Mikä ihmeen tekoäly – robotiikka?

Ad surdas aures canere – Laulaa kuuroille korville

21.06.2023

Tekoälyllä tarkoitetaan koneen kykyä käyttää perinteisesti ihmisen älyyn liitettyjä taitoja, kuten päättelyä, oppimista, suunnittelemista tai luomista. Tekoälyn ansiosta tekniset järjestelmät voivat havainnoida ympäristöään, käsitellä havaintojaan ja ratkaista ongelmia saavuttaakseen tietyn päämäärän. Seuraten suomalaista poliittista keskustelua, hallitus ja oppositio vaikuttaisivat hakevan täysi erilaisia päämääriä, ja lisäksi samoja päämääriäkin kokonaan erilaisia keinoin ja motiiveinkin. Kone ei voisi varmuudella tietää, mitä suomalaiset parlamentaarikot tahtovat?

Tekoälyn tekninen kehitys ei yksin riitä. Me tarvitsemme lisää tietoa myös ihmisen mielen toimintamekanismeista. Kyse on kognitiotieteistä ja mielen teorian laskennallisista perusteistamme. Älykkäät koneet, jotka eivät toteuta kognitiotieteellistä ymmärrystä ihmisen mielestä ja käyttäytymisestä, vaarantavat ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen. Suomalainen hallitus ja oppositio olisivat kehno malli kognitiivisten, älykkäiden vuorovaikutussuhteiden tulkintaan tietokoneillemme.

Koneen on ymmärrettävä ihmisen psykologista perustaa ja tavoitteita, tietoja ja taitoja sekä ennustaa käyttäytymistä, sosiaalista dynamiikkaa jne. Mielen teoria ei saa olla uhkana sellaiselle, jossa koneälyn kasvaminen johtaa ihmiselämän arvokkuuden vähenemiseen. Syntyy vaikutelma suomalaisesta poliittisesta väittelystä, jossa hallituksen toiminta ei näyttäisi tukevan lainkaan opposition asettamia likimain edes samoja tavoitteita Suomessa eläen ja menestyenkin.

Tämä, medioittemme tulkinta poliitikkojamme työstä, on yksi tapa kertoa mahdottoman vaikea asia käyttäen omaa kieltämme. Kun Nokia oli insinööreineen tekemässä suomalaista taloushistoriaa, se päättyi täydelliseen mahalaskuun. Miksi?

Insinöörit käyttivät kieltä, jossa avainsanana oli puhelin, kännykkä ja sen kehittäminen. Saman aikaan tiede ja tutkimus etenivät ja tietokoneeksi kutsuttu ”komputaattorimme” oli saanut lisää tehoja ja tehtäviä, mutta koko ajan pienemmässä koossa.

Steve Jobs ei ollut suomalainen poliitikko tai insinööri lainkaan, vaan piilaakson (Silicon Valley) kasvatti, ja kilpailu noilla markkinoilla ei oikein puhelinta muokaten ollut uuden paradigmaisen maailman ymmärtävää uusinta teknologiaa ensinkään. Pragmaattinen kansakunta ja sitä ohjaava kielemme teki insinööreillemme pahan kepposen. Itsekeskeinen ja omahyväinen kulttuuri sai nenilleen.

Samoin kävi maatalouden tutkimuskeskuksessa (MTT), jossa keskityttiin agronomien maailman tapaan lehmiin ihastuneena kehittämään internetin sijaan agronettia. Se valmistuikin hyvissä ajoin ennen Nokian osakekurssin romahdustamme. Helsingin Sanomien toimittaja kuvasi laitoksen tutkijoita lehmillä, soittelemassa toisilleen kännyköillä.

Kun härillä kynnät, häristä puhut.

Teknologia ja tiede sen tuottajana on parhaimmillaan monitieteistä, monen tieteen välistä ja joskus jopa poikkitieteistä, saman henkilön suorittaessa tutkintojaan väitellen useammassa tiedekunnassa. Mieluummin riittävän kaukana vielä toisistaan. Silloin on pakko hyväksyä sekä luonnontieteinen (Natural science) että ihmistieteinen (Human science) maailmankuva ja kulttuuri sekä työskentelytapakin. Tärkeintä on kuitenkin symbolirakenteet, joilla tiedettä tehdään. Humanistien kirjastoissa nämä käsitteet ja välineet ovat arkistoissa aivan muuta kuin luonnontieteitten laboratorioissamme.

Tosin jo 1990-luvulla nämä alkoivat lähestyä toisiaan. Museot muuttuivat nekin muistuttamaan yhä enemmän pitkälle vietyjä laboratorioitamme. Näin etenkin suurissa metropoleissamme alkaen jopa arkkitehtuurista. Loikka kohti poikkitieteistä tapahtui vaivihkaa ja huomaamattamme monikulttuurisen ihmisjoukon työn tuloksena. Ihmisiä oli yhä enemmän ja he elivät ahtaamminkin.

Alea iacta est – Arpa on heitetty

Sotiemme jälkeen kävimme suuren tieteitten välisen sodankin (Big Science War). Siinä luonnontieteet ja ihmistieteet ottivat mittaa toisistaan. Tänään sen ymmärtäminen on vaikeaa, ellei ollut osa tuota sotaa sitä seuratenkin. Oli syytä varoa joutumasta jommankumman puolelle pilaten näin mahdollisuuden hakea ratkaisuja uusille löydöksille tieteitten rajapinnoista. Siis sieltä rintamalinjojen välistä, jossa ruohokaan ei kasvanut. Mutta jostakin ihmeen syystä ja keinoin jopa ihmisiä sekä sellainen kansakuntakin, kuin mitä me suomalaiset idän ja lännen välillä ylläpidimme.

Amat victoria curam – Vaivaa vaatii voitto

Nokian romahdus jätti jälkeensä saman kansakunnan kuin talvisotamme ja sen jatkona syntyi sitten toinen maailmansota. Kasvoi kulttuuri ja sukupolvi, jolle runojen lausuminen tai laulaminen oli pelkästään riski tulla hakatuksi. Kun väsyneet hakivat riitaa – A lasso rixa quaeritur, miksi ottaa sellainen riski laulaen kuuroille korville – Ad surdas aures canere. Tämä tiedettiin jo vuosisatoja ja näistä oli tehty ikivanhoja latinankielisiä sananlaskujakin. Kun luet niitä, teet väkistenkin kertomuksia, jotka ovat ikuisia, ihmissuvun tarina samalla. Muuta se tarina tauluiksi, tee niistä sellaisia, joita he itsekin ovat epätoivoisesti sotiensa aikana ja välissä hahmotelleet. Hullujen miesten epätoivoisia töherryksiä. Väsyneiden naisten tai Australian aboriginaalien tapaan toisilleen viestittäen. Jäljitä näin ihmisen kognitiivisen ajattelun syntyä ja juuriamme.

Ars longa, vita brevis – Taide (taito) pitkä – elämä lyhyt

Tänään tiede on edennyt hyvin pitkälle noista nuoruuteni vuosista. Oleellista kuitenkin on sen kieli, joka ei ole sama kuin puhekielemme. Se ei ole myöskään tarkalleen sama kuin fysiikan ja kemian, matematiikan käyttämä kielemme. Todellinen kieli löytyi näiden rajapinnoilta, sieltä missä ruoho ei kasvanut ja jossa tapaan aavikon kukkivana ja ihmisiä, joiden kieli ei ollut vielä syntynyt Australian erkaantuessa muusta maailmasta. Mikä oli tämä kieli ja kuinka sitä käytettiin? Oliko siinä ehkä jotain samaa, kuin autonomisen auton kehittelyssä tai oman aikamme uusimmassa tietokoneen kielessämme?

Ex nihilo nihil fit – Tyhjästä ei synny mitään

Uuden löytäminen ja sen saaminen kukkaansa on osa innovaatioiden syntyä ja niiden ekologista klusteria, klusteritaidetta (Cluster art) tai taiteitten klusteria (Art of clusters). Siinä on jotain samaa, kuin mihin kuvataiteilija pyrki hakiessaan täydellistä väriä tai niiden yhdistelmää, täydellistä mustaa.

Olen kirjoittanut tästä vaiheesta väitöskirjankin, mutta paljon enemmän näiden väitöskirjojeni jälkeen. Silloin kun saat oikeuden tarttua sellaiseen aiheiseen, joka on kokonaan tutkimatta sekä sijaitsee tieteittemme välitilassa ja samalla monen taiteilijan pakkomielteenä. Kun siitä heille kertoo, avaan näiden taiteilijoiden töitä heille itselleen, he itkevät kuin pienet lapset. Raavaat miehet, ahavoituneet kasvot ja viinan polttama ääni. Tiedän sen kokemuksesta.

Dum spiro, spero – Niin kauan kuin hengitän, toivon

Tuo latinakielinen lausahdus tuli tutuksi vieraillessani Yhdysvalloissa, ja matkaten läpi maan mereltä merelle, Kanadan mottoa käyttäen – A mari usque ad mare. Näitä kuvataiteilijoita tapaa näillä matkoilla muuallakin kuin Australiassa. Kunhan pidät silmäsi auki ja ymmärrät näkemäsi. Osaat tehdä heille oikeat kysymyksetkin.

Tänään näitä tauluja voit tehdä, löytäen ensin oikean tekstin ja sen jälkeen taiteilijan, joka ymmärtää aboriginaalien tavan viestittää. Yhdysvalloissa on tutkijoita, joille tuo viestintä on tullut tutuksi jo lapsena televisiosta tai kuvaruutua liki kontallaan katsellen. Näin me kerran sovimme Australiassa vieraillen. Bill Gates oli yksi näistä vieraistamme. Digikieli oli syntymässä ja se vaati vain symbolirakenteetkin, geeniemme avaaman kognitiotieteen ihmeet. Aboriginaalien käyttämän.

Verba volant, scripta manet – Puhe lentää, teksti pysyy

Kun oman aikamme taide ja serkkuni Leena Luostarinen haki väreilleen selitystä, tiikerit ulottuivat usein kankaasta ulos täyttäen sen toisin kuin omani. Tapamme esittää ja hakea uutta väriä, joskus täydellistä mustaa Vincent van Goghin tapaan, ja maalaten samalla rikkaruohoina laskevan auringon suunnassa rehottavia auringonkukkiaan, tavoite on liki sama kuin kognitiotieteestä kiinnostuneella. Se minkä kohtasin Australiassa tai matkaten poikki Amerikan, mereltä merelle, Silkkitietä kulkien omien oppilaitteni kanssa. Käsite ”robotiikka” tai ”tekoäly” ovat ehdottoman vääriä, siinä missä jatkaa kännykän kehittelyä, kun kuului jo kehitellä taskuun mahtuvia tietokoneitamme ja kognitiotieteen ymmärtävää robotiikkaa.

De visu; de auditu; de olfactu – Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa

Kieli ja sen rajat tuo meille usein ongelmia. Tieto lisää tuskaa sekä väärät sanat ja symbolit, tieto tuo vaikeudet – Difficultatem facit doctrina. Kun ratkaisu on koko ajan silmiemme edessä, onni suosii rohkeaa – Audentes fortuna iuvat. Vaivaa vaatii voitto – Amat victoria curam. Erehtyminen on inhimillistä silloinkin, kun ratkaisu on koko ajan silmiemme edessä – Errare humanum est. Tyhjästä ei kuitenkaan synny mitään – Ex nihilo nihil fit. Onnea uudelle hallituksellemme ja sen suurella vaivalla kootulle ohjelmalle toteuttajineen.