Päihdetyön ammattitutkinto rakennettiin erityisesti niitä varten, jotka ovat vuosia tai vuosikymmeniä tehneet päihdetyötä. Heidän aiempi osaamisensa tunnustettiin, ja heidät hyväksyttiin koulutukseen, joka antaa pätevyyden työhön, jota he joka tapauksessa tekevät. Nämä ammattilaiset eivät kuitenkaan ole työllistyneet toivotulla tavalla. Mistä on kyse?

Päihdetyön ammattitutkinto on toisen asteen tutkinto, joka antaa valmiudet työskennellä sekä julkisen, yksityisen että kolmannen sektorin päihdepalveluiden toiminnassa. Kansainvälinen koulutusluokitus ISCED:n mukaan tutkinto on tasoa Upper Secondary 3, eli sillä on sama luokitus kuin lähihoitajan tutkinnolla. Ammattitutkinto suoritetaan näyttötutkintona, jonka pohjakoulutusvaatimuksena on sosiaali- ja terveysalan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja taidot sekä noin kolmen vuoden työkokemus alalta.

Päihdetyöntekijän ammattitutkinnon suorittaneiden työllistyminen kunnissa tai yksityisillä työnantajilla on ollut haastavaa, sillä työnantajat ovat määritelleet pätevyysvaatimukseksi lähihoitajan tutkinnon, vastoin sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) antamaa ohjeistusta. Perusteena on käytetty erityisesti sitä, että päihdetyöntekijän ammattitutkinnon suorittaneilla ei ole riittävää lääkehoitoon liittyvää ammattipätevyyttä.

Tämä asettaa päihdetyön ammattitutkinnon suorittaneet ristiriitaiseen asemaan, sillä Valviran, Avin tai ministeriön kannanotoista huolimatta heitä ei kohdella pätevinä työntekijöinä. Asiasta on kysytty ministeri Risikolta (KK 1018/2010 vp), ja ministeri on vastauksessaan todennut, että ”päihdetyön ammattitutkinnon perusteisiin sisältyvät päihdetyön ja lääkehoidon osaamisalueet vastaavat vaativuudeltaan lähihoitajatutkinnon vaatimuksia.”

Vastauksessaan ministeri Risikko kehottaa suorasanaisesti kuntia muuttamaan käytäntöjään: ”Näin ollen lääkehoito ei ole ongelma, jonka vuoksi kunnissa olisi syytä palkata vain lähihoitajia terveydenhuollon ammattihenkilöinä päihdehuollon tehtäviin. Kuntien tulisi päinvastoin palkata päihdetyön ammattitutkinnon suorittaneita päihdetyön tehtäviin, sillä päihdetyön ammattitutkinto antaa alalla kipeästi tarvittavaa erityisosaamista.” Tälle jotkut kunnat ovat viitanneet kintaalla.

Ympärivuorokautisen mielenterveys- ja päihdehuollon valvontaohjelma toteaa, että tarvittavan henkilöstön määrän ja osaamisvaatimusten arvioinnin lähtökohtana ovat asiakkaiden tarpeet. Näitä tarpeita ei kuitenkaan päihdetyöntekijän ammattitutkinnon kelpoisuuden hyväksymisen osalta otettu huomioon, sillä työntekijän näkökulmasta tutkinto ei johda kelpoisuuden saamiseen. Tutkinnon suorittaneet ajautuvat siis suoraan kortistoon tai jäävät työskentelemään kolmannen sektorin vapaaehtoisiksi.

Vertaistuki tunnustetaan yhtenä merkittävimpänä avun keinona riippuvuuksista irti pääsemiseksi. Päihdetyöntekijän ammattitutkinnon suorittaneiden joukossa on henkilöitä, joilla on itsellään aiempi päihdetausta. Tätä kautta myös entisillä päihteidenkäyttäjillä on ollut mahdollisuus nousta takaisin työelämään, sillä tutkinnon suorittaminen on mahdollista ilman sosiaali- ja terveysalan peruskoulutusta. Päihteiden käytön lopettaneet henkilöt ovat kentällä vahvoja kokemusasiantuntijoita, joiden ammattitaito valuu hukkaan.

Päihdetyöntekijän ammattitutkinnon opiskelijan koulutusta edeltävä ammattitaito on todennettu noudattamalla niin sanottua osaamisen tunnustamisen periaatetta. Opetushallituksen mukaan opiskelijan oikeudesta saada suoritettavan tutkinnon perusteiden tavoitteita ja ammattitaitoa vastaavaa osaamistaan tunnustettua on määrätty laissa ja asetuksessa ammatillisesta koulutuksesta. Opiskelijan aikaisemmin muualla suoritettuja opintoja tai työssä hankittua osaamista, jotka vastaavat suoritettavan perustutkinnon ammattitaitovaatimuksia ja tavoitteita, tunnustetaan eli hyväksytään perustutkintoon.

Hallitus on luvannut poistaa rakenteellisia esteitä, mutta on epäonnistunut päihdetyön ammattitutkinnon kohdalla. Päihdetyöntekijän ammattipätevyydelle viitataan kintaalla ja heistä tehdään epäkelpoja tehtävään jota jotkut ovat jo vuosia tehneet. Päihdetyöntekijöiden perusteeton aliarvostaminen tulee lopettaa.  Kuntien tulee korjata suhtautumistaan päihdetyöntekijöiden ammattipätevyyteen ja poistaa keinotekoisia esteitä ammattilaisten työllistymiseltä.

Siitä syystä olen tänään jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen. Aihe on niin tärkeä, että sen on allekirjoittanut edustaja jokaisesta 10 eduskuntaryhmästä. Kysymme hallitukselta, mitä se aikoo tehdä, jotta päihdetyöntekijän ammattitutkinnon suorittaneiden kelpoisuus tunnustetaan? Miten kunnat ja muut työnantajat sitoutetaan noudattamaan Valviran antamaa ohjeistusta päihdetyöntekijän ammattitutkinnon suorittaneista? Mikä tarkoitus on Valviralla, Avilla tai ministeri Risikon vastauksella, jos kunnat eivät hyväksy niiden ohjeistusta omaan hallintoonsa?