Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Media-ajan kustannustoimintaa

Tämä viikonloppu on kirjamessujen aikaa Helsingissä. Mukana on myös joitakin omista kirjoistani. Ne on kustannettu Saksassa (BoD) ja rinnalla on suomalaisia kustantamoja ja niiden tuotteita. Ne ovat normaalin suomalaisen, jo historiaan jääneen, kirjapainotyön töitä ja sen huomaa. Bulkkitavaraa, jossa metsää kaatuu ja mustetta vaaditaan, raskasmetallit leviävät ja varastot täyttyvät kirjoista, joita ei kukaan lue.

Käsin sidottu taideteos, tilaajan toivomukset täyttävä kuvitettuna, puuttuu joukosta liki kokonaan. Kirja on tänään YKSILÖ ja se tehdään taideteoksena keräilijälle, kirjaa rakastavalle ihmiselle. Ei bulkkia, joka jää lukematta, kuunnellen samalla siivouksen lomassa äänikirjaa, kadottaen lukutaitokin ja samalla metsämme hiilinieluinamme.

Miksi näin on käynyt Suomessa, jonka kuului olla puun jalostuksen ja käytön, kirjapainotaidon mallimaa maailmalla? Miksi olemme jääneet jälkeen kaiken aikaa muun maailman vauhdista? Miksi tämä taito oli vietävä Suomesta ulos ja hoidettava Suomen ulkopuolella? Miksi e vainoamme uusia innovaatioita ja niiden toteuttajia?

Matti Luostarinen Mediayhteiskunta on myös omistamista ja samalla teknologian kehittämistä. Kustannustoiminta ei pyöri ilman rahoittajia myös silloin, kun se on sähköistä ja muuttui digitekniikaksemme.

Kun perinteiset kustantamot siirtyivät Suomessa jo 1980-luvulla sähköiseen digiaikaan, keulilla kulki Itä-Savo. Paikalliset tietävät, kuinka tuo maakuntalehti kirjapainoineen oli Savonlinnassa sukuni omistuksessa. Helsingin Sanomat siirtyi digiaikaan vasta 2000-luvulla ja pilkkasi meitä. USKOMATONTA. Se rakensi Forssaan valtavan painotalon, vanhalla tekniikalle varustetun, joka maksoi maltaita myös forssalaisille. Se lopetettiin pian sen jälkeen turhakkeena.

Samaan aikaan oli tapahtunut valtava muutos kirjapaintyössä. JIT (Just In Time) organisaatioihin kirjojen kustannus siirtyi mm. Sakassa BoD:n toimesta jo 1980-luvun puolella ja olin heitä siinä avustamassa. Mukana oli myös tiedepuistoiminnasta tuttuja osaajiamme mm. Ranskasta. Alku on aina hankalaa mutta lopussa kiitos seisoo. Nyt se on yksi suurimmista kustantamoistamme. SE myös kasvattaa ja kouluttaa kirjailijoitamme. Missä tulee Suomi ja sen vastaavat osaajat?

Kirja tulee kotiisi tilauksestasi yksin kappalein painettuna ja samalla paperia säästetään, ympäristöä ei kuormiteta bulkkituotteilla varastoon kooten. Myös silloin, kun se on taidekirja ja tehtynä Afrikassa tai etäisessä yliopistossa Aasissa, se tulee kotiisi kannettuna. Luetko ne äänikirjoina ja löydätkö sähköisinä ylipistojen, miljoonien, tuotteista? Et löydä. Suomesta on tullut tässäkin maailman viimeinen pussinperä, jossa luetaan piirrettyjä suomalaisen tekemiä satuja, viihteellisiä bulkkikirjojamme ja sotaromaania, kärpän remestelyä rakastaen. Muutamaa harvaa nobelistia, jahka heidän työt on ensin käännettykin ja tuotu kirjamessuille ja joulupöytään lahjana. Kuten 1960-lukua eläen.

Kirjani on tuotettu, viety maailmalle, tuolla uusimalla tekniikalla, samana päivänä, kun sen saan valmiiksi kuvineen. Tyttäreni hoitaa taiton ja avustaa, poikani sähköisen kirjan sinulle ilmaiseksi. Paperia kuluu vain silloin, kun tilaat kirjan ja se kannetaan sinulle kotiin. Samoin tilaajalle Amerikkaan, Aasiaan ja Afrikkaan. Yksi kerrallaan ja kolmessa päivässä.

Se on sinulla muutaman päivän kuluttua siitä, kun sen olen valmistanut. Kustantamo hoitaa työn laadun, myös sidonnan ja valittu paperi on sinua arvostava, jossa mukana on haluamasi paperi ja panotyön tekniikkasikin voit valita, väreistä alkaen.

Sinua myös koulutetaan kirjoittajana, kirjailijana, ja saat mahdollisuuden täydelliseen tukeen oikoluvusta alkaen ja koskien myös kirjasi ulkonäköä. Jos taas kykenet itse hoitamaan kirjasi painokuntoon itse, kustannus on vain 99 euroa. Mitä sinä saat 99 eurolla? Alkavan uuden elämän ja ehkä kohta kirjailijan urankin.

BoD:n kaltainen kustantaja ei toimi Suomessa, johtuen vaatimattomasta tilauskannastamme kirjamarkkinoilla ja vanhasta kulttuuristamme myydä ja tuottaa kirjojamme. Ne estävät sen. Ikivanha sosiaalinen pääomamme ja muutama suku omistaen kirjapainotytön. Jonkun suvun oli muutettava tämä vanha kulttuurimme. Viimeksi kun sukumme vanhin viikinkivene purjekunnastamme hukkui Kallaveteen juhannuspäivänä 1850. Oli kiinnostuttava kokonaan muusta kuin veronmaksusta luostarilaitokselle liki 5000 hehtaarin tilalla metsää kulottaen kaskimaaksi. Alkoi kokonaan uusi vaihe, oli pakko aloittaa uuden isännän ja emännän, Olli Luostarisen ja Maria Mykkäsen. Pojat oli kasvatettava Helsinkiin herroiksi. Metsät kasvuun, energiaa Lapin joista ja Ayrshire lehmät savolaisille, selluloosa maailman markkinoille ja painotalot kuntoon, koulut ja yliopistot hoitamaan suuren ikäluokan myös tytöt akateemiseen maailmaan ja karjalaiset asuttaen etenkin Gutzeitin maille, Veikko Vennamollekin ja Johannes Virolaiselle naapureina Karjalasta töitä. Martti Ahtisaari oli saman lukion kasvatti hänkin. Kaikkea Ilmari Luostarinen ei kuitenkaan yksin ehtinyt Enso Gutzeitin johtajana.

En millään kykenisi toimittamaan Suomessa useita suuria ja laadukkaita nelivärisiä 500-sivuisia kirjojani A4 koossa ja käsinsidottunakin tarvittaessa, kotiin kuljetettuna, jos kyse olisi suomalaisesta kustantajasta ja kirjapaintaidosta.

SE veisi aikaa, kirjan suunnittelu ja toteutus, ja tuloksena oli hirvittävän kallis painotyö projekti sekä painettuja, varastoihin jääviä kirjoja olisi tuhatmäärin odottamassa tilauksia, joita ei tule väitöskirjatasoisille kirjoillemme lainkaan.

Liian pienet markkinat ja vanhakantainen lukijakunta. Lukevat seuraavan nobelistin ja viihdekirjailijan joulupöytään tarjotun syötin. Bulkkina metsää hakaten turhaan. Hiilijalanjälki on mahtava joulumarkkinoillamme ja punavihreä painotyö ja kulutus sen mukaista. Hehän hallitsevat näitä markkinoitamme ja ikivanhaa apurahamaailmaamme.

Tämä on surkea tilanne maassa, joka tunnetaan paperiteollisuudesta, metsistä ja myös lukijoistaan. Medianlukutaito ja teknologia on edennyt joka suunnalla ja Suomessa luetaan kohta vain bulkista tuotettua viihteellistä äänikirjaa, jolloin viimeinenkin vakavasti otettavan kirjallisuuden lukutaito katoaa.

Kirjastolaitoksen hoitaja Forssan kaltaisessa työläiskaupungissa ei ota suin surminkaan kirjaani kirjastoonsa, vaikka saisi sen ilmaiseksi. Sama koskee toimittajiamme. Tämä pyhä punavihreä liitto on aukoton jo 1960-luvulta alkaen. Virsukansan teknologian henkinen tuote on rankka paikka Hämeessä sen saavutuksia seuraten. Taas kerran on Nokia tyritty ja osakkeenomista odottaa laman vasta alkavan. Wärtsilä ja Nordea syöksyivät saman tien jo aikaisemmin. Tulevat vuodet ovat kylmää kyytiä suomalaisille.

Länsi-Euroopan lukutaito suuntautuu kokonaan toisentyyppiseen mahdollisuuteen painaa kirja myös arvokkaana keräilytuotteena ja aarteena tuhlaamatta metsiä ja ympäristöämme sekä toimittaen kirja, kenen tahansa tekemänä, kotiisi myös Aasiassa tai Afrikassa.

Jakelu ei ole ongelma myöskään pienille ja vähän valikoituja kirjoja käyttäville, vaikkapa väitöskirjoja lukevalle yleisölle ympäri maailmaa. Siellä ei voi käyttää pelkkiä äänikirjoja ja kuka nyt taidekirjan tai väitöskirjan äänikirjanaan kuuntelisi?

Tämän alan ammattilaiset ovat harvassa, mutta heitä on silti tuhansittain globaalisti, joskus jopa miljoonia. Maapallolla on kohta 10 miljardia ihmistä ja miljoonia yliopistoja ja korkeakoulujamme jo nyt.

Heistä muutama prosentti on huipputieteitä tai -taiteita ammatikseen harrastavia ihmisiä. He ovat myös varakkaita, mutta eivät toki kaikki opiskelijoinamme, ja hekin haluavat säästää luontoamme. Suomen kuului olla sinä kärjessä, ei hännänhuippunamme kirjallisuudessakin.

Lukea Suomessa, Jokiosissa (LUKE), Joensuussa tai Rovaniemellä tehdyn kirjan. Taidekirjan tai väitöskirjan. Kotiin kannettuna. Kyseessä on valtava mahdollisuus, joka toteutui jo 2000-luvun alussa omalla kohdallani. Nyt sen kimppuun on hyökätty Wikipediassa. Sama taho kuin Luken psykososiaalisen surutyön aikana, jolloin sen hallinto oli korjattava ja siirrettävä Helsinkiin, luonnonvaratutkijat ja osaajat yhdistettävä samaan laitokseen. Maatalous, metsätalous, ja kalat sekä riista ovat tietysti samaa klusteriamme siinä missä me kuluttajatkin ihmisinä.

Itse olen hoitanut oman cluster art taiteen ja tieteen, kirjallisuuden, manifesteineen uusia innovaatiopolkuja kulkien, satojen miljoonien jo sen myös tuntiessa, kotisivujani seuraten. SE on ilmasoteoista yksi vallankumouksellisempia samalla. Suomessa sen kimpussa ovat punavihreät poliitikot. MIKSI IHMEESSÄ? Ketä he oikein nyt luulevat tukevansa?

CategoriesUncategorized

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja