Tämän päivän medioissa Hollanti vaaleineen ei pelota, ei edes Ranska, mutta Italia ja Berlusconi on se, joka aiheuttaa todellista huolta. Hän kun ajaisi Italiaan rinnakkaisvaluuttaa eli liiraa. Ja Italiassa on mahdollista saada läpi sellaista, joka ei ole oikein uskottavaa juuri nyt Hollannissa tai Ranskassa.

Hesarissa taas on käyty läpi omat vaalimme ja niiden osallistujat. Helsingissä tungosta on vasemmistoliberaalien suunnalla. Helsinki on selvästi yhdellä kulmalla kallellaan ja poikkeaa muusta maasta odotetulla tavalla medioineen. Se luonnollisesti näkyy koko kansakunnan pahoinvoinnissamme.

Jos taas haluat olla varma, että edustajasi on riittävän konservatiivi, oli hän sitten talousvasemmalla tai oikealla, vain äänestämällä perussuomalaisia, asuinpaikasta riippumatta, löydät omien arvojesi edustajan kuntasi valtuustoon. Tulkiten Helsingin Sanomien karttoja (11.3)

Epävarmin edustajasi arvoista olet äänestämällä Keskustaa, Hesarin karttakuvia tulkiten ja niihin luottaen. Edellisen kerran suuret otsikot Perussuomalaisten kohdalla perustuivat muutaman kymmenen puoluetta äänestävän mielipiteisiin. Sellainen on valemedian tuottamaa roskaa. Aineistot näkyville, kun maan päämedia kertoo, mistä on tuloksensa hankkinut.

Nyt Keskustan kohdalla kuntavaalien ehdokkaiden arvot hajoavat jokaiseen neljään sektoriin kuin varpusparvi syysmuutossa. Kokoomuksen kanssa on vähän samaa tautia olkoonkin, että liki ainoat oikeistoliberaalit löytyvät sieltä. Se on omituinen tulos.

Syy liittyy meillä usein sotiemme aikaan, jolloin tuota suuntaa pidettiin sopimattomana. Tämä mustamaalaaminen on jatkunut omiin aikoihimme saakka. Etenkin Maalaisliitto harrasti tätä fasisti leimaa ja Kari Suomalainen sillä myös pilaili piirroksissaan.

Näin meillä on tolkutonta tungosta vasemmistoliberaalien suunnalla ja äänestit sitten vihreitä, vasureita tai demareita, olet todennäköisesti hirttämässä itsesi yhteen yhteiskunnalliseen sektoriin medioineen. Juuri se on avainsyy vasemmiston surkeaan menestymiseen Suomessa. Kuka eläkeläinen nyt siellä enää seikkailisi etsien Leninin näköisiä miehiä. Muuten kuin puolueuskollisina hamaan hautaan saakka Liisa Jaakonsaarta kuunnellen.

Suurimman vastuun tästä kantaa mediayhteiskunnan toimittajat, joiden typeryys yhteiskunnallisen ydinosaamisen ja diplomatian kohdalla ohittaa kaikki ne sivistysvaltiolle asetettavat filosofiset oppimme, joita maailmalta on myös työläisperheisiin vuosisadat jaettu, oli ilmansuunta mikä tahansa.

Juuri sen tuloksena Mano Koivisto ei voinut sietää medioitamme ja kutsui typeriä toimittajiamme sopulilaumaksi ja vaikeuksia on myös nykyisellä pääministerillämme. Maailmalla valtaa käyttävä populistinen kansanpuolue saa tältä vasemmistoliberaalilta ja teko elitismiä tätä kautta hakevalta kansanosalta raskaan taakan kannettavakseen. Nyt sairaslomalla ovat vuorotellen Timo Soini ja sympaattinen työ- ja oikeusministerimme Jari Lindström.

Tätä kirjotusta lukeva ja nimetön, Suomen Uutisten äärivasemmiston fasisti trolli, pitää tätäkin luonnollisesti poliittisena pelinä. Fasismi kun ei ole aate saati arvo tai maailmankuva lainkaan, vaan pelkästään toimintamalli, jota tavataan niin oikealla kuin vasemmallakin. Nykyisin nimettömät trollit edustavat tätä toimintakulttuuriamme hakkereineen sosiaalisen mediamme sisällä.

Sitä ei pidä sallia saati suosia medioissamme, elleivät nimet näy trollien kirjoitusten yhteydessä.

Liberaali ja idealisti saa toki olla ja kuuluukin, jos olet nuori ja vallankumouksellinen. Mutta kun vanhat mummot ja juopot trolliukot alkavat esiintyä sellaisina, se on noloa, siinä missä nuoren ihmisen kyynisyys on surullista.

Kuntavaaleissamme kun joudumme hakemaan sellaisia rakenteellisia ratkaisuja, joissa taustalla ovat hyvinkin kaukaa historiasta haetut maakuntahallinnon rajat ja toiminnalliset, funktionaaliset tavoitteet, vanhukset, sairaat ja sosiaalipolitiikkamme historiallinen jatkumo, jotka on nyt järkevällä tavalla otettu irti pienten kuntien rajallisista voimavaroistamme.

Niille on jätetty ne tehtävät, jotka niille kuuluvatkin ja joista ne voivat kunnialla myös selviytyäkin. Ainakin vielä jonkin aikaa. Ei toki vallitsevan vasemmistoliberaalin politiikan aikana ja metropolipolitiikkaa toteuttaen kovin montaa vuotta, joutumatta taas turvautumaan valtionosuuslakien kautta täydennettävään aluepolitiikkaan.

Kaiken tämän surullisen kehityksen syyt kun löytyvät juuri pääkaupunkiseudustamme ja sen sijainnista väärässä kohdassa Suomen kartalla medioineen, polittisine arvoineen ja normeineen.