Medioissa käydään edelleen poliittista keskustelua, joka on aggressiivista kuten formulakuskiemme yhteenotto Bakun öljykaupungissa. Bakussa tosin rannikon tyrskyjä ja laineita hillitsee paksu öljykerros. Olen siellä vieraillut ja öljynnyt itseni moneen kertaan, liikuin sitten missä tahansa, maalla tai merellä.

Öljyä toivoisi myös niille laineille, jossa perussuomalaisia haukutaan kenokauloiksi ja kielessä käytetään puutarhastani lainattuja tuttuja veistoksia ja Cluster art -käsitteistöä.

“Memento mori”, muista kuolevaisuutesi, vie meidät Rooman voittoisien legioonien aikaan ja orjan kuiskimassa tätä totuutta narsismiltaan häiriintyneen johtajan korvaan. Tästä huomauttaa myös Jussi Halla-aho Soinia ja Soini turvautuu suomalaiskansalliseen sanastoon, kenokaulaan.

Narsismin lähde taas on tuttu Freudin ajoilta ja Kreikan mytologiasta, kahdella eri työllä ja peileillä rakentamani veistos. Siinä missä monet kuolemansynnit, jotka asetettiin usein naisen kannettaviksi. Niistä tyypillisin oli Pandoran lipas.

“Nainen on sellainen pirun piironki, että avasit minkä tahansa lippaan, niin aina on synti silmien edessä”, kertoili aikanaan Simo Puupponen eli Aapeli pakinoissaan ja näytelmässä “Siunattu hulluus”. Surrealismille kasvonsa antanut kuvataiteilija Salvador Dali rakasti tätä mytologiaa.

Freudin oli taas pakko, ansaitakseen leipänsä varakkailta naisilta ja kuvaten etenkin hysteriaa hakien hoidettavikseen oman aikansa kreikkalaista mytologiaa ja historiaa harrastaneita ylemmän keskiluokan naisia asiakkaikseen.

Populisti taas pulisee hakien mieluummin suurempaa joukkoa ja hänelle riittävät sen joukon äänet. Rahaa kun heillä ei ylen määrin olekaan. Soini on populistina “rehellinen populisti” todisti aikanaan myös Apu-lehden eläkkeelle jäänyt, asiansa osaava politiikan toimittaja. Olisiko muuttanut otsikkoa, jos tietäisi mitä on juuri tapahtunut?

Oidipus ja oidipaalisesti käyttäytyvät ovat tuttuja myös Kekkosen ajoilta ja Kari Suomalainen oivalsi monet tuon ajan taudit. Narsismin kukka oli se kaunein kukka silloinkin ja johtajuudesta kilpailtiin kuten tänäänkin. Tosin hienovaraisemmin ja varoen kovin karkeita ilmaisuja formulakuskien tapaan elämöiden. Kari ei tästä kuvissaan piitannut. Teki populistisia kuviaan, karikatyyrejä.

Oikein hyvää alkavaa juhannuksen jälkeistä aikaa ja Arvon päivää. Muista oma tilasi, anna arvo toisellekin, oli Kekkosen käyttämä aforismi. Hän viljeli niitä runsaasti. Eikä hän toki tarkoittanut Ylppöä, Korismoa tai muita Arvoja, mutta ehkä sittenkin jotakuta vasemman laidan monista arvoista, monen sortin sosialisteista, pohdittiin tuolloin.

Arvon mekin ansaitsemme, Suomen maassa suuressa, lauloimme jo lapsena kouluissamme. Ja tarkoitimme Kekkosta.

Kun nyt oli Aapelin tapaan lahjakas savolainen sanan rieskan leipoja, pielavetinen torpan poika tämä koko kansan Kekkonen. Nimimerkkejäkin oli useita ja tänään hän valtaisi tilaa sosiaalisen median sivuilta kilpaa Trumpin kanssa taiteillen. Kääntäisi asiat päälaelleen Veikko Vennamon tapaan huudahtaen: “Aivan oikein Timo, mutta päinvastoin.” Kyllä kansa tietää.