Uudet ministerit on valittu ja yllätyksiä ei tullut. Maatalousministeri on valiokunnan puheenjohtaja keskustasta ja oikeusministeri ainut juristin koulutuksen hankkinut kokoomuslainen eduskunnassa Ben Zyskowiczin lisäksi.

Kiinnostavin tapaus ministereitten joukossa on luonnollisesti puoleen vahva puheenjohtajaehdokas jo legendaksi nousseen ja 20 vuotta puoluetta johtaneen, minipuolueen jytkyjen kautta suurten joukkoon nostaneen värikkään Timo Soinin jälkeen.

Sampo Terhon nousu politiikan eliittiin on tapahtunut nopeasti ja nyt kulttuuri, urheilu sekä eurooppaministeriksi on viimisin sulka miehen hattuun. Harrastustaustaa vasten kulttuuriministerin tehtävä näyttäisi sopivan Terholle hyvin. Kulttuuriministerille kuuluvat myös urheiluasiat. Aivan kuin tilaustyönä Terhon salkkuun lisättiin ulkoministeri Soinilta eurooppaministerin tehtävät. Eurooppa-politiikka ehti tulla Terholle hyvinkin tutuksi, kun hän teki neljä vuotta politiikkaa europarlamentissa.

Sampo Terho asuu Helsingin Töölössä. Hän elää parisuhteessa ja on pienen lapsen isä. Äidin kautta taustalla näyttäisi olevan siirtokarjalaisuuskin. Pilke silmissä ja huumorintaju, nopea äly ja kyky hahmottaa kokonaisuuksia, suomalaisuus ja historiantuntemus on haettu geenien kautta ja sosiaalisena pääomana mutta varmaan myös Tampereen yliopiston Suomen historian luennoilla.

Ensimmäinen työpaikka tutkijana näyttäisi ruokkineen tietoja ja taitoja joita Perussuomalainen puolue niin ikään arvostaa pohdittaessa kansakunnan turvallisuutta.

Terho on konservatiivi mutta samalla kyllä myös taloudellisessa ajattelussaan oikeistoliberaali, jolle kulttuuri on varmaan laajasti ymmärretty käsite ja siihen liitetään talousliberaalille tyypilliset innovaatiopolitiikan suuret mahdollisuudet.

Näin käsite cluster art ei varmaan ole abstraktina poikkitieteisenä ja -taiteisena vaikea vaan avautuu juuri verkosto- ja klusteritalouden käsitteiden kautta. Se on suuri suomalainen mahdollisuus niin talouden kuin työllisyyden hoidossa ja nyt mahdollista hoitaa myös osana taloutemme tukipilareita myös eurooppapolitiikassamme.

Tässä Ranska hapuilee nyt pimeässä samaan aikaan kun oma politiikkamme on aivan muuta kuin sekä Macronin että Le Pennin välinen kilpailu. Marconin kokemattomuus ja 126 lupauksen listan epämääräisyys, josta suuren linjan ydinajatus puuttuu kokonaan. Tätä on varmaan myös pohdittu siinä missä vaaleja Hollannissa, Yhdysvalloissa ja aiemmin Kanadassa, jossa johtoon nousi populisti oikeistoliberaali.

Tätä ongelmaa klusteriohjelmat ja verkostotalous sekä cluster art ei tunnista lainkaan, päinvastoin. Lisäksi ohjelmana se on manifestoitu suomalaisena ja sellaiseksi se varmasti maailmalla myös tunnustetaan. Hybridiyhteiskunnan seuranta tapahtuu jo meiltä ja kyberosaaminen on sekin osa tulevaa ohjelmaa.

Kaikki tämä on Suomesssa dokumentoitua ja tunnetaan sosiaalisen median ja myös mediataiteen kautta ympäri maailmaa suomalaisena. Kaikki uusi rakentuu jo aiemmin rakennetun ja kestävän päälle.

Tässä suomalainen osaaminen omana kulttuurinamme ei ole paperi- ja pahvi ohjuksia Pohjois-Korean tapaan vaan konkreeettista työtä, joka on samalla pragmaattisen kulttuurimme ydinosaamistamme. Sen esittely maailmalla ja etenki Euroopassa kuuluu nyt ministeri Sampo Terholle.

Tuskin siitä forssalainen naapurini pahastuu ministerinä, päinvastoin. Hänhän vastaa opetusministerinä sen siirrosta samassa hallituksessa lapsille ja yliopistoihimme, koulutukseen, jonne se kuuluukin siirtää mahdollisimman varhain ja mieluummin jo ennen kouluikää ja oppimisgeeniemme sulkeutumista.

Se on jatkoa rakenteita painottavaan muodolliseen (strukturalistiseen) länsimaisen filosofian pitkään linjaan. Siihen jonka tukipylväitä ovat Platon ja Immanuel Kant sekä strukturalismin suuressa ideassa ranskalainen Claude Levi-Strauss. Nykyisin vain pragmaattiseksi käytännöksi siirrettynä ja nojautuen kaikkien aikojen merkittävimpään ajatusjärjestelmään. Tämä ei voi olla vieras ministereillemme hallituksessa.