisyyteen (sanovat rakentavaksi tavaksi), jolla hankkivat ”poliittista pääomaa”. Toinen syy on EU-myönteisyys, joka on johtanut kritiikittömyyteen päätöshetkillä. Kaikki uhrataan EU:n tulevaisuuden puolesta. Mikä Euroopasta tulee, se hyväksytään. Mukana lienee heikkoa kansallista itsetuntoa. Ei myöskään taideta ymmärtää, minkä varassa Suomi elää. Kuvitellaan aina, että meillä on varaa tähänkin kuristukseen.

Periksi antamisen tie on ennemmin tai myöhemmin käyty loppuun. Toivottavasti ennemmin. Nyt.