Briteillä ja venäläisillä on sama ikävä ongelma. Vie hirvittävän kauan ennen kuin kansalaiset hyväksyvät olevansa menneen maailman ruhtinaita. Megaluokan valtio on vain muisto entisestään, mutta sen unohtaminen, sosiaalisen pääoman mukanaan tuoma taakka, kulkee mukanaan väärää tietoa sukupolvelta seuraavalle.

Suomalaisille tämä sama ilmiö näyttäytyy myöskin mutta käänteisenä. Vie uskomattoman kauan aikaa hyväksyä, ettei ole alusmaa vaan itsenäinen ja itse asiansa hoitava sekä globaalissa yhteistyössä täysiveroinen toimija. Joskus jopa koko prosessia johtava ja siitä myös vastuun kantava osapuoli. Ei siis enää ajopuu ja syrjästä katsoja. Hallitus yritti tätä mutta epäonnistui.

Vie hirvittävän kauan aikaa nostaa itsetuntoaan ja hyväksyä, ettei ole enää ajopuu, jossa oma merkitys on olematon tai sitä ei ole lainkaan. Se on kuin kyttyrä, jota onnutaan ja sen koskettaminen johtaa aina samaan traumaattiseen lamaan. Minkäänlainen terapia ei siinä auta. Aina löytyy niitä, kiusaamiskulttuurimme tuotteita, jotka käyttävät kyttyrää hyväkseen ja aloittaen pelon ja vähättelyn politiikkansa.

Vanhemmat tekevät näin lapsilleen, opettajat toisilleen, poliitikot saavat äänensä pelottelemalla hekin. Kyttyrää tökkien saa populistina varmasti äänensä tekemättä mitään muuta. Koulukiusattu tuntee tämän mekanismin ja on siinä aikuisena muita vahvempi, selvittyään kiusaamisesta vain vähin vaurioin. Traumatisoituna kyttyrä kyllä näkyy ja on myös robottien käytössä tutuin keino pyrkiä valtaan ja vaikuttamiseen.

Puhui mistä tahansa, vaikkapa ilmastomuutoksesta, kohta tulee populisti joka julistaa ettet sinä kykene mihinkään. Sama masentaja löytyy joka lähtöön. Jos taas teet jotakin, hänestä tulee jatkuva kiusankappale. Jos hänelle antaa valtaa, sellainen Suomi rapautuu hetkessä tai populisti joutuu ahtaalle hallituksessa, siis vastuun kannossa. Oppositiossa voi lihoa Suomessa haukkua raksuttamalla kaikesta mitä hallituksessa valmistellaan. Näin sote ei valmistu edes 15 vuoden aikana, ellei oppositio ole mukana sen valmistelussa.

Hallitus kaadetaan, taktisista syistä, kuukautta ennen vaaleja ja käynnistetään syntipukkien etsintä. Pakanauskonnoissa juuri syntipukkien etsintä oli yhteisöä ylläpitävä voima. Kristinoppi käänsi sen päälaelleen. Jumalan poika otti itselleen syntipukin paikan ristillä ja hänen jälkeensä tulleet kristityt marttyyrit. Ranskalais-yhdysvaltalainen kulttuuritutkija Rene Girard kutsui tätä “mimesistä”, konfliktin kanavoimista sijaisuhraamisella, “syntipukkien” haulla, pakanalliseksi uhraamiseksi. Häntä kutsuttiin ihmistieteiden uudeksi Darwiniksi.

Meillä on menossa outo maallistumisen vaihe. Siinä sinänsä ei ole outoa vaan nuorten, alle 30 -vuotiaiden etsinnässä. Valtaosa on maallistuneita mutta poikkeuksena ovat 15-25 vuotiaat pojat. Heissä on tyttöjäkin oleellisesti enemmän messiaanisen uskonnon löytäneitä. Uskon tietäväni mistä tämä johtuu. Kirjoitin siitä kirjassani “Arctic Babylon” mutta myös selittäen kirjassa “Social media economy and strategy”. Myönnän että kirja on englanninkielisenä vaikea suomalaiselle. Kaikkea kun ei voi kielellämme kirjoittaa. Englanti on globaalina kielenä myös tieteen kielemme historiallisista syistämme.

Jeesus käytti tavattoman paljon metaforaa ja vertauksia. Omaan aikaamme Suomessa sopii vaikkapa Matti Nykäsen rohkeus ja mäkihyppy. Suurten lentokoneiden kohdalla tapahtuvien onnettomuuksien kuvaukset maallikoillekin ymmärrettävällä tavalla medioissamme.

Huonolla mäkihyppääjällä on tämä sama, mimesistä ruokkivasta pelosta syntyvä ongelma. Kun nouset liian pystyyn lennon aikana, alat “keulia” kun tulisi rohjeta sukeltamaan liki suksiesi väliin. Jo lapsena liitämisen Alpeilla oppineet tietävät mitä se tarkoittaa. Sama pätee lentokoneeseen. Kun koneen oma automatiikka korjaa sen, koneen sisällä oleva ja toisiaan heikosti ymmärtävä ja kielitaidoton komentoketju menee paniikkiin. Kone tippuu kaaoksen tuloksena alas.

SE on kuin suomalainen heikko itsetunto ja venäläinen menetetty suurvalta-asema yhdessä brittien kanssa sohlaamassa samassa koneen ohjaamossa, jossa automatiikka on painanut koneen nokkaa alemmas sen alkaessa sakata. Siis keulia. Urho Kekkonen tunsi tämän ja kansansa “kyttyrän” osana tapaansa käyttää täydellistä valtaa. Siihen hän tarvitsi myös oman puolueen, maalaisliiton, ja sen tavan hyötyä tästä pelosta, Neuvostoliiton panssareista rajallamme.

Uusi yhteiskuntamalli ja näiden yhdistelmä globaalisti tuottaa kriisejä, joiden kuvaaminen talousmallina on kuten suuren ja pitkälle automatisoidun lentokoneen syöksyminen maahan silloin, kun nämä huonot komentoketjut ja kulttuuriset ongelmat, kielitaidottomuus jne. kohtaavat ohjaamossa toisensa. Siis Euroopassa Brysselissä.

Sen seuraaminen oli 1980- ja 1990-luvun vaihteessa rankka kokemus. Nyt britit sakkaavat täysin ja rinnalla kulkee Venäjä. Yhdysvallat on sekin menettämässä otettaan globaalin poliisin asemaansa lopullisesti.

Sen sijaan uudet valtiaat ja vallankäyttäjät ovat paremmin valmistautuneina tähän valtavaan globaaliin muutokseen. Automatiikka koneessa toimii ja ohjaamossa on vain kiinalaisia, kulttuurinsa tuntevia, jotka luottavat koneensa automatiikkaankin.

Muiden pyrkimys vaikuttaa siihen suljetaan rajoille. Heitä ei päästetä koneen ohjaamoon. Sellaiset koneet eivät tipu alas kehnojen ohjekirjojen tai huonon henkisen ilmapiirin, koneen ohjaamossa vallitsevan kaaoksen ja paniikin tuloksena, jota tukee ikivanha kulttuurinen ilmapiirimme Euroopassa, lännessä eläen, uutta automatiikkaa ja robotteja ymmärtämättä, siihen luottamatta.

Tähän meidän suomalaisten on nyt löydettävä omat lääkkeemme ja nostettava omaa itsetuntoamme, koulutettava lapsistamme hyviä ihmisiä, sivistysyhteiskunnan vahvan itsetunnon hankkineita kansalaisia.

CategoriesUncategorized