Olen törmännyt käsitteeseen fasismi ja rasismi jo useamman vaalin aikana ja niin on myös Sampo Terho. Minulle fasismi ei merkitse aatetta, arvoa saati maailmankuvaa vaan toimintamallia. Sitä tapaa niin äärivasemmalla kuin oikeallakin. On outoa törmätä myös rasismiin ja tulla nimitellyksi tällä käsitteellä hetkellä, jolloin takana on nuorten kouluttaminen yliopistoissamme ja globaalisti edes havaitsematta, kuinka he ovat eri kulttuureista lähtöisin. Oudointa on törmätä siihen sellaisten ihmisten käyttämänä, joiden kansainvälinen tausta ja globaali tuntemus on vaatimaton. Myös vaikkapa professoreina.

Olin ensimmäisiä, jotka vaativat maantiedon kirjojen rasistiset stereotypiat poistettaviksi koulukirjoistamme. Kirjoitin siitä medioihimme. Vielä 1970-luvulla niiden poistaminen oli ongelmallista juuri medioittemme vuoksi. Toimittajat kun olivat tiukasti kiinni stereotyyppisissä ja rasistisissa esitystavoissa. Ovat sitä vieläkin huomaamattaan tai tarkoituksella.

Vihapuheen taustalla on valittu toimintatapa ja sen merkitys rapautettaessa yhteiskunnallista vakiintunutta normistoamme, instituutioita ja moraalia. Tällä toiminnalla halutaan järkyttää tietoisesti kulttuureja ohjaavia symbolisia toimintasääntöjämme, jotka yhdistävät inhimillistä ajattelua ja toimintaa, alkaen vaikkapa kaupankäynnistä ja edeten taiteisiin tai alkuasukkaiden uskomusjärjestelmiin sekä tieteellisiin merkkiteoksiin.

Kyse on länsimaisen kulttuurin hyvin pitkästä linjasta, joka liittyy kieleen, symbolijärjestelmiimme, kansojen ajallispaikallisiin (historiaan ja maantieteeseen) tehtäviin ja niiden muutoksiin, yksilötason vaihtelusta riippumatta. Siis modernin antropologian strukturalismin perusideaan ja tavalla, jonka jo Claude Levi-Strauss aikanaan meille esitteli merkittävissä töissään. Nyt niitä halutaan tietoisesti rapauttaa ja järkyttää, hävittää kansakuntien symbolijärjestelmien yhteistä “sinfoniaa”.

Sampo Terho kirjoittaa näin vastaten Helsingin Sanomien toimittajan vihapuheita herättävään purkaukseen : “Kansallismielisiä toki puolueena olemme, mutta Snellmanin hengessä ilman mitään Raution maalailemia demonisia salajuonia. Haluamme ylläpitää kieltämme, kulttuuriamme ja elämäntapaamme osana monimuotoista maailmaa. Pimeys ja pahuus ovat kaukana suomalaisesta kansallismielisyydestä, jonka perinteisiä ihanteita ovat sivistys, yhteisöllisyys ja epäitsekkyys”, Terho täsmentää.

Merkittävin fasistinen piirre, jonka yleisyys Suomessa Terhoa huolettaa, on halu leimata, häpäistä ja vaientaa erimielisiä ihmisiä.

“Tämä kasvava asenne todella nakertaa kansakuntamme yhtenäisyyttä ja yhteiskuntarauhaa, katkoo keskusteluyhteyksiä ja yhteisymmärryksen edellytyksiä.”

Kyse on juuri edellä kuvaamastani tavasta purkaa strukturalismin suurta ideaa, jossa kaikilla kulttuureilla on yhteinen nimittäjänsä. Sosiaalisen median aikana tämä yhteinen nimittäjä on toki myös löydetty ja olen siitä paljon kirjoittanut. Nyt tätä rapauttavaa keinoa käytetään kansakuntamme sisällä ja demoneina toimivat muutkin kuin sosiaalisen median trollit.

“Tämä on se asenne, joka johtaa pimeyteen ja pahuuteen”, Terho kirjoittaa. Olen samaa mieltä ja paheksun tämän aseen jatkuvaa viljelyä etenkin politiikassa, demokratian keinoja näin tarkoituksella halventaen. Kyse on juuri alussa kuvaamastani fasistisesta toimintamallista, ei suinkaan arvoista tai aatteista, maailmankuvasta saati journalismista.