Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat : taantuma kylmään sotaan

Paluu takaisin vuosikymmenen takaiseen hybridiyhteiskunnan kouristeluun

Facit intignatio versum (Juvenalis) – Suuttumus saa aikaan säkeitä.

Vuosi 2014 käynnistyi omalla kohdallani kirjalla, jonka sivumäärä oli 560 sivua. Kirjan nimenä oli: ”Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat: taantuma kylmään sotaan.” Suosittelen tuon kirjan hankkimista ja lukemista. Tuleva vuosi kun on Suomen ulkoministeri Elina Valtosella Etyjin, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtajamaan ruorissa matkaa kohti uutta globaalia kylmää sotaa. Jopa Helsingin Sanomien joulukuun 2024 kuukausiliite on havahtunut unestaan ja kykenee kerrankin vuoden vaihtuessa ja uuden alkaessa oivaltamaan, missä mennään, mutta ei vieläkään mitä kaikkea ympärillämme lopulta tapahtuu.

Lehti voi tutustua vuosikymmen takaperin julkaisemaan kirjaani tai kuuteen kirjaani vuodelta 2024. ”Fac si facis” – ”Tee se, jos aiot tehdä”. Pekka Hyvärisen toimiessa Kuvalehden päätoimittajana takavuosien koulukaverinani Iisalmen Lyseon ajoiltamme oli etenkin presidentti Mauno Koiviston hyväksymä toimittaja muiden sopulien joukosta. Koivisto ei sopuleista oikein tykännyt. Tulkitsivat väärin miehen niin suoraa puhetta. Hän käytti ajattelutaidon kuutta porrastamme: 1) muistaa, 2) ymmärtää, 3) käyttää, 4) analysoida, 5) arvioida ja 6) luoda (Anderson ym. 2014). Kolme ensimmäistä muodostavat ajattelun alemman tason ajattelutaidot (Lower-order thinking skills, LOTS). Ne ovat tärkeitä oppijan osaamiselle. Kolme viimeistä ovat ns. korkeamman tason ajattelutaidot (Higher-order thinking skills, HOTS).

Keskeinen ero näiden alemman ja ylemmän ajattelutason välillä on se, että korkeamman tason ajattelutaidot edellyttävät oppijoilta tiedon prosessointia ja käsittelyä, kun taas alemman tason ajattelutaidot edellyttävät lähinnä vain muistamista. Ilmiöt toki toimivat limittäin, jolloin ajattelumme etenee alemmalta tasolta ylemmälle.

Suomen ulkopolitiikan linjasta on joskus vaikea saada tolkkua, kirjoittaa Hesari kuukausiliitteessään samaan aikaan kun Suomen Etyj-puheenjohtajuus alkaa 1.1.2025. Maamme syliin putoaa todellakin kunnon sotku, joka jatkuu itäisen naapurimaamme osalta ja Lähi-Itää seuraten Etyj järjestössä tavalla, jossa yksi maa käy edelleen täysimittaista hyökkäyssotaa. Puheet ovat nekin koventuneet. Ennen Suomi haki rauhanvälittäjän roolia, nyt puhutaan Ottawan sopimuksesta irtautumisesta.

Olen käyttänyt käsitettä resilienssiä useammankin kirjani jopa otsikkokäsiteiden joukossa. Kykyä kestää kriisejä. Palaan vuoteen 2013 ja se mistä silloin ponnistimme kohti menetettyä vuosikymmentämme. Kuka muistaa kuinka monta hallitusta ja ketkä olivat niiden johdossa? Mistä seuraava vuosikymmen käynnistyi pandemioineen? Millainen vuosi meillä oli kirjani ”Arctic Babylon 2011” vuosi. Vuosi, jonka olin ennustanut jo vuosikymmenet aikaisemmin.

Taantuma ja lama kulkivat rinnakkain ja vuotta 2013 hallitsivat tapahtumat, joiden takaumat veivät kohti kylmän sodan kokemuksiamme. ”Cluster Art – Art of Clusters” käsitteeni ja laatimanani manifestina oli jo ikääntynyt ja järjestyksessään kymmenes tuon ajan ja alan kirjoistani on sekin jo etäistä historiaa. Ikävä kyllä sitä ei lasketa Suomen historiaksi. Kyse on ajattelutaidostamme. Se ei oikein ylety edes muistamisen tasolle medioissamme.

Kirjoittamani kirjat: mediayhteiskunnan synty, hybridiyhteiskunta ja sosiaalisen median strategia sekä talous, ekologinen klusteri innovaatiopolitiikassa, paikalliset ja globaalit kulttuurit, symboli-innovaatiomme, klusteritaiteen käsitteet manifestiksi kirjaten, agropolis strategia osana luonnonvarojamme, olivat vakiintuneet maailmalla sopeutuen globaaliin ja paikalliseen kulttuuriin, mutta myös muistiin ja ajattelutaitoihin (LOTS, HOTS). Mutta miten oli Suomessa? Kirjathan oli julkaistava Saksassa.

Suomalaisen kustantajan tapa käsitellä kirjailijoitaan oli jo tuolloin ikään kuin vihamielisen ja mielensä pahoittaneen Jumalan. Samalla epävarmuuden kylväjiä alkoi olla liikkeellä muuallakin kuin Suomen Kuvalehden päätoimittajan Matti Kalliokosken pääkirjoituksessa (29.11 2024). Väliin mahtui vain nuo menetetyt kymmenen vuotta ja pandemia kakun päälle koristeeksi.

Ukrainan ja arabi-islamilaisen maailman ajautuminen kohti kylmän sodan vuosia oli monelle shokki rinnan vanhan Babylonian ja Isis -järjestön syntyä. Tätä murrosta ei pidetty mahdollisena, vaikka siihen oli kaiken aikaa varauduttu ja sitä ruokittiin suurkulttuurien välisessä vuoropuhelussa niin Euroopassa kuin aiemmin kirjoissani, jotka käsittelivät Irakin ja Syyrian tapahtumia osana muinaista Babyloniaa (Arctic Babylon I, II, III). Näin siis vuona 2013 kirjoittaen. Onko jotain uutta tämän päivän medioitamme seuraten ja siirtyen vuoteen 2025? Tällainen härnääminen on tulella leikkimistä, kirjoittaa päätoimittaja Kalliokoski ja tarkoittaa vuoden loppua 2024.

Tuleeko hanasta vettä, pistokkeesta sähköä ja onnistuuko verkkopankissa maksaminen? Onko lentomatkustaminen turvallista? Onko näiden kysymysten esittelijä luettelemassa vuoden 2014 vai 2024 tapahtumiamme? Syntyykö vaikutelma, jossa kaikki ei tapahdukaan sattumalta, vaan joku lisää epävarmuutta ja tuntee käsitteen ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” kirjanani kuin omat taskunsa. Meren pohjassa kulkevat kaasuputket ja tietoliikennekaapelit eivät rikkoudu omia aikojaan ja vanhuuttaan, vaan taustalla on hybridivaikuttaja, joka jättää taakseen pohdinnan henkisestä paineenkestävyydestämme taloudellisten tappioitten rinnalla.

Vuosikymmen sitten kylmän sodan tuulet olivat odotettu tapahtuma. Se jakoi edetessään aiemmat utopiat myös vastakohdikseen – dystopioiksi. Samanaikaisesti tätä tarinaa jaettiin yhä näkyvämmin kuvina, videoina – suurten massojen yhteisenä kielenä roboteille. Kuvan tallentaminen tekstin yhteyteen, symboleiden lisääntyminen viestintään, oli sekin monelle odottamatonta. Se yllätti perinteisen, onomatopoeettisen ja luonnosta muotonsa saaneet sanamme sekä suvuttoman kielen lukijat Suomessa. Meillä suuttumus sai aikaan säkeitä – ”Facit indignatio versum.” (Juvenalis).

Panikointi ja poliittinen epäröinti olivat palkkio kiusantekijöille. He hakivat paineen alla syntyvää sisästä riitelyämme. ”Retroversioista retrofuturistiseen aikaan. – Vuosi 2024 haastoi ja kasvatti” oli yhteenvetoa viidestä vuonna 2024 julkaisemastani kirjasta joulumarkkinoille, mutta myös kotisivuilta ilmaiseksi luettavaa tekstiä. Toki moni oli sen lukenut myös yksittäisinä esseinä ja kolumneinakin. Etenkin perussuomalaiset Suomessa omalta sivustoltaan. Kun artikkeleitteni määrä oli ylittänyt heillä kahdentuhannen rajan jo aikapäiviä, käsitteet Veikko Vennamon ajoita olivat nekin muuttuneet. Vielä tuolloin 1970-luvulla hän kertoi minun kirjoittavan ”peitellyin sanakääntein”. Mitä muuta Urho-Kekkosen ajan Suomessa saattoi odottaa? Tänään elämme jo kohtuullisen vapaassa maassa ja julkaisten Saksassa. On myös sallittua ottaa oppia viholliseltakin. – ”Fast es ab hoste doceri.” (Ovidus).

Tulkinta jäi Kekkosen Suomessa yhä vapaammin kirjan lukijan tai yhteisön, sosiaalisen median tuotteeksi, ikivanhojen värien ja muotojen, musiikin ja tanssin kautta eläen maalauksina ja veistoksina – klusteritaiteena – paljon nuoremman kielemme siten ohittaen. Tänään taas on pidettävä huolta, ettei hybridi-iskujen takana piileksivät tahot saavuta tavoitettaan. Aivan kuten takavuosinammekin, panikointi tai poliittinen epäröinti ovat vain palkkio kiusantekijöillemme. Heille riittää sisäinen riitely paineen alla eläen. Keisari Augustusta lainaten: Kiirehdi hitaasti. – ”Festina lente.”

Kalliokoskea puolestaan toimittajana lainaten syyllisten löytämisen sijaan on paljon helpompi sanoa, keillä on jotain hampaankolossa avoimia länsimaisia yhteiskuntia vastaan. Kyse on globaalista hybridistä ja sen oivaltamisesta. Venäjä on väsynyt ja Kiina ikuisuuden odotellut happamina, kun länsimaat ovat uskoneet maailman maiden vähitellen muuttuvan Euroopan tai Yhdysvaltojen kaltaisiksi. Kyse on aiemmin kirjoittamastani hybridistä, joka on luonteeltaan toki myös globaali. Moskovan ja Pekingin valtiaat ovat alkaneet haastaa meille tuttua maailmanjärjestystä haluten itse määritellä sen seuraavan version pelisäännöt. Se hoidetaan vain taidon säännöillä. – ”Fiat lege artis.”

Kalliokoski vain avaa Venäjän kohdalla myös muita intressejä. Venäjän taloudelle olisi eduksi, jos fossiilitaloudesta siirryttäisiin pois mahdollisimman hitaasti. Lisäksi Venäjää auttaisi, jos länsimaiden usko Naton turvatakuisiin alkaisi sekin rakoilla. Niinpä puolustusliiton arvovaltaa on myös pyrittävä horjuttamaan härnäämällä ja leikkien tulella. Venäjällä tiedetään, kuinka onni on annettu rohkeille miehille. – ”Fortibus est fortuna viris data.”

”Hybridiyhteiskunnan kouristeluun” kirjanani kuului myös totuutta vääristelevät väitteet. Tästä löytyy esimerkkejä kohta jokaisesta länsimaasta. ”Mediayhteiskunnan kouristelu” kirjani nimenä kuvasi näitä ilmiöitämme. Samoin tuoreimmat kirjani ”Rottakuningas – Tulevaisuuden Suomea etsimässä” ei ollut vain metafora vaan biologinen ilmiö, jossa rotat menettävät geneettisen perimänsä antaman turvan ja hirttäytyvät ymmärtämättömyyttään toisiinsa hännistä menettäen näin suurina joukkoina henkensä. Ilmiötä ei ole kyetty ratkomaan ja viimeisin suuri tällainen ”rottakuningas” on vain muutaman vuoden takaa ja ennustaen keskiajalta alkaen jotain erityisen epävakaata aikaa onnettomuuksineen. Nyt tavattu oli järjestyksessä kuudeskymmenes rottakuningas Euroopassa. Näin kohtalon pyörä pyörii jälleen. – ”Fortunae rota volvitur”.

Suomalaiset on rokotettu etenkin Venäjän propagandaa vastaan, mutta sisäiseen rottakuninkaaseen johtavaan nujakointiin riittää pienempikin ärsyke haettaessa yhteisöt rikkovaa epäluottamusta ja vastakkainasettelua. Tässä pelossa on kuitenkin pidettävä kiinni suhteellisuuden tajustaan, varoittaa myös Kalliokoski. Mielipide-erot ja vallanpitäjien haastaminen kuuluvat osaksi demokratiaa ja nämä on mahdollista erottaa vaikkapa muista informaatio-operaatioistamme, koska ne käydään omalla nimellä ja jo vakiintuneilla poliittisilla ja mielipideareenoillamme. Se muistuttaa hivenen hurskasta petosta. – ”Fraus pia”. Ovidus käytti usein tätä käsitettä.

Demokratiaa ei saa hybridiyhteiskunnassa horjuttaa olkoonkin, että usein koemme sen ikään kuin veteen piirretyksi viivaksi. Rottakuninkaan syntyminen kulttuuriltaan vanhaan demokraattiseen yhteiskuntaan on siten kovin epätodennäköinen seuraus eikä edes robotiikka ja tekoälymme algoritmeineen sitä ole ruokkimassa. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, mahdollista sekin on ja algoritmien itse näin myös todetenkin. Etenkin silloin kun työn alla on satoja kieliä ja kulttuureja sekä biljoonia sanoja suhteutettuna omiin vaatimattomiin kielellisiin lahjoihimme ja mahdollisuuksiin. Myös politiikassa kyse on usein herkästä runoilijoiden lajista. – ”Genus irritabile vatum” Horatius rakasti näitä lausahduksia ja kreikkaa, jota ei voinut lukea. – ”Graecum est, non potest legi.”