Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa Aamulehdessä kuinka meidän ei tule ylireagoida Turun veritekoihin ja vertaa niitä Suomen koulusurmiin. Onko hän todella vakavissaan tätä mieltä vai haluaako hän todellakin verrata jihadistien tekoja kouluampujiin, ikään kuin näillä olisi takana Syyriassa, Irakissa, Marokossa jne. globaaleja hämäräperäisiä soluja, valtavat aseet ja rahoittajat, joissa koulutetaan kolmessa minuutissa kymmenen ihmistä puukottavia “mission impossible” ammattitappajia sotaan omaa kasakuntaamme, omaa maatamme ja sen kulttuuria, normistoa ja moraalia horjuttaen.

Miksi nämä hämeenanttilat tekevät näin? Eivät he varmaan sokeita ja tyhmiä voi olla. Mikä heidän motiivinsa voisi olla? Hehän ovat koulutettuja ja kulttuurintuntijoina huippuammattilaisia. Miksi heidät päästetään kirjoittamaan medioihimme, laatumedioihimme, ja samaan aikaan minun on mahdoton oikaista heidän propagandaansa. Pelottavaa ja demokratiamme vaarantavaa, harhauttavaa.

Jos ette minua usko, niin uskokaa edes toimittaja Jukka Huuskon kirjoittamaa kolumnia Helsingin Sanomissa (26.8). Hän kun kirjoittaa kuinka jihadistit ovat sodassa meitä vastaan, halusimme uskoa tätä tai emme. Myös hän on havainnut kuinka juuri Aamulehdessä Hämeen-Anttila saa tilaa narratiiviselle kertomukselle, jossa hän todellakin uskottelee meille täysin käsittämätöntä tarinaa. Vertailee toisiinsa suomalaista kouluampujaa ja globaalia terroristijärjestöjä sekä Isisin ammattitappajia. Joutuuko hän siitä tilille?

Totta kai yksittäisten tekojen takana voi löytyä myös henkilöön liittyvää historiaa. Näin on aina, oli sota mikä tahansa ja millä rintamalla tahansa. Kukaan suomalainen ei mennyt Talvisotaan rintamalle tullakseen haudatuksi sankarihautaan. Jokaiselle sotilaalla oli erilainen tausta ja kyky osallistua sotatoimiin. Fiktiivinen romaani “Tuntematon Sotilas” ja Väinö Linna löysi jokaisesta miehestä erilaisen sotilaan myös jatkosotamme ajalta.

Näin myös Turun veriteon kohdalla. Kolme minuuttia ja kymmenen puukotettua, juosten samalla puoli mailia kortteleita kierrellen, on kuitenkin teko, joka ei ole amatöörin harrastelua. Teon takana on ammattilainen, ei kouluampuja, jonka historia on vähin erin meille selvinnyt sekä samalla solu, jossa mukana on nyt pidätettynä useita henkilöitä.

Ulkomaantoimittaja Jukka Huusko. kokenut toimittaja, havaitsee avainilmiön. Vapauksiamme ja saavuttamiamme pehmeitä arvoja käytetään meitä vastaan, meidät on pantu kahteen leiriin. On mahdollista että arvomme kovenevat, vapaudet heikkenevät.

Kuka siitä hyötyy ja liittyykö tähän poliittista ja tarkoituksenmukaista propagandaa? Onko joku yrittänyt korjata tätä tilannetta jo ennen kuin se oli rajojemme sisällä?

Jos oli, onko hän syyllinen tähän vai ehkä kiitettävä ja palkittava? Jos taas joku häntä maan rajojen sisällä kampitti kaiken aikaa, onko hän syyllinen vai kiiteltävä tapaus? Pyrkiikö hän edelleen selittelemään tekojaan ja jakamaan kansakunnan kahtia. Kun hän niin teki ja jatkaa tekojaa, olisiko aika saattaa hänet vastuuseen?

Jotta voimme toimia järkevällä tavalla, meidän on ymmärrettävä, millaisen ilmiön edessä olemme kansakuntana ja myös yksilöinä, instituutioinamme sekä yhdyskuntana ja yhteisöinä. Me voimme torjua tämän sodan vain yhdessä, emme riidellen keskenämme. Näin toimien talvisota ja jatkosota olisivat olleet meille todella tuhoisia kokemuksia. Varmaan vihollinen pyrki silloinkin jakamaan kansakuntaamme kahtia. Toki myös ajoittain siinä onnistuikin. Meillä on takanamme myös verinen sisällissotamme.

Sodassa, myös hybridisodassa ja kybersodassa, mediasodissamme, meitä pyritään toki viemään myös vastakkain ja käyttämään instituutioitamme, demokraattista yhteiskuntaa horjuttaen sen normeja, arvoja ja moraalia. lainsäädäntöä.

Sillä kun on heikkouksia, joita jihadistien sota käyttää oman koneistonsa välineenä. Vapaa sana on yksi tällainen väline, ymmärtämättömyys toinen ja valheet kolmas. Vapaata sanaa voi käyttää myös valheen välineenä medioissamme.

Laura Saarikoski kirjoittaa Helsingin Sanomissa (HS 26.8) kuinka valheet uppoavat Yhdysvalloissa isoon osaan kansasta yhä kuin häkä. Niinpä Harvardin tutkijat ovat havainneet, kuinka kahtia jakautunut yhteiskunta säilyy yhtä kauan kuin sen kahtia jakautunut mediakin ja päinvastoin.

Sen korjaaminen on paljon vaikeampaa kuin rikkominen ja tähän jihadistinen terrori pyrkii. Tutkimusten mukaan ihmiset seuraavat ja uskovat valeuutisia ja niiden tunnettuja levittäjiä siinä missä perinteistä laatumediaakin.

Trumpille uskolliset ovat sitä niin ikään, teki hän mitä tahansa, myös Venäjän kanssa tehdyt salaiset sopimukset kelpaavat jne. Venäjän kanssa tehdyt salaiset sopimukset eivät totenakaan ole merkittäviä, jos höpöuutiset kertovat jotain Trumpille ja häntä kannattaville mieluisaa samaan aikaan.

Se että Harvardin tutkija puhuisikin totta, oli tehnyt sitä jo vuosikymmenet, ei paina tässä vaakakupissa lainkaan. Kun ette minua usko, uskokaa siis Saarikoskea ja Jukka Huuskoa, laatumedian laatutoimittajiamme.

Se että laatumedia tulee totuutensa kanssa aina myöhässä, johtuu sen luonteesta. Se ei ole tiedettä ja tutkimusta, ennakoivaa ja ennustavaa, vaan jo tapahtuneen kirjaavaa historiaa.

Verityöt on tuotava Turun toreille ennen kuin se ymmärtää analysoida niiden tekijät ja heidän motiivinsa sekä uskomattoman suorituskyvyn jakaa pelkoa ja kauhua. Se on aivan muuta kuin kotoisat koulusurmamme.