Espoon keskuksen Sateenkaarinuorisotilassa vietetään parhaillaan avajaisia, joka aloitti toimintansa marraskuussa 2014 kaupungin nuorisopalvelujen tukemana. Asiasta uutisoitiin aikoinaan siten, että kaikki ovat tervetulleita, vaikka Lahdesta saakka. Mainontaa toteutti Helsingin Sanomat. Kutsun saatuani otin jo toistamiseen yhteyttä muutamaan espoolaiseen luottamushenkilöön. Rehelliseen uudelleenarviointiin ei juuri ole uskallusta. 

On hyvä, että kunnat tuottavat nuorisopalveluja kaikille alle 29 –vuotiaille. Kuntien, kuten Espoon ja Vantaan kaupungin nuorisotilat on suunnattu pääsääntöisesti 9-17 –vuotiaille. Aikuisille järjestetään muuta toimintaa. Espoon sateenkaarinuorisotila on poikkeus, koska sen ikäjakauma on 13-29. Murrosikäinen 13-vuotias ja aikuinen 29-vuotias ovat henkisesti ja fyysisesti täysin eri elämänvaiheessa.

Onkin huolestuttavaa, että Espoo ohjaa identiteettiään etsivän vasta teini-ikäiseksi tulleen ja jo täysin aikuisen henkilön viettämään vapaa-aikaansa samaan tilaan. Tilaa jota markkinoidaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvien teinien ja aikuisten kohtaamispaikkana, johon myös heterot ovat tervetulleita, ei voida pitää varsinaisena nuorisotyönä. Seksuaalista identiteettiään pohtiva nuori on haavoittuvammassa asemassa, eikä heitä tulisi tietoisesti saattaa mahdollisen manipulaation kohteeksi. Tuskin tätä kovin moni Espoon lasten vanhemmistakaan hyväksyy.

Seksuaalivähemmistöt saavat toistuvasti erityiskohtelua yhteiskunnassamme. Avioliittolain muutosesitys samaa sukupuolta oleville pareille sekä oikeus lapsen adoptioon oli vain yksi välietappi. Vähemmistöjen etujärjestöt vaativat yhteiskunnan totaalista muutosta.

Sukupuolivähemmistöjä edustava Seta on tyytymätön siihen, ettei translain uudistus edennyt tällä hallituskaudella. Sukupuoli-identiteetin ongelmat katsotaan lääketieteellisesti sairaudeksi, jonka kustannukset julkinen terveydenhuolto hoitaa. Ihmisoikeuskysymykseksi on nostettu miehen oikeus synnyttää ja laajentaa sukupuolenkorjausleikkaus myös alle 18-vuotiaille.

Homous esiintyy tv:ssä ja lehtien palstalla ilmiönä, joka voittaa sympatiat puolelleen. Toisaalta ihmiset ovat kurkkua myöten täynnä koko aihetta, mikä homosaatiota ajavien tavoite onkin. Kun suuri yleisö on turrutettu, he saavat rauhassa lisätä vaatimuksiaan, kunnes ovat kitkeneet homofobian juurineen ja rakentaneet Suomesta homoystävällisen ihanneyhteiskunnan. Seuraavalla hallituskaudella onkin luvassa lakimuutosesityksiä, jotta lasten ja nuorten maailma saadaan kyllästettyä yhden vähemmistön äänellä.  Varhaiskasvatuksesta oppivelvollisuuden loppuun saakka kaikkia lapsia aletaan kasvattaa erityisen suvaitsevaiseksi erityisesti tätä yhtä vähemmistöryhmää kohtaan. Niissä valtioissa, joissa avioliittolaki on muuttunut, seksuaalivähemmistöjärjestöt ovat aloittaneet kampanjansa juuri lasten maailmassa.  

Kuntapäättäjien tulee vaatimusten edessä pitää pää kylmänä. Vaatimuksia lasten maailmaan esitetään aika ajoin. Nuorisotyössä saati opetussuunnitelmissa ei ole tarpeen näin voimakkaasti korostaa yhtä vähemmistöryhmää. Suomessa ei kärsitä homokammosta tai vihata homoseksuaaleja. Pikemminkin vallitseva virtaus alkaa vaikuttaa heterokammolta.

Nuoret osaavat kohdata toisensa itsenäisesti ilman keinotekoisia karsinoita, olivat he sitten maahanmuuttajia, romaneja tai seksuaalivähemmistöjä. Sateenkaarinuorisotilan kaltaisten hankkeiden tarkoitus on saattaa teinit ja aikuiset yhteen ennalta valitun teeman ympärillä. Tätä mm. Seta on tehnyt jo vuosia omissa tiloissaan. Tämä on kaukana siitä, mitä kunnallisen nuorisotyön tulisi olla. Kuntien – ei myöskään Espoon – tule pakkosyöttää nuorille yhtä aatetta veronmaksajien rahoilla.