Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Populismi väitöskirjan aiheena

Populismi ei yritä kiistää faktoja, vaan se tukeutuu ”vasta-asiantuntijuuksiin”, katsoo väitöstutkija Tuukka Ylä-Anttila (US). Hänen populismin käyttöä Suomen politiikassa vuosina 2007–2016 käsittelevä väitöstutkimus on tarkastettavana Helsingin yliopistolla.

Väite ”totuudenjälkeisestä ajasta” tarkoittaa tutkijan mukaan eri yhteyksissä eri asioita. Ylä-Anttilan mukaan on väärin katsoa, että populistit vastustavat älymystöä ja asiantuntijatietoa ja pitävät maalaisjärkeä tai perimätietoa parempana kuten populismin tutkimuksessa on tehty.

–Tämä väite on kuitenkin liian yksinkertaistava: ei pidä paikkaansa, etteivät populistit välittäisi tiedosta tai asiantuntijoista ollenkaan, koska oikeistopopulismissa ”vasta-asiantuntijuuksien” käyttäminen on tavallista, Ylä-Anttila kertoo.

Väitöskirja populismin käyttämästä tiedosta on mielenkiintoinen

Populismi ei ole kiinnostunut oikeasta tiedosta on yksinkertaistava: ei pidä paikkaansa, etteivät populistit välittäisi tiedosta tai asiantuntijoista ollenkaan, koska oikeistopopulismissa ”vasta-asiantuntijuuksien” käyttäminen on tavallista, Ylä-Anttila kertoo.

Tutkimuksen mukaan hommaforumlaiset ja MV-lehti itse sanovat pitävänsä totuutta suuressa arvossa. Heidän kirjoituksissaan tavallisesti ehdotetaan, että tilastoihin ja todistusaineistoon perustuviin fakta-argumentteihin nojautumalla vältytään tunteiden aiheuttamilta vääristymiltä.

–He eivät juurikaan vetoa ”näin asiat koetaan” -tyylisiin argumentteihin, vaan omien poliittisten kantojen tukena käytetään tilastoja ja tutkimustietoa, kuten nettiväittelyille on tavallista, toteaa Ylä-Anttila (US).

Tilastoja käytetään tutkijan mukaan kuitenkin valikoiden, omia kantoja tukevaa tietoa painottaen.

–Liiallinen luottamus mitattavuuteen on tietynlainen sudenkuoppa, sillä politiikka perustuu myös arvovalintoihin, joihin ei aina ole mitattavasti oikeaa ratkaisua. Monet poliittiset osapuolet näkevät tutkimustiedon tukevan juuri omia kantojaan, tutkija sanoo.

Populismin hyvänä puolena väittelijä tuo esille etenkin tiedon tuominen kansan pariin ja sen popularisoinnin.

Se miten tietoa käsitellään ja tuotetaan, siihen vaikuttavat toki muutkin asiat kuin populismi. Yksi esimerkki, jota voisi tutkia on vaikkapa tutkimuksen rahoittaja. Miten tuotetaan tietoa jos rahoittajana on vaikka ydinenergian tuottaja, bioenergian tuottaja, lääketeollisuus, tupakkateollisuus jne. jne.

Onko luonnonvaroja ja susia ikänsä tutkiva ehkä myös oman tutkimusalueensa ja aiheen puolestapuhuja. Vaikuttaako tiedeyhteisön omat toimintatavat ja tutkimuskohde tulokseen, käytetyt menetelmät ja valitut metodit, tiedon keruun tapa.

Onko kaksi pientä ja kiisteltyä mediaa Suomessa riittävä kertomaan paljoakaan niin mittavasta aiheesta kuin millaisena populismi maailmalla ja myös Suomessa nykyisin näyttäytyy ja sen tapa käyttää tietoa? Onko media kriittisen tieteen tutkimuskohteena yhtä arka kuin kaikki muutkin tutkimuksen kohteet, ehkä jopa arempikin?

Olisiko syytä verrata näitä vihreitten käyttämään yhteen mediaan tai kommunistien nykyisin ja aikanaan julkaisemaan mediaan? Onko maakuntien maalaisliittolainen media jotenkin ollut aikanaan populismista irtautunutta tiedon jakoa ja tieteen käyttöä tiedon tuottajana? Herää epäily.

Tutkimuslaitosten ja tiedeyhteisöjen omilla pelisäännöillä on niilläkin oma merkityksenä eikä ihan pien olekaan. Kulttuurinen merkitys sille miten tietoon suhtaudutaan on sekin uskomattoman suuri.

Suomessa ja pohjolassa tieteen ja tiedon merkityksellä on erilainen paino kuin monessa Aasian tai Afrikan maassa tai jopa Yhdysvaltain osavaltioilla voi olla huomattavia eroja. Forssan Lehti ei ole samanlainen tiedon käyttäjä kuin Helsingin Sanomat. Moni kuitenkin on tilannut ja lukenut vain Forssan Lehteä.

Pitäjän ja maakunnan mediat pitivät yllä myös maakuntahenkeä tai olivat oman asiansa ainoita totuuden torvia. Syntyi sepitteellinen maakuntahenki symboleineen, jolla ei ole välttämättä tieteen kanssa mitään tekemistä. Poliittiset mediat ovat samaa tarkoitusta ajaneita ja ajavat toki edelleenkin. Tunteisiin siinä on vedottu pitäjähenkiä tai kansallistunnetta symboleineen rakenneltaessa, poliittista liikettä luotaessa.

Suomessa ruotsalaisten sukujen professoreja ja tohtoreita on monessa sukupolvessa. Suomalaisten sukunimien kohdalla usein vain yhdessä jos siinäkään. Populismi näyttää sekin olevan oman aikamme muoti-ilmiö tutkittavaksi. Se on mediamaailman tuotetta. Myy hyvin. On kiinnostava. Tehdä jopa väitöskirjoja. Tosi pienestä aineistosta. Eihän moni ole niitä koskaan edes nähnyt, hommafoorumia ja MV-lehteä, ja on silti populisti tai sellaiseksi leimautunut puolueen äänestäjänä, jopa jäsen ja luottamustehtävissä.

Olisiko jo aika jättää nämä leimakirveet tai jako vuohiin ja lampaisiin, oikeistoon ja vasemmistoon, kapitalisteihin ja sosialisteihin, konservatiiveihin ja liberaaleihin. Se kun alkaa vaikuttaa tavattoman epätieteelliseltä puuhastelulta medioissamme ja väitöskirjaa tehden. Populismi kun on siinä sitä miksi toimittaja tai tutkija sen olettaa tai näkee omalla kohdallaan sitä viimeisen päälle joko vihatessaan tai rakastaessaan ja määritellen tyyliin ”maantiede on sitä mitä maantieteilijä tekee”.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja