Olympialaisten historiaan liittyy sellainen mystinen maailmankuva ja sosiaalinen pääoma, jonka ymmärtäminen ja kokeminen on mahdollista vielä omana aikanammekin. Sama pätee mihin tahansa sellaiseen kulttuuriseen traditioon, jonka ideologia on kyetty säilyttämään ohi muuttuvien aikakausiemme. Pelko siitä että Tokio ja Japani olisi sen kadottamassa on varmasti turha. Sen ovat odottaneet jo pari ensimmäistä päivää ja syntyneet uudet herooiset tarinat kansakuntien kasautuvaan sosiaaliseen muistiin ja pääoman tueksi. Varmaan me suomalaisetkin pääsemme siitä vielä osallisiksi. 

Olympialaisten viehätys on odottamattomassa draamassa

Olympialainen menestys ja sen mukanaan tuoma huuma on täsmälleen sama kaikkialla urheilevan maailman kokemana mysteerinä. Voitto ja menestys näissä kisoissa on jotain kokonaan muuta kuin muut voitot tai ennätykset, jotka on tehty vain rikottaviksi. Otan pari esimerkkiä heti ensi päiviltä.

Eetu Kallioinen taistelee vakavissaan olympialaisesta mitalista ja ensin paikasta kuuden miehen finaaliin. Vielä nyt hän on siinä tiukasti kiinni. Kuka ihmeen Eetu Kallioinen, ensikertalainen olympialaisissa? Mikä ihmeen laji, kysyvät suomalaiset?

Vilkaistaanpa mitä Wikipedia tietää Eetusta?

Eetu Kallioinen (s. 23. toukokuuta 1998 Loppi) on suomalainen haulikkoampuja. Hän kilpailee skeet-ammunnassa. Kallioinen edustaa Ala-Hämeen Ampujia ja hänen valmentajanaan toimii Timo Laitinen.

Kallioinen saavutti poikien EM-hopeaa skeetistä vuoden 2015 EM-kilpailuista Mariborista. Samana vuonna hän sijoittui viidenneksi haulikkolajien MM-kilpailuiden poikien sarjassa. Hän ampui peruskilpailussa tuloksen 124, joka sivusi poikien maailmanennätystä. Samoista kisoista hän saavutti hopeaa joukkuekilpailusta. Vuonna 2014 Kallioinen saavutti poikien PM-hopeaa.

Vuonna 2021 Kallioinen saavutti skeetin EM-pronssia.

Taisteleeko Eetu Kallioinen nyt mitalin, sen suomalaisten kaipaaman, Tokion olympialaisista?

Jos tuo mitali tai kulta sattuu Eetu Kallioiselle, hän on varmasti palvottu kansallissankari hamaan hautaansa saakka. Sitä ei häneltä voi kukaan ottaa ja enintään odottaa toistoa seuraavissa kisoissa. Näin siitä huolimatta ymmärrämmekö tästä lajista ja sen vaatimuksista yhtään mitään.

Toinen esimerkki tulee lajista, joka on vieläkin tuntemattomampi. Sen kokeminen oli kuitenkin itävaltalaisille ehkä näiden kisojen ilman muuta suurin elämys. Aivan riippumatta siitä, ymmärtääkö itävaltalainen juhlija tästä vuoden maineteon lajista tuon taivaallista ja oliko hän kuullut nyt vuoden naisesta ja suurteosta sekä sen luonteesta yhtikäs mitään. Oleellista oli että hän on nyt tuon lajin varmasti suurin olympiavoittaja.

Kuka ihmeen Anna Kisenhofer? Hän voitti YKSIN ajaen pyöräilyn maratonin lajissa, joka on joukkueiden ja ammattilaisten laji viimeisen päälle. Heidät tunnetaan talleineen hyvin ja voitot eivät mene kenelle sattuu, varsinkaan olympialaisissa. Nyt tämä itävaltalainen on näiden kisojen yksi suurimmista nimistä, suurimmista voittajistamme. Täydestä tuntemattomuudesta ja yksin polkien.

Wikipedia löysi hänet nyt, heti voiton jälkeen ja tässä kuvaus pyöräilyn uudesta ihmeestä:

Anna Kiesenhofer (born 14 February 1991) is an Austrian cyclist who last rode for the Lotto–Soudal Ladies team. Kiesenhofer won the gold medal in the women’s individual road race in the 2020 Summer Olympics.

Life

Kiesenhofer studied mathematics at the Technical University of Vienna. She then studied at the University of Cambridge. She took a four-year PhD at the Polytechnic University of Catalonia and she completed her studies in 2016.

She participated in triathlon and duathlon from 2011 to 2013. After an injury, she had to limit her running and therefore concentrated on cycling from 2014. She joined the Catalan team Frigoríficos Costa Brava – Naturalium. In 2015, she participated in cyclo-sports including the Gran Fondo New York which ends at Mont Ventoux and which she won. She entered the Tour de l’Ardèche but she was the victim of a fall on the first stage. She failed to recover and after several difficult stages decided to withdraw.

In 2016, she won the Coupe d’Espagne. In September, she took part in the Tour de l’Ardèche in the international team. On the third stage, the first breakaway started at the 12th kilometer. It was composed of Dany Christmas, Anna Plichta, Sara Olsson, Vita Heine and Silvia Valsecchi. Twenty kilometers away, they were joined by Kiesenhofer. In the descent of the pass of Murs, the group were seven minutes and twenty-five seconds ahead. After Blavac, Anna Plichta went off alone and she had a lead of a minute thirty at the foot of Mont Ventoux. On the ascent Kiesenhofer joined her. She won the stage by almost four minutes over Flávia Oliveira and she took the lead in the overall standings. The next day, Flávia Oliveira escaped in turn and she took Kiesenhofer’s pink jersey. She kept her second place in the overall standings until the end of the race.

Anna Kisenhofer oli harrastanut kestävyyslajeja jo kauan ja oli huomattavan älykäs taktikko ja matemaatikko, tohtori Cataloniasta ja Cambridgestä. Hänellä oli myös aiempi näyttö kyvystään irtautua joukosta ja sietää tuskaa ja kipua sekä henkistä ja fyysistä rasitusta samaan aikaan. Nyt jälkeenpäin viisastellen hyvinkin odotettu olympiavoittaja. Hyvin tyypillinen juuri liittäen olympialaiseen unelmaan yhdistetyt kulttuuriset henkiset ja fyysiset arvomme. Vuoden 2020 siirrettyjen olympialaisten ehkä yksi merkittävin voittaja ja ainakin Itävallasta sitä pohdiskellen.