Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Muna vai kana - kumpi ensin?

On 08 Jan, 2020 0 Comments

Urho Kekkosesta ja nyt Mauno Koiviston ajasta tehty presidenttiin sidottu ajan kuvaus oli ehkä viimeinen tähän kykenevä dokumentti. Me jopa kykenimme sitä seuraamaan ja aikalaiset ymmärtämäänkin. Historiallinen ja ajallinen syvyys oli mukana kerronnassa.

Kaikki ei tapahtunutkaan tänään ja tässä hetkessä, jolloin taustoitusta vaadittiin historiasta ja maantieteestäkin. Edes hivenen uskottavuuden lisäämiseksi viihteen rinnalle.

Kyse olikin viimeisistä tällaisista dokumenteistamme ja sen edustajistamme presidentteinämme. Se oli lyhyt hetki muistutuksena ajalle, jolloin ajattelimme, kykenimme siihen loogisena pohdintana, ja sitten sosialismikin muuttui suhteelliseksi. Kapitalismi oli ollut sitä aina.

Se ei ollut enää presidenttimme päämäärä vaan liikkuminen, kaiken muuttuminen juuri matkalla jonnekin, päämäärättömästi edeten ja siis kehää kiertäen. Sotea ja maakuntamallia vuosikymmenet rakentaen ja perussuomalaisia siitä haukkuen, viittä menneen maailman pientä puoluetta yhteen liimaavana motiivinamme, tästä syyt sen olemassaoloon näin löytäen.

Päivittäin saa lukea miten perussuomalaisen puolueen seurauksena on syntynyt ties mitä, vaikka puolue on sittenkin uusi ja ilmiöt nyt tahtovat syntyä pitkän aikavälin viiveellä ja seurauksina ajoista, jolloin puoluetta ei ole ollut olemassakaan.

Etenkin Jussi Halla-aho vaikuttaa syyllistyneen miltei kaikkeen mahdolliseen ilmastomuutoksesta suomalaisten heikkoon urheilumenestykseen ja ikääntyvän kansakunnan huoliin tulevaisuudestaan, vaikka mies ei ole ollut politiikassa mukana kuin lyhyen aikaa ja globaalin maailman ongelmat suurine ikäluokkineen taisivat nekin syntyä ennen hänen syntymäänsä.

Etenkin koulutettujen ihmisten olisi kuvitellut kykenevän erottamaan toisistaan mielipiteineen, mitä tarkoitetaan jonkun ilmiön synnyn taustalla oleville tekijöille, kuten vanhojen puolueittemme syvällä kriisillä ja demokratian kriisillä samalla, sekä mediakriisillämme somen pyörityksessä sekä internetin tuomilla ilmiöillämme jne.

Sen sijaan nämä fiksuina itseään pitävät ovat, kiertokoulunsa väärään suuntaan kiertäneitten kanssa, kilvan kertomassa, miten uuden puolueen synty on SYYNÄ sellaiseen, jonka syyt syntyivät jo ennen Jussi Halla-ahon syntymää tai nykyisten vanhojen puolueittemme kyvyttömyytenä saada aikaan rakenteellisia uudistuksiamme ja suojata samalla kansallinen identiteettimme ja sen uskottavuuskin, lyhyen itsenäisyyden aikana hankkimamme kansallinen varallisuus ja sen säilyminen sekä turvallisuus maamme rajojen sisällä.

Puoluehan syntyi nyt kun perustarpeet ja tarveaineet kansakunnan synnylle ja sivistysvaltiolle, sen turvalle, alkoivat rapautua syistä, joita ei nyt kehdata edes päällisin puolin analysoida, saati mediamme raportoida lukijoilleen. Syntyi näitä koivistolaisia demareita ja punamulta, kansanrintama, hallituksenamme. Liike kaikki kaikessa, päämärästä viis.

Mielipiteitään saa toki heitellä, vaikkei niissä olisi mitään logiikkaa, mutta se, että oppineinakin itseään esittelevät akateemiset ihmiset alkavat esitellä uusien puolueiden synnyn syyksi niille ilmiöille, jotka ne synnyttivät, on merkki koulutuksessamme olevasta oudosta paradigmaisesta, ajattelumme maailmankuvat muuttaneesta, ja ainutlaatuisesta virheestä, loogisen ajattelun rapauttaneesta tyhmentymisestä, tyhmyyskriisistämme.

Toki siitä puhuttiin samalla kun lukeminen ja sen osaaminen väheni ja lopulta rapautui kokonaan. Lukeneistoksi kutsuttu kansanosa, normiston ja moraalinkin sisäistänyt, katosi saman tien.

Sitä, lukemaan kykenemättömien tapaa ajatella, joutuu yhtenään oikomaan etenkin paikallisiin medioihimme, mutta toki myös kansallisiinkin. Sama pätee vaikkapa Donald Trumpin toimintaan. Hän ei voi olla syyllinen sellaiseen, joka tapahtui paljon ennen hänen lyhyen presidenttikautensa alkua.

Tämän päivän suuret rakenteelliset ilmiöt ovat AINA seurausta menneen ajan ilmiöistämme, ei tämän päivän ilmiöistä ensinkään. Tämän päivän ilmiöt ovat SEURAUSTA jostain aiemmin tapahtuneesta. Eivät syy muuhun kuin tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaan. Kaikki ei ole reaaliaikaista. Ilmastomuutos esimerkkinä on todella pitkän aikavälin ilmiö synnyltään ja sen poistaminen on sekin aikaa vievä ilmiö. Vaikka kaikki päästöt loppuisivat juuri nyt kuin veitsellä leikaten. Ilmastomuutos jatkaisi etenemistään kuten juna, joka ei pysähdy kuten seinään.

Se että elämme sokean kanan tapaan vahvasti juuri tätä hetkeä, emme mennyttä muista lainkaan, on seurausta loogisiin kohtalokkaisiin virheisiinkin.

Suomessa kolme hallitusta saman vuoden aikana on osa tätä samaa kyvyttömyyttämme sekä lukea että kirjoittaa, puhumattakaan analysoida edes lähihistoriaamme.

Tätä tarkoitin, kun kirjoitin jo kauan sitten, vuosikymmen takaperin, kuinka internet ja reaaliaikaisuus muuttaa paradigmaisella, maailmankuvat muuttavalla tavalla, sekä aikatieteet että maantieteen.

Niitä ei kyetä enää edes käyttämään osana ajatteluamme ja sen loogista käyttöä. Syntyy vain tämän päivän viihteellisiä mielipiteitämme. Niiden analysointi ei johda muuhun kuin kasvaviin virheisiin, joita syventää kyvyttömyys lukea ja tuottaa tekstiä luettavaksemme. Vähäkin pidempi ja pohtivampi luettava on jäänyt jo aika päiviä Suomessa historiaan. Tyhmentyminen on aikamme syöpä.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja