Klusteritaiteen manifesti täyttää kirjana “The manifest of Cluster art” 13 vuotta. Kun kirja ilmestyi Google ei löytänyt kuin kaksi geologien käyttämää käsitettä aiheesta. Nekin sanat olivat irrallisia toisistaan.

Tänään avautuu 215 miljoonaa löydöstä ja ensimmäisenä on kotisivuni. Tutustukaa siihen tai käykää kotisivullani www.clusterat.org. Miljoonat ovat tuon sivuston jo löytäneetkin.

Se on merkittävä määrä kun sitä vertaa tiedeyhteisöjemme ja laitosten yhteiseen julkaisujen sähköisiin käyntimääriin. Se jää murto-osaan tästä määrästä. Se on omituista kun siihen uhrataan kuitenkin miljardeja. Minä en saa senttiäkään avustusta, päinvastoin. Pidän verkostoni itse yllä ja maksan siitä.

Helsingin yliopistokin on tippumassa ulos sadan luetuimman yliopiston joukosta. Tuhannen joukkoon ei mahdu kuin muutama suurin laitoksemme. Toki tutkimuksesta on leikattu mutta ei se nyt kaikkea selitä sekään. Lukijoitten kiinnostus kun on pysynyt samana ja vähän vähentynytkin vuosien saatossa.

Jostakin syystä suomalainen talouselämä, elintarviketeollisuus, puunjalostus tai pankkitoiminta, eivät ole löytäneet oikein niitä verkostotalouden ja klustereiden rakenteita, joissa sosiaalinen media on internetin kantavin alusta. Ehkä näitä kirjoja ei tunneta ja tentitä agronomien tai metsätaloudesta tänään vastaavien koulutuksessa? Mene tiedä?

Joskus Jokioisissa ja MTT:n organisaatiossa syntyi vaikutelma jopa vihamieleisetä asenteesta kohdistuen juuri innovaatiopolitiikkaan, klusteritalouteen, verkostotalouteen saati sosiaalisen median talouteen ja strategiaan. Sellainen asenne käy kalliiksi sekä suomalaiselle talonpojalle että metsänomistajalle, koko talouselämämme luonnonvarojen kivijaloille. Voisikohan siihen saada jotenkin korjausta?

Hankkeethan etenevät hyvin niin Amerikassa, Aasiassa kuin Australiassakin. Jopa Afrikassa ja kiinalaisten avustamana. Olisiko mahdollista että suomalaisessa vihamielisydessä ja asennevammassa olisi taustalla ikivanhoja poliittisia tai koulutuksellisia, koulukuntaisia ongelmiamme. Ikään kuin hiekkaa rattaissa, lainaten Mustialan opettajien käyttämää käsitteistöä takavuosiltamme vieraillessaan luentojani kuulemassa. Se hiekkahan menee koko ajan omien talonpoikiemme ja kansakuntamme talouden rattaisiin, olettaisin.

Muistan kuinka varatuomari Ilmari Luostarinen taisi joskus mainitakin tämän suomalaisen ongelman Enso Gutzeitin johtajana ja Veitsiluodon kohdalla Seppo Kääriäinen taisi hänkin tutustua tähän yhteiseen vihamieliseen strategiaamme ministerinä toimiessaan. Olin yllättynyt kuunnellessani isosetäni oppeja samaan aikaan Oulussa ja Turussa opiskellen. Nyt Valion päivänä voisi jo pyrkiä joustavampaan verkottumiseen ja hyväksyä myös sen, ettei Timo Soinin opit kalevalaisessa kulttuurissa ole katolisena pappina niitä kaikkein arvostetuimpia maailmalla nekään.

Eivät papit siellä oikeasti ole kovinkaan korkeassa kurssissa arvoineen, normeineen ja moraaliaan nostattaen. Sama ruma ilmiö näyttää ilkeällä tavalla nostavan päätään myös rakkaassa Ruotsissa ja sen akatemian kulttuuriprofiilin kärkihahmossa. Pari vuotta ehdotonta voisi olla ihan hyvä alku puhdistautua siellä jakamassa meille Nobeleitaan. Onnea Nordealle ja tervetuloa Suomeen.