Esiintyykö Suomessa rasismia?

Suomalainen ujous ei ole rasismia.

11.08. 2023

Tämän päivän Hesarissa on aiheita, jotka vaativat täsmennystä. Ensiksi vastataan lasten esittämään kysymykseen, mikä ero on tiedolla ja mielipiteellä? Lehti on tulvillaan toimittajien mielipiteitä ikään kuin raportoineina päivittäisistä tapahtumistamme ja sitten mielipidepalstoilla ammattinsa osaajien näkemyksiä ja ohjeita sekä tiedemiesten, professoreiden vastauksia vaikeisiin kysymyksiinkin.

Vielä hetki sitten naisen oli vaiettava seurakunnassa – Taceat mulier in ecclesi.

Mikä ero sitten on tiedolla ja mielipiteellä, kysyy lehti ja vastauksen antaa Antti Kauppinen, etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Helsingin yliopistosta.

Suomessa professorin yksi työ on suurten riitojen sovittaminen – Tantas componere lites.

Tiedolla ja mielipiteellä on varmasti montakin eroa ja Kauppinen ottaa esimerkkinä avaimesta naulassa. Sinä joko tiedät sen tai sitten vain luulet tietäväsi. Tieto vaatii uskomuksen ohella varmennettua tietoa, sitä että olet nähnyt avaimen naulassa. Ei vain luulottelua, koska näin nyt on tapana avainta siellä naulassa roikottaa.

Joskus professorillakin on aikaa leikkimiseen – Tempus lucende.

Mielipiteet koskevat usein makuasioita. Niitä ei voi aina nähdä, kokea, mitata, laskea jne. Joku tykkää mansikkajäätelöstä ja toinen suklaasta. Se ei ole tietoa vaan makuasioita. Politiikassa ”mielipidekyselyjä”. Tosin jotkut mielipiteet voivat perustua tietoonkin. Voiko pienempää kiusata on sekin ikään kuin normistollinen ja moraalinen kysymys. Sitä ei voi nähdä eikä mitata, mutta noloahan se on, jos maassa vallitsee kiusaamiskulttuuri, jossa lauma suurempia kiusaa yhtä pienempää ties mistä syystä. Se ei ole kuitenkaan enää pelkkä makuasia.

Leikkimisen aika on eri asia kuin äärimmäinen hätätila, Tempus ludendi – Tempus ultimum.

Niinpä mielipiteet voivat olla paremmin tai huonommin perusteltuja ja niinpä poliittiset kannanotot, tai vaikkapa sota Ukrainassa jakaa meitä maailmalla. Näin etenkin punnittuja mielipiteitä sekä etenkin normeista ja laeista syntyviä myös moraalisia kysymyksiä on syytä oppia tuntemaan jo mahdollisimman varhain. Tietokonepelit ja algoritmit ovat tapa voittaa vaikkapa shakkipeli, kunhan osaat ne ja hallitset muita paremmin. Se ei ole mielipidekysely, kuinka alansa ammattilainen saa aikaan parin siirron shakin ja matin.

Voimaton keihäs ilman pistoa singautettu – Telum imbelle sine ictu (Vergilius).

Niinpä Kauppinen kehottaankin lapsia seuraamaan toisten punnittuja mielipiteitä, vaikka olisikin itse eri mieltä.

Lapsuus on leikkimisen aikaa, ei äärimmäinen hätätila – Tempus ludendi – Tempus ultimum.

Kun koulupäivän alkua on käsitelty, lehti siirtyy lapsista aikuisiin ja kysyy heiltä, mikä suomalaisten mielestä on hyväksyttävää ja mikä ei. HS kysyi suomalaisilta näkemyksiä rasismiin liittyviin kysymyksiin. Lehti kysyy myös, millaiset muihin kulttuureihin, ulkomaalaisiin ja maahanmuuttoon liittyvät teot ja vaatimukset ovat hyväksyttäviä.

Kyseessähän on kokonaan tuntematon maa, ei kenenkään maa – Terra incognito – Terra nullius.

Mutta miksi ihmeessä vasta nyt? Koko kesä on heitelty kivillä toisiamme medioittemme sivuilla ja pantu se vanhan käytännön mukaan sosiaalisen median pohjattomaan syntisäkkiin. Pohja silläkin säkillä on heiteltäessä lokaa ilman vähäisintäkään tutkittua tietoa siitä, mikä ero on lehden mielipiteillä ja hullunkurisilla perheillä lasten leikkinä.

Kaikki me pelkäämme yhden kirjan ihmistä, yhden kirjan lukijaa – Timeo hominem unius libri – Timeo lectorem unius libri (Tuomas Akvinolainen).

Tärkein tieto tulee heti kysymyksiä ja vastauksia seulottaessa ja tietokoneen niitä puidessa. Valtaosalle (!) suomalaisten mielestä ei ole selvinnyt, mitä me Suomessa rasismilla oikein tarkoitamme. Hyvä havainto. Kesäinen mutapaini kun syntyi tästä kysymyksestä, jonka lomilta palaavat toimittajamme saavat nyt selvittääkseen.

Pelko antoi siivet, tai media pelkää sekin häpeää – Timor addidit alas (Vergilius) – Timet pudorem.

Yli puolet vastaajista oli samaa mieltä väitteeseen: ”On epäselvää, mitä rasismilla tarkoitetaan Suomessa”. Täysin eri mieltä väitteen kanssa oli vain 14 %. Osittain eri mieltä oli 15 %.

Valtaosa meistä suomalisista ei edes tiedä mitä nykyisellä ja kesäisellä rasismikeskustelulla oikein ajettiin takaa ja mitä koko käsitteellä tarkoitettiin.

Suomi onkin kokonaan uusi maa, edessä kypsyyskoe – Tera nova – Tentimonium maturitatis.

Toki enemmistö meistä hyväksyy naisten aseman parannuksia. Hyvä niin. Mutta mitä tekemistä tällä on rasismin kanssa? Etenkin kun kysytään parannuksista naisten asemaan islaminuskoisissa maissa, siihen on helppo vastata nyökäten. Tuntematta tai tietämättä, mistä maista on kysymys ja millaisia mahtavat olla paikalliset erot ja pyrkimykset.

Oikeuden kädessä ei pitäisi olla miekkaa vaan median – Tractanda putabat inermi justicia (Juvenalis).

Olemme varmasti valmiina parantamaan myös ukrainalaisten asemaa suhteessa Venäjän käymään sotaan, siinä missä kuvitteellisiin epäkohtiin Afrikassa, oli kyse sitten Saharan pohjois- tai eteläpuoleisesta valtavasta mantereesta. Kiinalaistenkin naisten asemaa olisimme korjaamassa, jos sitä kysytään.

Jokaista vetää kuitenkin hänen oma halunsa – Trahit sua quemque voluptas (Vergilius).

Perussuomalaisten kohdalla maahan muuttoon ja vierastyövoimaan on paneuduttu aivan eri tavalla kuin muissa vastaajaryhmissä. Näin myös vastaukset poikkeavat siinä missä kysyttäessä ympäristökysymyksiä erikseen aiheeseen perehtyneiltä ympäristöliikkeiden aktivisteilta ja erikseen koko maan kansalaisilta, joille aihe on usein liki yhdentekevä ja vastaaminen kaikkea muuta kuin päivittäinen pohdittava.

Miettii missä pippuri kasvaa – Ubi piper crescit.

Kun härillä kynnät niin häristä myös puhut. Kokenut tutkija tietää tämän eikä aseta kysymyksiä ja vastauksia samalla viivalle ottamatta selvää, miten vastaajat aiheen tuntevat ja kuinka siihen vastaavat jo etukäteen sen arvatenkin. Ei tämä aihe kaikkia kiinnosta ja ole arjen ensimmäinen ongelmamme.

Ketään ei voi velvoittaa enempään kuin hän pystyy – Ultra posse nemo obligatur.

Vastaajista noin 60 % uskoi rasismia esiintyvä Suomessa melko paljon. Tosin tuskin kukaan uskoi itse kuuluvansa tuohon suureen enemmistöön. Mitä nyt persut ja jotkut muut heille vieraat ihmiset. Joka neljäs ei uskonut suomalaiseen rasismiin, olkoonkin ettei heidänkään kohdallansa rasismin määrittely sujunut. Se nyt oli vain ruma sana.

Äärimmäinen kurjuus – Ultima miseria.

Perusuomalaisista yli puolet kuitenkin oletti, ettei Suomessa esiinny juurikaan rasismia. Perussuomalaisten kokema rasismi on liki sama asia kuin vihreillä ilmastomuutosta koskevat kysymykset. Epäilemättä hekin kokevat olevansa alan ainoita osaajia ja muiden kohdalla ilmiö on vähä niin ja näin. Kirkkoon ja uskontoon liittyviin kysymyksiin laestadiolaiset vastaavat epäilemättä hekin toisin kuin kirkosta jo aikapäiviä eronneetkin. Heitä aihe ei kosketa mitenkään. Tiedän, millaisen vastauksen lomakkeineni saisin ventovierailta kysellen.

Missä pippuri kasvaa – Ubi piper crescit

Se miten tiede ja tutkimus suorittaa työtään on jotain muuta kuin puuhastelu. Lisäksi liki kaksi kolmasosaa ei ole sama kuin kaikki. Valtaosa perussuomalaisia äänestävistä ei kerro puoluekantaansa. Se kun ei ole viisasta. Äänestyspäätöskin syntyy hieman ennen vaalihuoneitten sulkeutumista. Tutkimus ja tiede on kriittistä etenkin aineistojen hankinnassa ja myöhemmin niiden tulkinnassa. Etenkin jos mukaan tulee kovin suuria poikkeamia. Tällaisen tutkimuksen suorittaminen on haastattelijalle rankka paikka.

Äärimmäinen kurjuus – Ultima miseria.

Rasismin hyväksymisen jossain tapauskissa hyväksyy, Hesaria lukien, noin joka kymmenes. Tosin mitä rasismilla silloin mahdetaan tarkoittaa? Maahanmuuton kieltämisen henkilöiltä, jotka on jo muutamaan otteeseen maasta poistettu?

Suomi kun on monelle se viimein toivo – Ultima spes, äärimmäinen kurjuus – Ultima miseria.

Varmasti Suomessa esiintyy rasismia ja vielä hetki sitten meillä oli jopa rasistisia oppikirjojakin. Viihdetaiteilijat olivat hauskoja veikkoja rasistisine ohjelmineen. Televisio välitti niitä koko kansalle ja kansa nauroi. Kaikki nauroivat. Eivät naura enää Pirkka Pekka Peteliuksella. Äänestävät hänet eduskuntaan. Miksi?

Viimeinen toivo – Ultima spes

Dosentti Hanna Was Helsingin yliopiston dosenttina on havainnut, kuinka perussuomalaisten vastaaminen perustuu legalistiseen lähestymiseen. Sama pätee vihreisiin ja heidän asennoitumiseensa ympäristökysymyksiinkin. Takavuosia maalaisliittolaiset olivat viimeisen päälle huolehtimassa maaseudun ja maatalouden kohtaloista ja alkaen lainsäädännöstä ja sen hoidosta.

Mystinen yhtyminen – Unio mystica

Valtaosa suomalaisista asennoitui ilmiöön Helsingissä muistaen ehkä joskus muuttonsa maalta kaupunkiin ja maaseutu nyt jätti juurensa, mutta oli moneen tapaan myös ahdistavakin. Maaseutu ja sen edustajat leimattiin näkyvimmin juuri pakkomuuton sieltä kokeneitten kohdalla. Tavoitemuuton kokeneet olivat eri mieltä, mutta surutyö olikin eletty jo aikapäiviä.

Yksi ja sama asia – Unum et idem

Viha rakkaussuhde omiin juuriin oli kipeä paikka, siinä missä pohdinta koskien maahan muuttajia ja näiden kokemuksia myös Ruotsissa vuosia asuneena. Paljon nähneillä on joustavat näkemykset yksittäisissä asiakysymyksissä ja suomalaiset eivät ole typeryksiä. Kun vastaukset jätetään tietokoneitten käsiteltäväksi, löytyy yllättäen ilmiöitä, joita itse ei edes haastatellessaan havainnut. Se on sitä algoritmien robotiikkaa.

Kun tunnet yhden, tunnet kaikki – Unum cum noveris, omnes noveris (Terentius).

Näin valtaosalle suomalaisista ei ole oikein varmaa käsitystä, mitä rasismilla Suomessa tarkoitetaan. Tämä havainto on tutkimuksen TÄRKEIN. Sillä ei pidä medioitten vaahdota ja mennyt kesä on tältä osin jo menetetty. Tämä tutkimus olisi tullut tehdä ennen hallitusta muodostettaessa ja päästettäessä kesälomatoimittajat irti. Hehän olivat suomalaisia maalaispoikia ja tyttöjämme.

Kun tunnet yhden, tunnet kaikki – Unum cum noveris, omnes noveris (Terentius).

Tutkija ei taas tee omia havaintojaan, joihin tutkijan kysymykset eivät anna vastauksia. Ne ovat MIELIPITEITÄ. Omia asenteita ja mielipiteitä ei pidä liittää sellaiseen tutkimukseen, jossa aihetta ei edes ole millään mitattu. Tällainen on vaikkapa oletus perussuomalaisten tavasta laskelmoida vastaksissaan. Hakea jotain sellaista, jota kysymykset eivät edes mittaa.

Tutkimusta ei tehdä kynsillä ja nokalla, kynsi haavassa – Unguibus et rostro – Unguis in ulcere.

Tutkijan tehtävä ei ole arvailla. Arvailu on hänen omaa mielikuvituksensa tuotetta ja sellaisena luvallista, mutta ei toki tutkimuksen tulosta. Se on vain yksi mielipide muitten rinnalla. Kun näitä kysymyksiä syntyy, tutkimusta on jatkettava ja syvennettävä syvähaastattelun keinoin ja hakien vastausta avoimiksi jääneisiin kysymyksiin. Itse niihin ei saa vastata ja siirtää mielipiteitään medioihin. Esiintyen samaan aikaan tutkijana.

Sama työ kaupungille ja maapallolle – Urbi et orbi.

Suomalaiset hyväksyvät maahanmuuton, mutta edellyttävät samaan aikaan, ettei tuleva maahanmuuttaja rasita Suomen julkista taloutta.

Ikään kuin ikuinen Rooma – Urbus aeterna.

Ihmisillä on taipumusta vastata tavalla, joka on hyvää ja oikeutettua. Se keskustelu, jota kesällä medioissamme käytiin, antoi raamin näin myös vastauksille. Samoin talvella ja kesällä suoritetuilla kyselyillä sekä haastatteluilla on taipumusta vaikuttaa vastaamiseen. Nainen kyselijänä saa hänkin erilaisia vastauksia kuin mies jne. jne. Ihminen on sosiaalinen eläin ja vastaa tavalla, jota häneltä odotetaankin.

Pahoinvointiin saakka, tottumus on tyranni – Usque ad nauseam – Usus est tyrannus (Horatius).

Ihmisen oma arvomaailma ja sille asetetut odotukset vaikuttavat vastaamiseen, siinä miten monet muut taustatekijät juuri haastattelu hetkellä. Ympäristöön liittyviä kysymyksiä ei pidä viedä lomakkeineen talvipakkasilla täytettäväksi, jos haluaa saada lomareissulla olevan lohikalastajan vastaukset lomakkeelleen. Oma ympäristö ja sen yhteisöllinen luonne vaikuttaa sekin, miten lomake täytetään ja kuinka haastattelijalle vastataan. Kun on käynyt eri kulttuureissa haastattelemassa ihmisiä muuallakin kuin Suomessa, ymmärrys kasvaa tässäkin työssä. Moni kulttuuri ja sen edustajat suorastaan pelkäävät lomakkeitamme.

Siinä ratkaisee puhumisen käytäntö, tottumus on sekin tyranni – Usus loquendi, Usus est tyrannus (Horatius).

Suomalaiset pyrkivät sopeuttamaan omat vastauksensa oletettuun yhteisölliseen kulttuuriin, olkoonkin ettei se ole likimainkaan samaa kuin sellaisessa kulttuurissa, jossa omaa mielipidettä ei saa esittää ensinkään.

Ihan vain, jotta sinua rakastettaisiin, olisit rakastettava – Ut ameris, amabilis esto! (Ovidus).

Yhteiskunnallisista ongelmista puhuminen ei ole helppoa. Jos tutkijan omat mieltymykset ja odotukset alkavat tulla mukaan kyselyyn, vastaavan työn voi suorittaa, näkemättä sitä vaivaa, jota kenttätutkimukselta vaaditaan. Yhteiskunnallisista ongelmista on äärettömän vaikea puhua haastattelulomakkeet edessä. Lomakkeet eivät ole irrallaan siitä keskustelusta, jota mediamme käy ja osa siitä on myös ahdistavaa.

Pahoinvointiin saakka – Usque ad aras.

Terapeuttinen keskustelu olisi ollut nyt paljon tervetulleempi kuin medioittemme käynnistämä kesäinen piinamme rasismista ja sen luonteesta, lyöden tämä leima juuri meihin suomalaisiin. Emme me ole rasisteja. Päinvastoin olemme hyvin ujoja ja ilmiö on meille yhtä vieras kuin mikä tahansa miljardien ihmisten kokema piina maailman metropoleissamme ja sen slummeissamme. Miksei koekyselyä suoritettu jonkun metropolin slummissa tai sen lievealueilla?

Tottumus on tyranni tutkimuksessakin ja tieteessä – Usus est tyrannus. Jotta sinua rakastettaisiin, ole rakastettava! – Ut ameris, amabilis esto (Ovidus). Tutkijan työ on kuin runo ja runo on kuin maalaus. Ut pictura poesis (Horatius). Tänään algoritmit ja robotiikka ovat työsi tärkein väline. Älä luule, että muut ovat samanlaisia kuin sinä – Ut tute es, item omnes censes esse (Plautus). Tänään tutkimus ja runo on kuin maalaus – Ut pictura poesus (Horatius) ( Dum Spiro, Spero – www.clusterart.org )