Kippari vastaa aluksestaan ja sen henkilöstöstä. Vaikka muut peuhaisivat, hän pysyy skarppina. Päällikkö on yksin. Oikukas luonto ymmärtää vain merimiestaitoa sekä koeteltua kalustoa. Silti vesillä sattuu ja tapahtuu..

Entinen ystäväni oli poikansa kanssa nostamassa kalaverkkoa. Hän sai sairaskohtauksen. Pää painui veneen reunan yli mereen. Juniori ei jaksanut. Isä menehtyi.

Olin kaverini kanssa kajakkiyksiköiköillä kiertämässä Hirvensalo-Kakskertaa. Kesti tunteja. Välillä odottelin.
Myöhemmin maissa sain tietää, että hänellä oli hetkittäin taipumus pyörtyillä. Säpsähdytti!
Kipparin olisi hyvä olla perillä väkensä poikkeuksellisista ”tempuista”.

”Bravo!”, että ”paukkuliivien” käyttö vesillä on yleistynyt.
Mekanismiin perehdyttäessä on ensin kierrettävä CO2-kapseli irti. Jos et, niin keksintö laukeaa käsiin. Hylsy on tällöin vaihdettava. Muuten liivi ei toimi – paitsi varajärjestelmällä – puhaltaen!
Siksi ennen merimatkaa on syytä tarkistuttaa sekä hiilidioksidipatruunat että laukaisumekanismit.
Paukkuliiviä ei saa aktivoida uppoavan aluksen sisätiloissa. Muuten se kelluttaa kattoon.
Sukeltaminen tai pelastuslautan kääntäminen eivät myöskään onnistu!

Nuoret lähtivät pikaveneellään Nauvoon aterioimaan. Palattaessa oli pimeää. Airisto on avaraa selkää. Mutta sattumalta puhelin oli jätetty kompassin liki. Magneettinen pohjoinen hypähti länneksi. Ja eikun kivikkoon.
Stressissä hoksattiin hätäraketti. Se laukaistiin väärinpäin. Punainen tuli syttyi aluksessa, mutta sammuisi vain hiekan avulla.
Loppukiitos kuuluu paikaliselle mökkeilijälle.

Merikelpoisuuskatsustuksissa usein tsekataan vain kalusto. Harvoin osaamisen tasaa.
VHF radiokanavalta 16 kuultua:
-”Meidei, meidei – täällä moottoripurjehtija (NN), – Löpö loppunut.”
-”Täällä pelastusleskus – Nostakaa purjeet.”
-”Ei osata! – meidei…”

Alusten käsijarru on ankkuri. Sillä liike pysähtyy. Olettaen, että ankkurikettinki on kiinni rungossa. Ankkurin tulee olla laskuvalmiina ja sen käyttöä on harjoiteltava.
Seiskarilainen laivuri-isoisäni käytti ankkuria myös käsiluotina.
Kun ketjuun maalaa näkyvät mittamerkit, on turvalliseen syvyyteen laskettu ankkuri koeteltu tapa edetä sumussa ja tuntemattomilla vesillä

Jos ”fii ja lamda” ovat hakusessa, niin taitava merenkulkija pysäyttää aluksensa! Se ei ole häpeäksi. Päinvastoin.
Ei riitä, että hiljentäen arvuutellaan etulinjaksi Emäsalo tai takalinjaksi Taalintehdas! Tarkka paikka on aina tiedettävä ja merkattava karttaan.
Golfaajien suosima laser monokulaari on siihen verraton paikannusväline.

Harvinaista ei ole, että huvivene kyntää tuntikausia viranomaisaluksen tai autolautan ahterissa osuakseen Ahvenanmaalle. Tällöinkin on syytä pysytellä keskellä vanavettä. Muuten käännöksissä saattaa kolista. Vanavesi on laaja sektori.
Alusten runkolijan ja ohjailijan suuntalinjan tulee yhtyä!

Merellä liikutaan arvokkaasti ja malttaen. Ahdin valtakuntaa kunnioittaen.
360 astetta tähystyksen on aina toimittava. Sitä tehostavat, kun ohjailijan käytössä on ”rekka-auton” peili sekä paikallinen sääennuste.

Jo Aurajoesta irroitetettaessa on vaalittava ikivanhaa merimiestaidon oppia:
”Niitä on väistettävä, jotka mereltä leipänsä ansaitsevat!”

Mikael Miikkola
Paattisten Pursiseuran varakommodori