Toivon herääväni hyväntuuliseen, mutkattomaan tervehdykseen.

Aamutervehdykseni voi olla jo kukonlaulun aikaan, kesäisin näin on. Pimeinä, kylminä kuukausina herätykseni voi olla päivän ollessa jo meneillään. Valo tulee jo ikkunasta sisään mutta kiire ei ole.

Kiirevuosina silmät ristissä, keho uupuneena ja mieli tuskaisena. Nyt toivon rauhaa, herätystä ilman ohjelmointia ja kellon viisareita.

Päivittäiset arjen asiat ovat minulle tärkeitä. Hygieniani, ravitsemukseni ja viihtyvyyteni voivat vaikuttaa pienille asioille. Minulle ne ovat päivittäin keskeisiä ja eniten aikaa vieviä asioita. Oleellisia ja merkityksellisiä hyvinvoinnissani.

Työni ihmisten parissa on vaatinut muiden huomiointia. Olen tehnyt sen ilolla ilman pakkoa. Toivoisin nyt mahdollisuuden viettää aikaa keskustellen ystävieni kanssa. En halua viettää loppuelämääni yksin huoneessani.

Harrastuksia minulla oli, vauhdikkaitakin. Vauhtini on nyt hiipunut. Toivon, että saan yhä toteuttaa itseäni. Arvostathan minua ja huolehtit nämä minulle?

Ruokani olen hotkinut ilman työehtosopimuksen mukaista ruokataukoa. Ruoka-ainepyramidi on ollut vain teoriaa. Maha täyttyi nopeasti. Oli pikaruokaa, nopeasti syötävää. Kärsin yhä epäterveellisen ravinnon vaikutuksista.

Nyt minulla on aikaa. Monipuolinen ravinto ja ruokailut ilman kelloa olisivat nautinnollisia.

Olen elänyt turvallisessa maailmassa. Autoni ovet ovat jääneet auki, rahapussini ja kassini olen unohtanut milloin minnekin. Olen luottanut kaikkiin ja kaikkeen.

Toivoisin nyt vanhana, puolustuskyvyttömänä ja heikkona samaa. Haluan elää turvallisessa Suomessa ilman pelkoa itselleni tai läheisilleni.

Minulla on vielä aikaa nauttia elämästä.

Kunnioitathan sitä?

Aamen.

Mervi Eskelinen
249
Mikkeli. 

Sairaanhoitaja (sisätauti-kirurginen), terveydenhuollon maisteri (terveydenhuollon hallinto) ja ammatillinen opettaja.