On 14 Apr, 2020 0 Comments

Metsien omistus on keskittynyt kaupunkilaisille ja samalla niiden merkitys on heidän omistuksensa kautta muuttunut. Ensimmäisiä arvoja ovat luonto-, maisemat- ja virkistysarvot. Ne ovat hyviä arvoja Helsingissä asuen mutta eivät oikein auta maaseudun aiemmin ylläpitämää ja metsien puihin rakennettua taloutemme puujalkaa.

Tämä sama arvojen muutos koskee myös suhdettamme Suomeen aluetaloutemme ylläpitäjänä. Korona viruksena alkoi avata silmämme miten se on virustautina helsinkiläinen ja metropolien vitsaus, jossa kaikki HUS:n kalliit toimenpiteen on keskitetty Uudellemaalle ja se jopa eristetään omaksi saarekkeekseen muusta maastamme.

Se edustaa myös poliittisesti ja hallinnollisesti omaa saarekettaan ja koronaan voi kuolla vain Kiuruvedellä vanhainkotiin joutuneet vanhukset, ei toki Uudellemaalle sieltä muuttaneet. Meillä on yli 50 köyhää seutukuntaa vailla Uudenmaan tarjoamaa suojaa. Ne ovat tuottaneet luonnonvaramme ja kouluttaneet Helsingin herrammekin. Nyt jäljellä on vain yli 70 -vuotiaita vanhuksia turvattomana kodissaan. Heitä ei voi enää nyt edes tavata, toisin se kääntäen ei siis tarvitse. Se helpottaa muuten soimaavaa omaatuntoamme. Jos sellainen nyt löytyisi.

Vaikka tartuntatapauksia on Uudellamaalla tuplasti se määrä kuin koko muussa maassa yhteensä, kenenkään ei ole tarvis kuolla ainakaan tähän virukseen. Se eroaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti muusta Somesta mutta käyttää suvereenia valtaa koko maahan.

Se edustaa keskieurooppalaisten metropolien yhdyskuntarakennetta mutta Suomen maaseutu on kaukana ranskalaisesta tai brittiläisestä maaseudustamme. Lordien maaseutu ja pienviljelijöiden Suomi ovat kaksi eri maailmaa.

Pienyrittäjät olivat pulassa vuoden 1990 -lamassa ja unohdettiin kokonaan, devalvointi tuli heille kalliiksi, uudelleen näin kävi 1990-luvun lopussa. Käykö nyt täsmälleen samoin, kyselee Anu Kantola tämän päivä Helsingin Sanomien (14.4) kolumnissaan ja muistaa devalvaation synkät konkurssimme, joista syytettiin yksinomaan pienyrittäjiä. Devalvaation voi tehdä myös rakenteellisena muutoksenamme ja puristaa maaseudun yrittäjältä viimeisetkin rippeet rinnan takavuosien talonpojan tappolinjan tapaa maata rakentaen. Syntyi valtava maaltamuutto 1960-luvulla ja toistui uudelleen 1980-luvulla. SE oli maan sisäistä imperialismia ja joku muistaa mistä silloin tuuli ja ketkä sen hoitivat. Maaseutu tyhjeni.

Devalvaatio oli suurten vientiyritystemme tueksi tehty, mutta se iski rajusti pienyrityksiimme. Siitä syytettiin heitä kun samaan aikaan rahamarkkinat kuumenivat, suomalainen moraali petti kun kulutusjuhlaa seurasi vastuuton lainaottomme. Suuret pankit pelastettiin samaan aikaan kun koko taloutemme ja maaseudun hyvinvoinnin turvanneet yrittäjät tekivät konkursseja ilman minkäänlaista myötätuntoamme. Työttömyys ja konkurssit eivät ole nytkään yrittäjien vika ja myös elvyttämisessä maaseudulla voi olla järkeä.

Kantola on havainnut kuinka korona taudista voi olla vaikutusta, joka kääntää politiikan uuteen asentoon. Siis sama asia, jonka kirjoitin vuoden 20007 ja 2008 aikoihin blogeissani ja esseissä, joita on nyt luettu runsaasti. Ensimmäisen kerran sitten 1970-luvun taudissa on nähty myös jotain hyvääkin.

On puhuttu työttömien tuesta, vuokralaisten suojaamisesta sekä yritysten omistajien voittojen ja johdon bonusten rajoittamisesta. Kaikki kun pelkäävät suurta lamaa ja Paavi varoittelee jopa ensimmäisen maailmansodan tuloksista ja sen myöhempänä jatkona toisesta maailmansodastamme. SE miten fasismi ja natsit syntyivät oli Paavin puheen teemanan.

Nyt puhutaan kauniisti mutta suuren käänteen sijaan kyse onki ehkä vain vain kuherruskuukaudestamme. Vaikeimmat hetket koettavat kun laskuja maksetaan. Tulevat kuukaudet ja tulevat vuodet näyttävät, olemmeko todella samassa veneessä.

Kantolaa lainaten, onko niin, että noudatamme avioliittoneuvojan tylsiltä vaikuttavia ohjeitamme myös käytännön arjessa. Jaksammeko pitää kipinää yllä pienillä teoilla arjen koittaessa? Lehden havaintojen mukaan olemme jo unohtaneet jopa ne vaatimattomat parannukset ruokakaupoissa käydessämme, joihin meidän oletettiin sitoutuvan. Huoltovarmuuskeskuksen suojainkauppakin meni lopulta farssiksi.