EU valtioiden tai hallitusten päämiesten kokous viime keskiviikkona viitoittaa siirtolaiskriisin suuntaa. EU pyrkii ratkaisemaan siirtolaisongelmaa panostamalla Afrikka-rahastoon 1,8 miljardia ja Syyriaan puoli miljardia. Lukuisia muitakin taloudellisia tukitoimia aloitetaan maissa joista siirtolaisia tulee ja hyvä niin. Parempi auttaa pakolaisia kotimaassaan tai lähellä sitä, kuin ratkaista asiaa Euroopassa.

Suomen kannalta tärkeä seurattava asia on ulko- ja sisärajojen rajatarkastusten aloittamisajankohta. Ulkorajoille on sovittu perustettavaksi ”hot spotteja” pakolaisten vastaanottamiseksi marraskuun loppuun mennessä. Jokainen laittomasti Eurooppaan pyrkivä tullaan rekisteröimään ja tunnistamaan EU: n ulkorajalla. Huonoa sopimuksessa oli antaa ymmärtää Dublinin sopimuksen mukaisten sisärajatarkastusten jatkuvan vasta ulkorajatarkastuksien alettua. Virallinen lupa Dublinin sopimuksen rikkomiselle on siis annettu.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen kannalta? Mikäli Ruotsi ei Suomen kahdenvälisistä neuvotteluista huolimatta kanna vastuutaan maahan saapuvista siirtolaisista, saapuu suomeen reilu 600 henkilön vuorokausivauhdilla vielä jopa 40.000 turvapaikanhakijaa ennen marraskuun loppua. Eiliseen mennessä Suomeen on tänä vuonna saapunut 14.916 turvapaikanhakijaa. Viiden kärki:

– Irak 9800

– Somalia 1600

– Afganistan 770

– Albania 670

– Syyria 345

EU:n Rajavalvonnan nahkapäätös kiihdyttää pakolaistulvaa entisestään. Ihmiskauppiailla ja siirtolaisilla on kaksi kuukautta aikaa päästä haluamaansa Euroopan maahan. Tämän jälkeen pääministeri Sipilän kotiovi lukitaan. Vai lukitaanko? Ei, jos hot spotit toimivat siltana pakollisena pakolaisten taakanjaon jatkeena.

EU pohtii parhaillaan pystyykö Turkki antamaan turvatakuut Syyrian sisälle olevalle alueelle, jonne pakolaisia siirrettäisiin. Jos Turkin sisäpolitiikka tai YK:n läsnäolon välttämättömyys jätetään pohdinnasta pois, on suunta oikea. EU:n tulisi etsiä enemmän alueita, joihin pakolaiset siirretään lähelle lähtömaata. Vain siten valtaviin mittasuhteisiin kasvanut salakuljetus ja Eurooppa-invaasio saadaan tyrehtymään. Muutoin ulkorajatarkastuksista tulee vain silta Eurooppaan, jossa EU:n määräenemmistön päätöksillä turvapaikanhakijat sijoitettaisiin eri maihin.

Koska EU toimii hitaasti ja usein hyvin epäjohdonmukaisesti, tulee Suomen tehdä omat kansalliset päätöksensä. Vie aikansa kunnes Suomi saa neuvoteltua palautussopimuksen laittomasti maahan tulevien palauttamiseksi esimerkiksi Somalimaahan. Turvapaikkahakemuksen kielteistä päätöstä ei pystytä laittamaan toimeen, jos Somalian, Afganistanin ja Irakin kaltaiset maat luetaan kokonaisuudessaan vaaralliseksi tai palautussopimusta ei synny.

Jos puhtaasti Suomen vetovoimaa ajatellaan, europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon ehdotus turvapaikanhakijoiden tilapäisen asumisen järjestämisestä lähelle Pohjoista raja-asemaa voisi olla ratkaisu. Miksi siirtää turvapaikanhakijoita sisämaahan, jossa vastaanottokeskuksista ja asunnoista on tilaa jo muutoinkin? 

Lopuksi. Eurooppa heräsi solidaarisuuteen juuri Syyrian kriisin johdosta ja heistähän huolta kannettiin. Miksi Syyriasta ei ole tullut Suomeen kuin joitain satoja turvapaikanhakijoita? Näyttääkin siltä, että Syyriasta sotaa pakeneville riittää vain kun pääsee turvaan. Pohjolan perukoille matkustamiseksi tarvitaan jo enemmän. Enemmän motiivia. Enemmän rahaa.