Tänään on Oliverin päivä. Oliver Twist tuli tunnetuksi Charles Dickensin romaanista vuonna 1838 mutta ennen muuta kuitenkin Carol Reedin Oscar-palkitusta elokuvamusikaalista sekä myöhemmin myös Roman Polanskin elokuvasta. Hän sopii hyvin moneen oman aikamme kuvaukseen, ei vähiten tämän päivän eurooppalaiseen politiikkaan myös meiltä Suomesta sitä seuraten. 

Tuntematon nainen synnyttää köyhäintalossa poikalapsen, mutta kuolee ennen kuin ehtii paljastaa henkilöllisyytensä. Vastasyntyneelle annetaan nimeksi Oliver Twist, ja koska kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut hänestä, hän joutuu orpokotiin. Yhdeksän vuoden kuluttua Oliver siirretään takaisin köyhäintaloon, missä hän ei kuitenkaan ehdi kauan olla, ennen kuin joutuu hautausurakoitsija Mr. Sowerberryn oppipojaksi. Tarina alka hiven samaan tapaan kuin vaikkapa romaani ja bestseller nimeltä ”Parfyymi”. Syntyy poikalapsi, joka on täysin tuoksuton ja josta tulee hylkiö. Ongelman ratkaisee pojan poikkeuksellinen nenä, täydellinen kyky aistia tuoksuja ympärillään. Hän hoitaa itselleen täydellisen tuoksun ja samalla kyvyn käyttää poliittista valtaa parfymöörin opissa.

Oliver ei viihdy hautausurakoitsijankaan luona pitkään, vaan jouduttuaan hankaluuksiin, hän karkaa Lontooseen ja löytää itsensä karismaattisen Faginin rosvoretkueen leivistä, taskuvarkaan arveluttavasta ammatista. Konnanhommat eivät oikein hyväsydämelliseltä Oliverilta luonnistu, ja hän päätyykin Mr. Brownlowin hoteisiin matkalle kohti parempaa elämää. Perässä roikkuu myös mystinen Mr. Monks, joka tuntuu kantavan erityistä huolta siitä, ettei Oliverin todellinen henkilöllisyys tulisi koskaan ilmi. Samon käy täydellisen tuoksun hankkineelle parfymöörin oppilaalle. Loppu on sitten oman aikamme kuvausta vallasta, väkivallasta, erotiikasta, ihmisen mielipuolisesta elämästä valtaa hankkien, keinolla millä hyvänsä.

Valta sokaisee, täudellinen täydellisesti. Aina tämä sama kertomus mutta hieman eri aisteilla se kuvaten. Tuoksu ja täydellinen nenä ovat niistä kidehtovimpia. Ei niinkään tapa hankkia tuo täydellinen parfyymi tai ihmiset sen lumoissa. Elokuvassa väkivaltainen maailma korostaaa surmatöitä eikä täydellistä nenää ja sen omistajaa, parfyymin tuoksussa tehtyjä tekoja. Elokuvan tekijä ei kiinnostu niinkään massojen käyttäytymisestä, heidän mielettömyydestään ylivertisen tuoksun vallassa eläen, kuin tuksun hankkineen rikokset etsiessään tuota ylivertaista vallan lähdettä. Näkökulma on väärin valittu ja ajallemme tyypillinen mässäily surmatöillä. 

Oululainen skeptikko ja puolankalainen pessimisti, kempeleläinen insinööri Juha Sipilä on nyt tyytyväinen ja pääministerinä hakemassa kahta kovaa nimeä Euroopan keskuspankkiin. Tosin hän erosi pääministerin ja puheenjohtajan tehtävistään, mutta ”so what”. Hän tekee nyt vakavasti otettavia töitä ja vaikuttaa tulevaisuuteemme enemmän kuin ollessaan kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa. Uskokaa tai älkää mutta näin se vaan menee. Porvarit sähläsi ja mörkö teki oman maalinkin. Nyt syntyy maaleja jo ennen hallituksen ensimmäistäkään ministeriä työssään. Työssä kun on vanha hallitus toimitusministeristönä.

Olli Rehn ja Erkki Liikanen ovat savolaisia poliitikkojamme ja nimitykset osa poliittista nimityspakettia. Komission johtoon haetaan sinnekin pelin poliitikkoa ja mikään ei kuulu vielä kenellekään. Eurooppa Neuvosto päättää tämänkin paikan. Sitäkään ei nyt ole eikä paljon muutakaan mitä tai mistä päättää. Parhaat tulokset näyttäisivät syntyvänkin väliajoilla. Kun kiekkoleijonat ovat pukukopissaan.

Olemme osa tätä eurooppalaista peliä ja kuvitelma muusta on nurkkakuntaista piirisarjan pelin seuraamista. Olemme osa Eurooppaa ja sen taloutta, sosiaalista elämää ja kulttuuria, pohjoisen Euroopan onnellisin, maailman onnellisin maa. Uskokaa tai älkää. Onnemme näyttäytyy meille vain salaa ja pukukopeissa sekin.

Lukekaa viimeisin kaksiosainen oppikirjani ja sen kuvitus, jossa mukana ovat maailman onnellisimman maan taitavimmat lasitaiteen osaajat. Ennen Nokiaa me olimme maailman huipulla juuri tätä kautta huomaten. Nyt on myös nuoria kiekkoleijonia ja mörköjä. Näihin mörköihin me luotamme heidät kouluttaneina. Voitot tulevat siinä väliajalla tai välitunneilla, kuinka vaan. Paras tunti on edelleenkin välitunti. 

Nyt on aika jäädä professorin eläkkeelle ja uskoa opetuksen menneen hyvään maaperään. Jatkatte vain siitä mihin opettajanne aikanaan jäi ja tutkimuksensa lopetti. Niin helppoa se on. Vai onko sittenkään? Aloitat siis siitä mihin minä lopetin. Noin 30 000-50 000 kirjoitettua ja julkaistua tekstisivua. Satakertainen määrä luettuna. Kyllä sinä siihen yllät. Kirjoja ja kieliä varmasti riittää sinunkin opittavaksesi. 

Professori ei kuitenkaan jää koskaan eläkkeelle vaan jatkaa emerituksena. Meitä voi käyttää hyväksi ja siitä voi olla arvaamattoman paljon apuakin. Helsigin Sanomissa (HS 28.5) kliinisen lääketieteen emeritus professorit, Jorma Paavonen ja Jukka Meurman, kantavat suotta huolta, olkoonkin että heidän kohdalla 72 vuotta alkaa olla ikä, jossa lupa hoitaa virkaa on pantu kortille. Siihen on varmaan pätevät syytkin.

Ikäsyrjintä on sentään aika vähäinen ilmiö yliopistoissamme ja sitä voi kiertää, kuten niin moni muukin sellainen rötös, jossa professorin tai jonkun muun ikä koetaan nykyisin kirouksenamme tai ikäsyrjintänä ja ikärasismina. Rasismi saa aina uusia muotoja ja sitä on nyt paljon irti, suvaitsematonta elämää ja ilkeyttä, kiusaamisyhteiskunnan kateutta ja kaunaa, pahansuopaa puhetta ja tekoa. Kyllä sellaiset ihmiset voi aina kiertääkin.  

Antti Rinteen kokoama hallitus alkaa olla kuitenkin salkunjakoa vaille valmis. Ennen helluntaita meillä on uusi tuliterä hallitus. Talouteen tuli 1.2 miljardin aukko, joka paikataan myymällä noin 3000 miljoonalla omaisuuttamme ja keksimällä sopivia veroja 700 miljoonalla. 1200 miljoonaa löytyy toki etsien sopivia veroja ja myymällä omaisuuttamme, mutta tuskin jätämme lainaoton kokonaan ilman tapaamme hoitaa taloutemme tuleva menokehitys. Budjetin rakenne ei toki nykyisestään paljoa muutu.

Eurooppalainen isännyytemme alkaa siis hyvin suomalaiseen tapaan vakaissa ja varmoissa merkeissä. Vähän voi koettaa kotiinpäin vetää, etenkin luonnonvarojen hiilinieluissa ja metsissä. Stora Enson uutiset eivät ole rohkaisevia mutta eiköhän Kemi saa parempia uutisia. Aika näyttää. Tässä hallituksessa on enemmän populistista puheen sorinaa ja pulinaa kuin edellisissä yhteensä. Viisikko on täynnä sanoistaan tunnistettavia tekijöitä.

Suomalaisen komissaarin paikka on sekin hoidettava ja Rinne on valmis valitsemaan nyt vaihteeksi naisen. Miesten paikkahan tämä näkyvin virkamme EU:n sisällä on tähän saakka ollut. Se on noloa ja siihen on syytä puuttuakin. Itse hakisin henkilöä, joka tuntee Euroopan ohella Yhdysvallat, britit, saksalaiset, ja on varmasti diplomatian ammattilainen myös YK:n suunnalta asiaa lähestyen ja sen pelitavan tuntien. Venäjän tuntemus on taas nykyisin mahdotonta. Sitä kuitenkin suomalaiselta odotetaan. Meillä on maarajaa enemmän Venäjän kanssa kuin muulla Euroopalla yhteensä. Oletetaan että vierailemme yhtenään Venäjällä.

Sama pätee sellaiseen osaan globaalia maailmaa, joka on täysin arvaamaton. Euroopan ymmärtäminen on sekin muuttunut hetkessä tavalla, johon auttaa vain diplomatian kautta hankittu kokemus. Tämä on paikka, jossa on mahdollisuus jäädä monella tapaa historiaan suomalaisena naisena. Nyt naisten olisi syytä olla valppaana, jotta virka täytettäisiin korostaen ammatillista taitoa ja näyttöjä diplomatian koukeroista.

Sellaisia naisia löytyy. Ainakin yksi ja varmasti osaava, meritoitunut. Ja yksi mörkö riittää naistenkin pelissä.

Uusi pääministerimme joutui hetkessä hoitamaan tehtäviä, jotka ovat paljon vaativammat kuin hänen edeltäjänsä. Ilmiö muistuttaa kiekkoleijonia. Ei odoteta mitään ja tekeekin ihmeitä.

Mörölle avautuu kuin tyhjästä paikkoja, joista tehdä kolmessa pelissä maaleja ja jäädä historiaan hetkessä. Kun paikka avautuu, siitä on tehtävä MAALI. Se paikka kun tulee hetkessä ja menee ohi hetkessä. Se miten maali on tehty, veivikiekko maaliin heitetty, ei maailmalla saati historiaa kiinnosta. Vain lopputulos muistetaan ja mörön maalit ovat usein myös rumia tai vähemmän näyttäviä.

Komissaarin salkku on nyt suurempi asia ollessamme isäntämaa. Eurooppa odottaa myös meiltä enemmän kuin pelkkää jääkiekon mestaruutta. Suomi on nyt hetken todellakin kokoaan suurempi valtiona. Siihen on syytä Suomessa myös sopeutua ja pyrkiä säilyttämään asemamme diplomatian jättiläisenä myös jatkossa.

Olemme diplomatian suurvalta, ja nyt jos koskaan, näiden viimeisimpien vaaliemme jälkeen, meiltä vaaditaan Euroopassa tämän taidon osaajia. Osaamme todella muutakin kuin heittää keihästä tai pelata kiekkoa, ajaa rallia ja formuloita. Tämä on meillekin aivan uutta suomalaismetsissämme, hiilinielun hakeminen kiertotaloudessamme. Ensin kaiken tuli kiertää mutta nyt jotain olisi jäätävä nieluunkin.

Me osaamme myös VALMENTAA ja KOULUTTAA sekä innovoida alueilla, jotka ovat joillekin kansoille täysin vieraita ja vieraina myös pysyvät. Monet meille avautuvat käsitteet kun puuttuvat heiltä kokonaan tunnekielen sanoista ja rakenteista. On toki muitakin syitä, mutta tämä on niistä heille hankalin, ohittamaton paikka omaa maalia suojeltaessa.