Posted on 09/20/2016 by Matti Luostarinen

Reaalimaailma tai todellisuus on metafysiikassa käytetty nimitys tosiolevalle maailmalle vastakohtana sellaiselle maailmalla joka ilmenee havainnoissa tai kokemuksissa (ilmiömaailma). Realismin ja anti-realismin keskeisiin kysymyksiin kuuluu se, miten paljon havainnoista voidaan pitää reaalimaailmaan kuuluvana. Realismin monet eri suuntaukset vaihtelevat. Immanuel Kant (1724-1804) kutsui havaitsevan subjektin ulkopuolella olevaa tosiolevaa maailmaa noumenaaliseksi maailmaksi. Elämme nykyisin ajattomassa ja paikattomassa mediamaailmassa, jonka kohdalla reaalimaailman hahmottaminen saattaa hämärtyä ja politiikassa sillä on kokonaan toinen sisältö kuin tieteessä saati monikulttuurisessa todellisuudessa.

Paikallinen todellisuus

Lounais-Hämeessä täytetään kunnanjohtajan virkoja. Paikallista mediaa seuraten poliitikot odottavat seudullisen tulevaisuuden ja maakunnallisen talouden, rakennemuutoksen ja soten ymmärtäviä kokonaisuuksien hallitsijoita, jotka ovat samalla myös innovaattoreita, ihmeiden tekijöitä, yhteistyökykyisiä ja sosiaalisia, johtamista osaavia sekä panostavat täysillä tehtäväänsä, jonka toimenkuva elää suuressa murroksessa.

Kun innovaattori kuvataan vaikeana änkyränä, joka näkee epäkohtia joka asiassa, joita on vain muutama promille tai enintään prosentti väestöstä, miten sellaiset muuttuvat samaan aikaan pääpuolueitten mittapuun mukaan mentaaliälyltään liki keskiverroiksi ja samalla vielä myös jälkiomaksujien suurta ryhmää ymmärtäviksi, eläkeläisten sotesopan selvitysmiehiksi.

Jostakin on karsittava, jolloin henkilön persoonallisuus ja sen testaaminen vastaamaan vielä haastateltavien poliitikkojen omaan henkilökemiaan on mahdoton yhtälö, mutta helpoin täytettävä, jos puolue on sentään oikea. Ei lääkäri ole samaan aikaan tuomari eikä sokerileipuri teurastaja. Joku järki siinä on oltava kuntajohtajankin valinnassa.

Tulevaisuuteen näkevä visionääri johtajana on sekin harvinainen ilmiö. Etenkin jos tulevaisuus on kokonaan muitten tekemä kuin pienen kunnan saati sen poliitikkojen käsissä.

Kansallinen todellisuus

Kun edellisen kerran 1990-luvulla elimme syvässä lamassa, sen ennustaminen oli vaikeaa ja syyt olivat, eivät niinkään tehdyissä ratkaisuissamme kuin tekemättä jääneissä. Löysä raha 1980-luvulla olisi vaatinut toimia, joissa kiinteistöt, asunnot, arvopaperit ja palkat eivät olisi saaneet liukua kuplaksi, joka sitten puhkesi katastrofiksi. Seppo Leppäsen profetia vuodelta 1989 sai silloin työryhmineen tyrmäyksen niin hallituksessa kuin päämedioissamme.

Raimo Sailas muistelee näitä aikoja ( HS 20.9), jolloin ei eletty katsoen totuutta silmiin. Nyt siihen olisi mahdollisuus eikä jälkiviisauden millään muodolla ole merkitystä historian kirjoituksessa saati omassa ajassamme ja tulevaisuuden ymmärtävien johtajien työkentässä. Visionäärinen johtaja on samalla inhorealisti ja sellainen ei oikein sovi kuntaan, jonka ruusuinen tulevaisuus elää menneisyydessä. Nyt olisi sopeuduttavat tulevaan ja panostettava myös luovuus tähän ponnisteluun.

Viihteellinen todellisuus

Fingerpori näkee sarjakuvapiirtäjänä kaksoisvoltin kerien lampaan kanssa tehtynä ja lampurin työnäytteenä. Kun sekä hallitusten että paikallishallinnon työnäytteet alkavat olla tällaista komiikkaa, valtiovarainministerin tehtävä muuttuu yllättäen puheeksi väkivallasta ja rasismista kesken budjettikiireiden lammasta kerien ja kaksoisvolttinsa samalla tehden.

Tässä fingerporisessa mallissa ihmisten käyttäytyminen oletetaan tulevan ikään kuin historiasta ja Unkarissa sitä pyritään ottamaan haltuun hieman samaan tapaan kuin nyt Suomessa. Siis historia ja sen näyttämöt valtion haltuun nekin ja kieltäen lailla globalisaation tuomat ikävät ilmiöt ja turhauman tuoma aggressio.

Poliittisiksi tulkitut aggressiot ovat paljon vakavampia kuin mihin niiden päivittely medioissamme johtaa saati fiktiivinen todellisuus viihteenä antaa ymmärtää. Jotain kun on tehty jo kauan virheellisesti ja väärin eikä sillä pidä laskea leikkiä tai tehdä politiikkaa, kirjoitella kirjoja ja markkinoida niitä kirjoittajansa parhaiksi työnäytteiksi, viihteeksi ne muuttaen. Siinä kun ollaan jo yli vuosikymmen myöhässä ja kieltäen aikanaan sellainen kirjallisuus, joka varoitti tästä hetkestä, Arktisesta Babylonista ja sen synnystä omana todellisuutenamme.

Oma historiamme Euroopan köyhimmästä maasta kohti 1980-luvun kulutusjuhlaa ja kansankapitalismia on vain niin nuori, että se mahtuu yhden tai kahden sukupolven omaan elämänkaareen. Näin figerporiset koomiset esitykset mahtuvat saman ihmisen ja kansakulttuurin elämänkokemukseen ja ovat lapselle ahdistavia tai hauskoja, aiheuttavat aggressiota, frustraatioiden kautta syntynyttä poliittista käyttäytymistä rinnan muun mediamme viihteen kanssa epämääräisenä totuutena ja sen tulkintana. Sähköinen mediahan tuottaa nykyisin liki mitä tahansa lapsen seurattavaksi ja vain napin painalluksella. Onko kyseessä slummin tuote vai ehkä yliopiston kampusalueen hengen lentoa on mahdotonta lapsen tulkittavaksi.

Ilmiö on erittäin vakava kun siihen sotketaan sellaisia normejamme ylläpitäneet instituutiot, kuten kirkko ja koululaitos, yliopisto ja sen leikkaukset, terveyden huolto ja sosiaalipolitiikka, kunnat ja valtio järjestäytyneen yhteiskunnan ylläpitäjinä. Kun reaalimaailma häiriintyy, syntyy korvike, joka ei ole sama kuin mihin sosiaalisen pääoman tuotteena olemme oppineet tai kouluissa opetettu, kotona kasvatettu tai miltä lähiyhteisö on lapselle näyttäytynyt. Maailmahan on lapselle sellainen kuin miltä se lähiympäristössä näyttää ja alueellinen kulttuuri Humppilassa tai Ypäjällä tuottaa. Siinä paikallishallinto on pantu paljon vartijaksi ja sen mahdollista purkautumista ei ole pohdittu lainkaan.

Normiston luoma todellisuus

Se mikä lampaina esitellen tuo mieleen kansakunnan liki keräilytalouden alkuajat ja Fingerporin pilat ovat elettyä elämää, menneen maailman reaalimaailmaa, jolloin pari vuotta takaperin tehdyn väitöskirjan mukaan nuoria poikia ei kuulunut päästää paimeneen. Siveys siinä oli syynä ja uudet opit silloinkin uusina normeinamme. Normit ja arvot ovat moraalin perusta ja tapa hyväksyä myös lainsäädäntömme. Kunnat sitä ylläpitivät ja kylät, yhteisöt, eikä koskaan maakunta tai yliopistosairaala.

Kun konservatiivisessa ikääntyvässä maassa yksi asia normistosta puretaan ja moraali tältä osin rapautetaan, miksi toinen sitten kielletään, kun ongelma on juuri saman hallinnon ja median itsensä aiheuttama tehden kaksoisvoltteja kerien. Miten siinä voltissa vakava ja vaarallinen voidaan erottaa pintamedian viihteestä ja sen ilmiöistä, jossa kadulla tallusteleva karhu on koko maata järkyttävä varoitettava vaara. Millainen ilmiö on silloin päihteitä käyttävä autoilija ratissaan? Miten nämä “vaarat” on näin mitoitettu ja kenen toimesta?

Tänään rasistiset kokemukset kuuluvat nekin topeliaanisen kirjoittelun satuihin ja Maamme kirjaan maakuntien ihmisten kuvauksena sekä 1960-luvun maantiedon oppikirjoihin kuvaten äärimmäisen rasistisesti maita ja kansoja. Ne ovat oman aikamme tuotteita, joita häpeämme tai sitten emme häpeä. Ne ovat oppikirjoiksi tarkoitettuja ja nämä oppilaat elävät edelleen. Heidän oli ne opittava ja vieläpä ulkoa ja hyvin arvosanoin. Ei heitä voi siitä moittia tai syyllistää.

Ei näitä voi pyyhkiä pois uutena oppikirjana, jossa presidenttiparimme esitellään loukkaavalla tavalla esimerkkinä sellaisesta evoluutioon kuuluvasta ilmiöstä, jonka kohdalla emme ole vielä kypsiä pilailemaan Fingerporin tapaan lapsillemme kaikki pimeimmätkin mielikuvamme medioissamme ja koulukirjoissamme poliittisesti esitellen. Meillä on vielä kansakuntana paljon opittavaa maailmapolitiikan maatalousnäyttelyssä Humppilaan ja Ypäjälle, Forssaan kuntajohtajia valitessamme kokonaan uudessa globaalissa todellisuudessa.

Armeijan sentään kerrotaan ajaneen karttamme Nato-kuntoon. Onko tämä Hesarin otsikko (20.9) tätä aikaa kuvaava ja uskottava, jää sekin lukijan medialukutaidon varaan kirjassa karttauudistuksestamme ja sen esittelystä. Totta kai puolustusvoimilla on osuutensa Suomen kartoittamisessa mutta ei niitä nyt puhtaasti tähän tarkoitukseen tehdä.

About Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

View all posts by Matti Luostarinen →