Julkaisin vuonna 2011 vuoden 2010 tapahtumista kootun kirjan nimellä “Hybridiyhteiskunnan kouristelua”. Johdanto on pitkä ja siinä esitellään filosofiaa filosofeille, mutta samalla myös uuden mediayhteiskunnan käsitteitä niitä popularisoiden suomalaisille. Kirjani sosiaalisesta mediasta, sen taloudesta ja strategiasta, oli levinnyt jo pari vuotta aiemmin englanninkielisenä kaikkiin merkittäviin yliopistoihimme ja myös Ukrainaan ja Venäjälle. Ei vain Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, Ranskaan ja Saksaan, jossa kirjani julkaistaan ja Google sekä Amatzon levittävät ne maailmalle, myös Afrikkaan ja Aasiaan. Se nousi 2000 miljoonan alan luetuimman hengentuotteen kärkiteokseksi. Kotisivuni ja lanseeraamani ”Cluster Art” tuli maailmalla tutuksi. Nyt sillä operoi jo noin 120 miljoonaa alan ammattilaista. Jostakin syystä Suomi ei nyt kulje symboli- ja organisaatioinnovaatioiden kärjessä, pikemminkin jälkiomaksujana ja viivyttelijänä jarrutellen. Tekninen innovaatio toki vielä hallitaan, vaikka Nokia ei enää teekään sellaista luovuuteen ja innovoitiin liittyvää työtä, kuin 1990-luvun panostuksissamme. Tätä on nyt petrattava ja rajusti seuraavassa hallituksessamme. Leipää on levennettävä, eikä vain pohdittava, miten se jaetaan ja aina vain velkaisemmassa maassa. Aina oksan ottajia on kun on ensin puun kaatajia. Sitä ei tarvitse pelätä ja siitä huolta kantaa.

Hybridiyhteiskunnan hybridisodat

Tänään mediamme puhuvat hybridiyhteiskunnasta ja oikeammin niiden hybridisodista. Presidentti Sauli Niinistö otti käsitteen näkyvästi esille. Se oli kiitettävä teko nyt, kun toimikaudesta on puolet hoidettu, ja kansa kuuntelee mielipidevaikuttajiaan, etenkin presidentti Niinistöä. Ei toki minua ja kirjojani Suomessa. Niitä kun on kohta satamäärin ja Hybridiyhteiskunnan kouristelukin sivumäärältään suomalaiselle miehelle mahdoton, 520 sivua. Vaikka sen kuvittaisikin klusteritaiteella ja helpottaisi tulkintaa lukutaidottomille. Meillä noin 15 % kansakunnasta on todellakin lukutaidottomia ja heilläkin on oltava mielikuva siitä, mihin yhteiskuntamme on ohjautunut tai ohjautumassa etenkin Venäjällä. Venäjä on tunnettava ja sen kanssa on pysyttävä hybridiyhteiskunnan vaatimissa väleissä. Muuten meidät hukka perii ja alamme taantua muiden tumpeloiden mukana. Suomettuminen on tässä aivan väärä käsite ja takavuosien tuote.

Biologi ymmärtää hybridillä eri asiaa kuin insinööri. Näin myös naiset eri asiaa kuin miehet. Luonnonhoidosta kiinnostuneet naiset yhdistävät hybridin kasvien jalostukseen, miehet hybridiautoon. Hybridiyhteiskunta on tätä samaa kieltä ja viittaa yhteiskuntaan, jossa eletään paradimaista, maailmankuvat muuttavaa vaihetta. Nyt vielä reaaliaikaisesti ja siten vaikeasti ennakoitavalla tavalla. Vain virukset leviävät (=diffuusio), ei enää tieto. Se on reaaliaikainen sähköisessä digimaailmassa ja siihen on osattava sopeutua hybridiyhteiskunnassa, jossa on myös vanhan maailman medioita ja punaisen viivan vetäjiä. Hybridiyhteiskunnassa lomittuvat toisiinsa hyvin kaukana toisistaan olevia kulttuureja, taloudellisia ja sosiaalisia järjestelmiä. Se on mahdollisuus, johon on osattava tarttua molemmin käsin.

Se, kuka sytyttää valon ja ketkä vai työskentelevät tässä valossa, on monelle vaikeasti avattava ja seurattava ilmiö. Aiemmin se sujui helposti tietäen, kuinka innovaattoreita ja epäkohtia ruotivia seurasivat uuden tiedon ensiomaksujat, heitä taas suuret massat, sekä viimeisenä jarruttajat ja vitkastelijat, usein byrokraateiksi mainitut paperinpyörittäjät ja printtimedian toimittajat tänään, peläten uudistuksia omassa työssään.

Hybridisodassa vanhat aseet kulkivat rinnan taloudellisten pakotteiden ja netin uusien välineiden kanssa, jossa vakoilu ja sosiaalisen median trollit ovat vain jäävuoren huippua. Venäjällä sosiaalinen pääoma ja -muisti tuki tätä uutta kulttuuria ja sisäänajoa. He osaavat sen ja hyvin.

Venäjän dramaattinen muutos

Hybridissä loikataan uuteen vaiheeseen ja autossa kahden moottorin käyttöön. Siirrytään ikään kuin rakenteeseen, jossa mukana on sekä vanhaa että uutta, dieseliä ja sähkömoottoria. Venäjällä, jossa siirtymä kommunismista ja sosialismin opeista kohti kapitalismia alkoi muovata internetin ja sähköisen median kautta uutta yhteiskuntarakennetta, muutos hybridivaiheeseen oli nopea. On luonnollista, että tämä siirtyi myös globaaleihin valtapeleihin ja sodankäytön strategiaan. Hybridisota ei vaadi aseita lainkaan, mutta vanhaa pelotetta käytetään toki sitäkin. Hybridisodan voi kuitenkin voittaa myös ampumatta laukaustakaan. Kybersota on vain pieni osa tätä kokonaisuutta, hybridiä.

Ukrainassa näitä menetelmiä käytetään ja suomalaiset ymmärtävät, mistä on kyse idän ja lännen välillä asuvana kansakuntana. Sosiaalinen pääoma ja muisti toimivat meilläkin olkoonkin, että alueellista vaihtelua löytyy. Suurin vedenjakaja on liki tuhat vuotta vanha raja, joka jakoi luonnonmaantieteellisenä ja antopologisena rajana maamme kahtia ja miekalla auttaen Pähkinäsaaren rauhan rajana. Tuolta vyöhykkeeltä lähtevät liki kaikki keihäänheittäjämme, rallikuskit, kestävyysjuokijat ja hiihtäjät, pesäpalloilijat mutta myös kulttuurimme vaikuttajat ja näkyvät valtiomiehemme. Tällaisia vyöhykkeitä löytyy ympäri maailmaa. Evoluutio ja darwinismi toimii myös ihmisten kohdalla ja evolutionarismi on yhtä kuin klusteritalous ja myös lähellä verkostotaloutta. Se on opikseltava nyt uuelleen ja unohdettava fordismi, massatuotanto. Hybridi tukee verkostotaloutta ja klustereita.

Poliittinen hybridi ja hybridivaalit

Hybridiyhteiskunta nosti päätään Suomessa vuoden 2011 vaaleissa. Vanha konsensus ja perinteisten puolueiden vallankäyttö koki jo kauan vastustusta ja syntyi jytky, jossa radikaalit innovaattorit ja epäkohtien ruotijat löysivät toisensa samasta Perussuomalaisesta puolueesta. Se syntyi näin oikeaan aikaan  ja oikeassa paikassa yhteiskuntaamme muuttavana kansanliikeenä, jota ohjailivat ensimmäisen vaiheen radikaalit innovaattorit. Heitä siirtyi pulueeseen kaikilta suunnilta.

Kuvaavasti ”persu” tarkoittaa Mikael Agricolan kielessä viinikuurnaa. Viinin valmistuksen pyhää ensimmäistä vaihetta poljettaessa rypäleitä mehuksi. Graalin malja on sitten jo siitä pidemmälle viety myös uskonnollinen riitti, josta on tehty myös seikkaliutarinoita, mutta se on jo toinen asia da Vici koodina.

On ymmärrettävää, että kokonaan uutta puoluetta, viinikuurnaa, pidettiin inhokkina juuri siellä, jossa perinteinen EU -byrokratia kukoisti ja julkishallinto paisui naisvaltaisina työpaikkoina. Naiset eivät puolueesta piitanneet ja vuoden 2011 vaalit olivat trolleineen kuin alkua hybridisodalle, jossa lentäjät olivat ensimmäisen maailmansodan taistelusankareita.

Tänään on jo toisin ja hybridivaalit ovat kokonaan uudessa yhteiskuntavaiheessa hakeneet uusia strategioita, jossa innovaattorit kulkevat edellä ja jälkiomaksujat raksuttavat perässä puolustaen vanhaa konventiotaan ja valtaansa. Tässä ei ole mitään uutta, näin on ollut aina suurten muutosten ja paradigmaisten murrosten aikoina. Teemme suurta historiaa kansakuntana ja puolueena. Nyt myös verkostona ja verkostotaloutta käyttäen.

Matti luostarinen