Oikein hyvää loppiaisen aikaa ja viikonloppua. Kuusi viedään pois mutta kuva Kekkosesta kummittelee edelleen kansakunnan pääomassa ja sosiaalisessa muistissamme, Jari Tervon, viihdetaiteilijan ja visailumestarin tuottamana ja kirjailijan hahmon taa piiloutuvana narrinamme, totuuden torvenamme.

Vaalivuosi on menossa, ja se jos mikä tuo medioittemme mieliin punamulta-ajan synnyn ja kaipuun ikäihmisenä muistelemaan Kekkosta liki oikeistodemarina, sekä hyvässä että pahassa häntä esitellen. Oliko hän todellakin liberaali ja liki pasifisti, Jari Tervon keromana, johon tuon ajan nuoret myös vasemmalla ihastuivat lastenkutsuillaan. Nuoret naiset häntä kuitenkin piirittivät, kertoo Tervo.

Nyt he ovat kuitenkin jo vallasta luopuneet ja vain muistot ovat kultaamassa aikoja ennen demaripresidenttejämme. Maailman onnellisimman maan järviluontoa kuvaava ja sinivalkoista taivasta heijastava peili valittiin maailman kauneimmaksi postimerkkinä. Ikävä kyllä 2000-luvulla syntyneet eivät tunne koko käsitettä, posti kulkee nyt ilman merkkejämme, ja moni ei kulje luonnossakaan kamera kaulassa, kuten minä ja aikalaiseni.

He jotka ovat noista kuvista lapsuutensa maiseman löytävinään, ja pitävät sitä muun maailman mukana maailman kauneimpana. Myös maailmaa nähneinä. Muuallakin sitä kuvaten kuin Suomessa. Kamera kaulassa kulkevat näkevät enemmän ja pitävät silmät auki, etsien koko ajan kuvattavaa ympäristöstään. Kameran eteen tunkevat ovat se toinen joukko ihmisiä. Arvaa kumpia on enemmän? Kumpaan Kekkonen ja demaripresidenttimme kuuluivat?

Heidät kun tunnistaa vaalivuonna heti ensi silmäyksellä. Uusi sukupolvi sen sijaan erottuu heistä ottaen kuvansa itse itsestään, ja taustalle hakien kaiken muun arvokkaana pitämänsä. Keskushahmo selfiessä on kuvaaja itse ja kamera hakee vain hänelle taustaa. Se voi olla maailman nopein juoksija tai nimekkäin media-ajan viihteen tuottaja, vallankäyttäjä ja kohta poliitikkomme.

Ilman sen suurempaa ihmisluonteen koulutustakin arvaa, miksi taustalle on saatava myös ikivanhoja veistoksia jumalhahmoista, linnoista ja palatseista. Mutta miksi ihmeessä myös maailman kauneimman maan maailman kaunein postimerkki maisemineen? Mitä siinä halutaan kertoa sosiaalisen median kavereillemme?

Kun ihmiskunnan ja luomakunnan tärkein kohde on kaiken aikaan kameransa kuvaama selfie, ja taustalla on sen luonto ja sen ihmeet, ei vain ihminen kulttuurinsa rakentajana ja vallankäyttäjänä, narsismin lähteenä käyttäen valtaa, tai hakien julkisuutta, ennustaako se meille koko tulevaisuutemme paremmin, kuin yksikään tieteestään totuutta hakeva ja kameran taakse piiloutuva tutkijamme? Miksi kaikkein ilmeisin on niin vaikeasti huomattavissa edes vaalivuoden käynnistyessä? Miksi tieteeltä ja tutkimukselta leikattiin varoja, ja millaisia ovat nämä poliitikot tässä tehtävässä? Miten he poikkeavat 1960-luvun poliitikoistamme, jos nyt poikkeavat mitenkään.