Kesäpäivän seisauksen aikaan päivä on pisimmillään ja ei laske lainkaan napapiirimme pohjoispuolella. Keskipäivällä aurinko paistaa suoraan kohti kravun kääntöpiirillä. Päivä on ollut taikuuden aikaa ja on se sitä monelle vielä tänäänkin. Kirjassani Arctic Babylon käytiin läpi ilmiöitä, jotka liittyvät etenkin kuun kiertoon ja tähtien asemaan astronomiassa, tähtitieteessä.

Kun ennustetaan, voidaan kertoa etukäteen, missä asennossa tähdet ovat vaikkapa 2000 vuoden kuluttua tarkoituksensa kertoa, mitä silloin tapahtuu tulville sukupolvillemme. Näin myös tehtiin inkojen ja mayakansan toimesta. He olivat harvinaisen lahjakkaita ja tiede oli pitkällä. Ehkä meille liiankin pitkällä. Meitä haluttiin myös varoittaa, kertoa mitä tapahtuu, lukien vain tähtien asentoa. Aika kun kulkee kahteen suuntaan, hidastuu ja pysähtyy. Kun sen hallitsee, loppu on lasten leikkiä.

Elämme ajatonta ja paikatonta maailmaa, jossa valon sytyttäjä on sankari, ei siinä työskentelevä. Vaikka hän sitä väittääkin ymmärtämättä, kuinka valon nopeus on lopulta hyvinkin hidas mateleva. Huijari on mahdollista paljastaa.

Kesäpäivänseisauksena eli ”mittumaarina” (ruotsin sanasta midsommar ’keskikesä’) on Pohjoismaissa juhlittu keskikesän juhlaa. Lähelle kesäpäivän seisausta Suomessa osuu nykyinen keskikesän juhlapäivä juhannus.

Vuodesta 1955 alkaen juhannusta on vietetty kesäkuun 20.–26. päivän välille sattuvana lauantaina. Se ei siis olekaan oikeaan aikaan, kuten kuulusi. Taika menee tulevana lauantaina hukkaan. Sen hetki kun on juuri tänään. Oma ministerimme Forssasta on ollut juuri nyt tuhat päivää virassaan. Onnittelut kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle. Hän alkaa olla virkaiältään vanhimpia ministeriössämme.

Nykyisin kesäpäivänseisaus houkuttelee esimerkiksi Ison-Britannian Stonehengeen vuosittain jopa tuhansia juhlijoita odottamaan auringonnousua ja vuoden pisintä päivää. Kesäpäivänseisaus on ainoa aika vuodesta, jolloin yleisö päästetään kulkemaan Stonehengen kivien keskellä. Myös ateisteilla ovat omat menonsa juuri tänään.

Alan vähin erin ymmärtää, mistä näitä oman aikamme salaseuroja syntyy. Takavuosina kun näistä syntyi kokonaan muuta kuin nyt, isättömiä lapsia, mutta se on sitten jo toisen tarinan aihe ja vie agraarin Suomen elämään, varhaisteollisen yhdyskunnan sosiaalisiin rakenteisiin, joista Mauno Koivisto väitteli tohtoriksi satamajätkänä.

Tukkijätkien elämää sen sijaan romantisoitiin. Nyt kerätään ääniä rikkomalla normeja ja ujon oloisista pojista tehdään kilpaa sinisen puolueen sankareita. Reino Helismaa näistä teki balladeja ja Tapio Rautavaara niistä myös lauloi. Somerolla, Somerniemellä, Forssan naapurissa, oli parikin alan trubaduuria, Mononen ja Rauli Badding. Valtuustossamme taas vaikuttaa Turkka Mali, joka kertoo tämän päivän pakinassaan (FL 21.6) minun olevan muiden persujemme tapaan ei-uuvatti eli ei sininen.

Kertoo samalla lähtevänsä Rutakolle, Sonkajärvelle, kotipitäjäni naapuriin eukkoja kantamaan. Olen Iisalmessa, sen entisen maalaiskunnan puolella, viettänyt yli 60 juhannusta, jolloin nyt voin jättää sen jo väliin. Ulkona sataa nytkin peukalon pään kokoisia rakeita. Muistan toki juhannuksen, jolloin satoi lumet vihreille niityille ja juhannuskoivut peittäen. Sellainen näky on aavemainen aivan kuten kiertäen Lokan ja Porttipahdan tekoaltaita niiden ollessa pienimmillään. Homeen valkaisemia aavemaisia metsiä.

Tämä oikea sininen sankari, Rautavaaran sanoittama, ajeli sinistä autoa unen sinistä maata päin ja oli minulle kaimakin, Nukku-Matti lasten. Rautavaaran uskottavuus oli toista luokkaa kuin oman aikamme miesten laulaa ja sanoittaa myös lapsille tarkoitettu balladi. Hän tunsi tuoppinsa jäljet eikä koko ajan valehdellut. Myöhemmin siniset autot vaihtuivat mustiin ja niiden takapenkeille vääntäytyivät kokonaan väärät miehet. Mustiakin autoja olisi ohjattava etupenkiltä, ei takapenkillä kyyhöttäen. Arkussa matkaten on kokonaan eri asia.

Uuden puolueen nimeä pohdittaessa tarkoitus oli tuskin kertoa nukkuneen rukouksesta tai hajottaa sateenkaaripuoluetta kaikkiin mahdollisiin fragmentteihin poliittisessa kentässämme ja osana kokoomuksen sinistä tunnelmointia. Vihreät ja punaisen eri sävyt jo tunnemmekin, mustakin on käytössä vaikkei varsinaisesti väri olekaan.

Saksalaisessa Raamatun käännöksessä Luther taas kuvasi Matteuksen evankeliumissa, sen viimeisessä luvussa, kaikki ne kauheudet, jotka meitä kohtaavat lopun alussa. Niin taloudellisesti, kulttuurisesti kuin muutenkin forssalaisittain helvetin tulirotkossa asuen.

Tässä Forssa on kaupunkinsa imagoa rakentaen ottanut rohkeimman askeleen. Ja näyttäisi jatkavan näitä perinteitä myös tämän päivän Forssan Lehteä lukien. Viina on viisasten juoma ja varmaan myös yksi syy siihen miksi en sitä käytä. Harvoin tapaan niin viisaita ihmisiä kuin juopuneita. Mittumaarin noituuteen kuuluivat juomat ja noituutta lähestyttiin myös muilla myrkyillä, joista sieni ei toki ole ainut suomalaisten käyttämä. Nykyisin Itämeren ahvenetkin ovat niistä sekaisin ja aggressiivisia.

Raamatun käännöksestä syntyi käsite matti kukkarossa, siis vararikko, henkinen ja taloudellinen, mutta myös politiikan pelureille tutumpi shakin matti ja joskus hyvinkin lyhyen pelin jälkeen kuninkaan tarinan loppuessa kolmen siirron mattiin. Kun puolueen yli käy kolmas tsunami, silloin on aika ryhdistäytyä peilin edessä.

Puoluehajaannuksesta kun on tullut osa puolueeksi kutsutun sosiaalista pääomaa ja muistia. Olisi aika kysyä hölmöläisten Matilta neuvoa. Suomessahan Matti oli käsitteenä jopa miehen yleisnimi. Siitä muistona oli kaksi nimipäivääkin, kevät-Matti ja syys-Matti. Agraari kansakunta ennusti noina päivinä myös tulevaa säätä ja mahdollisia katovuosia, joita todella pelättiin. Mittumaarina kadon tulo oli jo nähtävissä jos öiset hallat olivat kiusana.

Kun talvella petäjäkankaat oli koluttu paljaiksi, syntyi sanontoja, joita ei tänään enää oikein ymmärretä. Valtaosa näistä menneen maailman sanonnoistamme on agraarin yhteiskunnan tuotteita, eikä niiden alkuperäinen idea aina avaudu, tuntematta mitä niillä on alun alkujaan tarkoitettu.

Syntyi väärinkäsityksiä ja toimintamalleja, joissa lattia muuttuu katoksi ja katto lattiamatoksi. Samat virheet toistuvat parin vuosikymmenen välein, kuten nyt puoluehajaannusten kohdalla, jossa idea sen ajankohdasta oli mahdollista pääministerin laskeskella vanhan kansan kakkarastaan koska on aika tehdä ja mitä taikuutta. Pohjoisen laestadiolaisessa yhteisössä lyövät kättä toisilleen kristillisyys ja oma arkaainen pakanauskontomme. Toki tätä tavataan muuallakin kuin Lapissa ja Pohjanmaalla, jossa noitia hätyytellään kokoilla pitkin vuotta.

Kansanedustaja Simon Elo myöntää, että hänellä oli salarakas aikana, jolloin hänen vaimonsa oli raskaana, kertoo tämän päivän media, valemedia tai sitten pelkkä juoru. Kevätpäivän seisaus ja Simon -nimenä ovat nekin yhdistelmä, josta syntyy kakkaraa käännellen menneen maailmamme tarustoa – Suomi 100.

Elo valittiin perussuomalaisista erkaantuneen uusi vaihtoehto eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Ei sekään sattuma voinut olla. Jumalat eivät heitä noppaa. Kyllä siinä sinistä väriä haettiin ja siihen liittyvää taikuutta. Kokoomus on tätä imuroinut itseensä jo aika tovin. Turkka Malin kerronnassa sininen väri viittaa enkeleihin, lähinnä sinisenä enkelinä juomana ja aamulla oloon, jossa nesteiden värit vaihtuivat keltaisiksi.

Elo oli Seiskan saamien tietojen mukaan solminut salasuhteen joitakin vuosia sitten. Suhde oli olemassa, kun hänen vaimonsa odotti perheen esikoispoikaa, kertoo MTV:n uutinen.

Seiskan lähteiden mukaan parin salasuhde oli julkinen salaisuus molempien puolueiden nuorissa. Simon pidätteli kyyneleitään kertoessaan pojastaan, puolueen erosta emäpuolueestamme, sen historiasta. Vai tarkoittiko hän salarakastaan? Pyysi kuitenkin anteeksi. Kyyneleet olivat krokotiililta lainattuja ja teatraalisia nekin, kerrottiin medioissamme. Itku pitkästä ilosta, puoli kuuta peipposesta.

Seiska tavoitti Elon, joka myönsi lehdelle suhteen, kirjoittaa tämän päivän media.

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho nousi otsikoihin jokin aika sitten salalapsen myötä. Voiko tähänkään luottaa, epäilen? Kilpailu salarakkaista on juonellisesti uskottava mutta miehet tuntien uskomaton.

Näitä juttuja saamme lukea jatkossa puolin ja toisin, jossa kesäpäivän seisauksella on silläkin oma merkityksensä. Ei näitä juttuja milloin tahansa saanut levitellä luettavaksemme, juoruina menneen maailman ajanlaskussa pitäytyen. Taikuus on taikuutta ja Jyväskylässä, Mustan kynnyksen kapakassa päihtyminen tapahtui hyvin suomalaiskansallisella tavalla Timo Soinin seuratessa juonen kulkua. Hekotteli hetkeä, jolloin heittä rintamuksesta perussuomalaisten pinssi pöydälle ja lähteä marssiin letkan häntäpäässä nyt pysytellen. Nyt mentiin sinisellä aallolla.

Tässä Simon Elon nimikin on osa tätä vanhaa sosiaalista pääomaamme ja sen kanssa elämistä. Varmaan jo sylilapsesta alkaen. Kirjassani Arctic Babylon yksi sen päähenkilöistä on juuri Simon Salem. Hän on noussut kirjan myötä Saksan todelliseksi herooiseksi sankariksi. Sitä sankaruutta haettiin tuhat vuotta.

Kirjasta lisää kotisivullani www.clusterart.org. Se on alkanut avautua lukijoilleni. Kun asia ennustetaan etukäteen se avautuu vasta tapahtumien jälkeen. Joku ymmärtää tämän heti, toinen ei koskaan.