Brysselin terrori-iskut herättivät päättäjät etsimään turvallisuudentunnetta vahvistavia ratkaisuja EU:ssa. Vaatimus integraation lisäämisestä ei ratkaise ongelmia.

Kansainvälinen yhteistyö tukee torjuntaa, mutta vastuu on kansallinen. Terrorismin torjunnassa tarvitaan rajoja ja reagointikykyisiä itsenäisiä valtioita. On kyettävä kansallista etua koskeviin itsenäisiin päätöksiin. Luja ja vastuullinen toiminta herättää kunnioitusta myös maahantulijoissa. Olemme isäntiä, jotka laativat säännöt.

Suojelupoliisin syksyn tilaston mukaan Suomessa asuu kolmesataa henkilöä, joilla on konkreettisia kytköksiä terrorismiin tai radikaalin islamistiseen ideologiaan. Lisäksi konfliktialueille matkustaneita on jo yli 70. Kansallisen edun nimissä terrorismiin millään tavoin osallistuneet ei-suomalaiset tai kaksoiskansalaisuuden omaavat tulee poistaa maasta. Tämä on kaikkien, myös islamuskoisten, etu.

Rauhanmarssit ja vihapuheiden tuomitseminen ei ratkaise perusasiaa: turvallisuutta. Terrori ei lopu. Kansalaisten pelkoa eivät puheet lievennä. Julistuksien sijaan useimmat odottavat kansallisia toimenpiteitä länsimaisen kulttuurin, vapauden ja rauhan turvaamiseksi.

Kansainvälisten sopimusten ja omien lakien tulkinnasta ei saa tulla niin pyhää, että ne estävät itsenäistä valtiota ennaltaehkäisemään terroriteot Suomessa. Linja on nopeasti muututtava, sillä hiekka tiimalasissa käy vähiin.

Useat Euroopan valtiot, kuten Belgia, ovat pitkään yrittäneet avokätisellä suvaitsevaisuudella kotouttaa muslimitaustaisia maahanmuuttajia. Tulokset ovat päinvastaisia kuin tavoiteltu ”rauhaisa rinnakkaiselo”.

Brysselissä on ollut suurmoskeija jo vuodesta 1978. Se syntyi Belgian ja Saudi-Arabian kuninkaiden yhteisen sopimuksen nojalla. Saudit rahoittivat hankkeen.

Jos olemme kykeneviä oppimaan muiden virhearvioinneista, emme salli suurmoskeijaa Helsinkiin. Täällä puuhattu moskeijakompleksi palvelu- ja konferenssikeskuksineen muistuttaa Brysselin vastaavaa, josta käsin on vuosikymmeniä – korupuheista huolimatta – tuettu radikalisoitumista sekä rahoin että opetuksin.

Julkisuuteen tullut esimerkki on Khalid Alabrin tapaus. Vuonna 2012 Israelia ja länttä vastaan saarnannut Brysselin suurmoskeijan islamilaisen kulttuurikeskuksen johtaja Alabri siirrettiin sivuun Belgian viranomaisten puututtua asiaan kulisseissa. Asia paljastui myöhemmin. Brysselin sunnimoskeijoiden rahoituksen väitetään kanavoituvan suurmoskeijan islamilaisen kulttuurikeskuksen kautta.

Brysselin ”terrorismin pesä” on Molenbeek -niminen lähiö. Moskeijoita täyteen kylvetyssä Molenbeekissa kasvaa terroristeja ja ISIS:n taistelijoita. Siellä on noin 25 moskeijaa, joista lähes kaikki ovat sunnimoskeijoita ja täten mitä ilmeisimmin saudien kontrollissa.

On itsestään selvää, että arabimaiden rahoittamat moskeijat lisäävät arabimaiden valtaa Euroopassa. Maat ovat valmiita rahoittamaan moskeijoita lännessä, mutta eivät vastaanottamaan pakolaisia.

Suomessa monet muslimitkaan eivät halua suurmoskeijaa. Persianlahden sunnien rahoittamana siitä tulisi sunnien valtaklikki keskelle pääkaupunkiamme. Se rantauttaisi sunnien ja shiiojen välisen vastakkainasettelun ja sorron aiempaa voimakkaampana myös tänne.

Itävallassa uusi laki kieltää moskeijoiden ulkomaalaisen rahoituksen ja edellyttää imaameilta itävaltalaista koulutusta sekä saksan taitoa.

Itävallan linjassa on järkeä. He näkevät valtapelin ja reagoivat. Mikäli Helsingin kaupunki ei ymmärrä tehdä kansallisia etuja koskevia johtopäätöksiä suurmoskeijan suhteen, tulee hallituksen puuttua asiaan.

Islamistiterrorilla on tekemistä islamin kanssa. Ilman tämän tosiasian myöntämistä, on vaikea auttaa maltillisia muslimeja puuttumaan esimerkiksi vihapuheisiin, saati ehkäistä terroria.