Joissain kunnissa ihmetellään, miksi lasten joulujuhlista kristillisyys halutaan riisua pois? Monissa perheissä on petytty siihen, kuinka ohjelmissa tepastelevat vain tontut ja joulupukit, kristillisen perinteen puuttuessa kokonaan. Joulu ilman Jeesusta on kuin yrittäisi viettää syntymäpäivää ilman päivänsankaria. Tunnelma ei löydy tontuista ja touhusta, vaan joulun sanomasta ja sen sankarista.

Lapsuudessani, kuten jo pari tuhatta vuotta on pidetty itsestään selvänä, että jouluun kuuluu seimi, tietäjät ja Jeesus. Vielä viisi vuotta sitten kotikuntani kaupungin johto puuttui rehtorin tai päiväkodin johtajan yrityksiin poistaa kristilliset elementit lasten juhlista. Tänä vuonna kristillisestä juhlaperinteestä päättäminen on saamani vastauksen mukaan luovutettu yksilöiden käsiin.

Kristillinen kulttuuriperinteemme on jäämässä ahtaalle, jos joulun merkitys poistetaan. Selitykseksi ei kelpaa maahanmuuttajalasten lisääntyminen. He tietääkseni eivät joulujuhlien sanomasta loukkaannu. Ei ainakaan se turvapaikkaa hakeva perhe, joka tänä jouluaattona osallistuu jouluaterialle ja joulunviettoon kanssamme. Pikemminkin syy löytyy yksittäisestä kantasuomalaisesta ja päättäjästä itsestään.

Koulut ja päiväkodit arkailevat syyttä joulujuhlissa. Sekä perustuslakivaliokunta (2014) että eduskunnan apulaisoikeusasiamies (2013) ovat linjanneet, että juhlan teemaan liittyvät perinteet eivät tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista. Tästä huolimatta rehtorin tai päiväkodin johtajan elämänkatsomus yksistään voi tyrmätä kokonaisten perheiden oikeuden päästä osalliseksi joulujuhlasta ja sen perinteistä.

Kuntapäättäjien ei tulisi unohtaa, että heille on uskottu kristillisen joulu- ja kevätperinteen vaaliminen. Tätä valtaa, jonka eduskunta on vahvistanut, tulee käyttää. Kristillistä perintöä ei tarvitse hävetä saati kieltää. Ilman omaa identiteettiä tässä monikulttuuristuvassa maailmassa, kristillisten perinteiden tilalle on tulijoita. Älkäämme siis luopuko kansakuntamme rikastavista perinteistä. Perinteistä joissa piilee siunaus.