Perustuslakituomioistuin Suomeen

Kirjoitin tämän juttuni Turun Sanomiin tammikuussa 2017. Aiemmin olin siitä kirjoittanut myös kirjoissani alkaen 1970-luvulta. Meiltä kun näytti puuttuvan jotain oleellista rakentaessamme koskiensuojelulakia ja myös hoitaen korvauksia ihmisoikeuksien loukkauksissa Lapin jokia rakentaessamme altaineen. Ihmisten kun on tunnettava oikeutensa ja perustuslakinsa ja sen suojana on oltava kieroja ja valehtelevia poliitikkoja varten perustuslakituomioistuin. Sain yhtenään uhkauksia, joissa uraani ja elämääni vaikeutettiin kiitos ihmisten, joille perustuslain suojan tuntemus oli jäänyt yliopistoisamme ja valtion hallinnossa, voimalaitosten omistajina jne. huonolle lukemiselle.

Mediat ovat nekin tuulella liikkuvia eikä niiden tehtäviin voi kuulua ihmisoikeudet ja perustuslain suojan hoito. Apu haetaan sieltä mistä saadaan eikä sieltä mistä sitä poliitikot lupailevat. Tällöin varhain jo koulussa hankittu normisto ja moraali muistuttaa aakkosten opiskelua tai kykyämme liikkua liikenteessä.

Sen varaan on turvallista rakentaa elämäänsä ja sitä voidaan myös uudistaa. Kuten nyttemmin on tehtykin. Sen valvonta vain ei kuulu kymmenille puolueillemme ja niiden satunnaisille edustajille saati heidän riiteleville valiokunnillemme. Se on kansallinen häpeämme, johon unkarilainen Orban Oxfordin opeillaana on puuttunut.

Lukijoilta Turun Sanomat 1.1.2017 2:00 6

Hallituksella on nyt liian paljon asioita ja liian vähän aikaa. Saisi olla enintään kolme suurempaa ja neljäs niiden sisällä. Tämä neljäs yhdistää hallituksen arvot, normit ja lainsäädännön suuntaviivat niin, että äänestäjäkin ymmärtää, onko kyseessä liberaali, radikaali vaiko konservatiivinen hallituspohja.

Lisäksi meiltä puuttuu kokonaan perustuslakituomioistuin, jollaisen portailla puolalaiset hakevat apua, kun parlamentti on puolalaisittain taas kerran solmussa ja kaaoksessa. Katolisen kirkon portaille ei auta mennä mieltään osoittamaan.

Meillä on poliittinen perustuslakivaliokunta ja sen voi halutessaan hallitus ohittaa mennen tullen. Näin on käynyt jo kauan ja Sipilä pääministerinä sen myös myöntää. Hän ei todellakaan ole valtio-oppinut poliitikko, vaan insinööri yrittäjä. Hän ei ole myöskään luonnontieteilijä erottaakseen luonnonlait ihmisen tekemistä laeista, joista perustuslait ovat ne tärkeimmät kansakuntaa ohjaavina.

Siinä on vähän samaa kuin miljardöörissä tai näyttelijässä Yhdysvaltain presidenttinä. Siellä vain on liittovaltion laitokset ja vankka oikeusvaltion ylläpitämä tuomioistuin ylimpänä. Se seuraa haukkana, mitä maassa tapahtuu. Perustuslakeja ei taatusti loukata, oli vallassa kuka tahansa.

Se, että eduskunnan oikeuskansleri Jaakko Jonkka tähän on puuttunut Suomessa jo kauan, ei ole asiaa miksikään korjannut.

Miksi meillä on tällainen hallintomalli liittyy itsenäisyytemme alkuvuosiin ja niitä seuranneisiin sotiin sekä pitkään jatkuneeseen Kekkosen kauteen ja lopulta kolmen demaripresidentin aikaan.

Mauno Koivisto puuttui lähinnä presidentin omaan valtaan. Hän oletti perustuslain kirjaimen toteutuvan ikään kuin normiston ja korkean moraalin kautta voimatta tietää, millaiseen mediayhteiskunnan myllerrykseen EU-Suomi joutuisi heikon perustuslain suojansa seurauksena.

Koiviston omat mediasuhteet olivat yhtä ongelmalliset kuin nykyisen pääministerimme. Hybridiyhteiskunta ja kybersodat olivat Koivistolle vieraita käsitteinäkin. Diplomaatti Martti Ahtisaari, kansakoulun opettaja sekä ay-juristi ja maailmanparantaja Tarja Halonen eivät hekään asiaa edes huomanneet. Heidän twiittejään ja blogejaan ei medioissamme havainnut. Donald Trump ei muuta mediaa käytäkään.

EU-kausi alkoi nöyrille suomalaisille sen säännöillä ja euro syvensi tätä ja ohitti sellaisen, jota Suomessa ei ollut olemassakaan. Aloimme toimia epämääräisen EU:n perustuslaeilla ja direktiiveillä rinnakkain, kuten Venäjän tsaarin aikana eläen.

Monessa Euroopan tai Amerikan liittovaltioissa tätä on luonnollisesti ihmetelty. Jakko Jonkka ihmettelee sitä yksin ja hakee viimein hänkin apua median kautta. Se on vihoviimeinen tapa yrittää saada järjestystä sekasortoiseen tilanteeseen Suomessa.

Jonkka mainitsee vain yhtenä esimerkkinä edellisen hallituksen sotelainsäädännön ja sen kaatumisen perustuslakiimme loppumetreillä. Se oli huonosti valmisteltu.

Olen tästä huomauttanut moneen otteeseen ja myös keskustellen oikeusministereittemme kanssa. Jokainen on vuorollaan tyrmännyt koko asian. Se kun ei palvele heidän omia poliittisia ura- ym. tavoitteita poliitikkoina.

Kun näin on käynyt, heitä äänestävät vain vanhukset vanhalta muistiltaan.

Perussuomalaiset olivat Suomessa viimeinen oljenkorsi, johon tarttua demokratian ja ihmisoikeuksiensa turvaajana. Ei toki populistisena kansanliikkeenä siinä merkityksessä kuin Ranskassa tai äärioikeistolaisissa liikkeissä Euroopassa.

Tässä mediamme vääristelee ja palvelee vasemmistolaista arvomaailmaansa sekä vastustaa perustuslain antamaa suojaa omille kansalaisillemme kansalaisvaltiossa ja kuntayhteisöjen sisällä.

Timo Soini esitti 18.12. perustuslakituomioistuimen perustamista. Puolueista ja suhdanteista riippumatonta. Se on suuri asia, perussuomalaisten ehdottomasti suurin esitys ja jokaisen suomalaisen elämään dramaattisella tavalla vaikuttava elin toteutuessaan.

Tästä perussuomalaisten ei nyt pidä tinkiä tai tehdä kompromisseja.

Matti Luostarinen

Professori emeritus, fil.tri., val.tri.

Forssa