Mahanmuuttopolitiikan kiemuroista
On 17 Dec, 2019 0 Comments
Olen yrittänyt laihduttaa. Kutsun sitä mahanmuutoksi. Mahan muuttaminen pienemmäksi ja sen muotoilu on mahanmuuttopolitiikkana erityistaitoja vaativaa ja etenkin itsekuria näin joulun alla sekä aikana.
Mahanmuuttopolitiikkaa voivat harrastaa tuloksellisesti vain mahakkaat kansalaiset. Kutsun heitä mahiksiksi erotuksena laihiksista. Laihis on tunnetusti kärkkäämpi ihmisenä ja eroaa mahisten mukavan lempeämmästä ja sosiaalisemmasta kielestä ja vertaisryhmistä poliittisissa liikkeissämme. Mahikset tunnetaan mukavina ihmisinä eivätkä he keksi kepposia.
Täytyykö mahiksen vaihtaa puoluetta menetettyään mahansa? Täytyykö hänen muuttua laihisten tapaan änkyräksi ja ilottomaksi eläjäksi?
Ei välttämättä. Laihisten joukossakin tavataan ihan mukavia ihmisiä ja lihavien joukossa niin ikään puolueen valtavirralle vaikeita sosiopaattejakin. Mukavien ihmisten puolue voi toki säilyä vaikka joutuukin hallitusvastuuseen ja vatsa katoaa sekä oppositiossa lihovat voivat hekin pysyä samoissa, änkyrän ihmisen mitoissa, olkoonkin että kieli muuttuu demokratian vaatimuksia mukaillen.
Etenkin presidenttimme on kantanut huolta tästä yhtenään vaihtuvasta vatsastamme ja sen aiheuttamasta epäsovusta sekä vaatinut tolkun ihmisen muotoja sekä oppositiossa että hallituksessa majailevilta puolueiltamme ja näiden kannattajiltamme.
Toivomus on ymmärrettävä mieheltä, joka on jättänyt nämä poliittiset puolueemme ja elää poliitikolle sopimatonta, epämukavaa elämää molempien pääpuolueittemme yhteisenä ja sitoutumattomana, politiikan ikään kuin ulkopuolisena ja viralta pantuna keisarina. Olen tästä keisarista, viralta pannusta, kirjoittanutkin. Ei ole mukavaa poliitikolle sellainen elämä.
Hän pyytääkin ikään kuin armoa ja hakee oikeutta lyhentää presidentin kausia kolmeen nelivuotiskauteen. Hyvinkin voivat nykyiset pelurimme ymmärtää sen tahallaan väärin ja muuttaa kolmeksi kuusivuotiskaudeksi.
Kansa kun kaipaa uutta Kekkosta ja on sen mielestään myös jo ansainnutkin. Riippumatta mahanmuuttopolitiikastamme, jolla taas ei ole mitään tekemistä niiden lasten kanssa, jotka majailevat äitiensä leirielämää viettäen. Se kun on ihan eri asia ja siitä lisää tämän illan eduskuntakeskustelussamme.
Tekstin aiheet:
Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja