Klusteripolitiikasta ja sen ohjailijoistamme

Ovatko suomalaiset moraaliltaan kaksinaismoraaliin taipuvaisia, kysyi Jussi Halla-aho ja provosoi sillä keskustelua, joka on erityisen tyypillistä aikoina, jolloin yhteiskuntaa ravistelevat epävarmuutta ja pelkoa lietsovat media-ajan ilmiöt. Sodat nyt ovat etenkin sellaisia mutta toki myös vaikkapa vuosia samaan aikaan jatkuvat vaikkapa pandemiat, jotka synnyttävät poikkeavaa käyttäytymistä ja edellyttävät meiltä kannanottoja suojattua elämäämme ja yhteiskuntajärjestystä poikkeavalla tavalla ravisteleviin toimiin, käytännössä usein lainsäädäntöä tiukentaen.

Toinen tapa tarkastella muuttuvaa maailmaa ja sitä ravistelevia poikkeusoloja on luokitella käyttäytymistämme sekä hakea vaikkapa persoonallisuustyyppejä, joiden käyttäytymistä on mahdollista myös etukäteen ennustaa. Tätähän vaikkapa tietokoneemme ja meille suunnatut algoritmein ohjatut vaikkapa mainokset tekevät päivittäin ja ovat medioittemme kohdalla paljon merkittävämpi vaikuttaja kuin itse uutisointi ja sen sisältö.
Meneillään olevassa Ukrainan sodassa kerrotaan kuinka venäläinen media ja informaatio poikkeaa oleellisesti omastamme eikä siellä sallita sellaista vapaata tiedottamista sodan kulusta kuin läntisen median yhteydessä. Epäilemättä näin tapahtuu silloin myös Kiinassa ja uutisointi rakentuu myös Aasiassa, Etelä-Amerikassa sekä Afrikan eri puolilla valtavaa mannerta kulttuurisidonnaisena ilmiönä. Emme elä likimainkaan globaalisti saman tiedotuksen informaation kautta toimintamme ja aktiviteetit suunnaten. Paikallinen ja lokaalinen tieto ja sen käsittely ei siten poikkeakaan merkittävästi globaaliksi kuvittelemastamme yhteisestä mediastamme. Globaali ilmiö on siten aina paikallinen.
Kun näin on, media-annin kirjavuuden rinnalla kiinnostavampaa onkin seurata median vastaanottajia, eli meitä ihmisiä ja tapaamme luokittua tiedon vastaanottajina ja käyttäjinä hyvin samankaltaisiin ryhmiin riippumatta vaikkapa kielialueesta tai vuosituhantisesta kulttuuristamme.
Olen joutunut tutkimaan tätä aihetta runsaasti ja popularisoinut sitä myös Suomessa ja suomalaisille. En ala nyt palata näihin tietokoneitten löytämiin yhtenäisiin ihmistyyppeihin suurempina tai pienempinä ryhminä (klustereina) mutta yhtä vuonna 2010 kirjoittamaani artikkelia lainaan pohtiessamme jatkossa erialisten klustereitten tapaa käyttäytyä hyvin yhtenäisellä tavalla vaikkapa käsitteiden klusteripolitikka (cluster policy), klusteritalous (cluster economy), klusteritaide (cluster art), klusteriartikkelit (cluster articles), klusteritiede tai analyysi (cluster sciense / cluster analysis) tai klusterin liki minkä tahansa yhteydessä sekä näitä yhdistellen.
Samalla esittelen kahta viimeisintä kirjaani, joiden yhteydessä on käytetty juuri käsitettä klusteri tyyliin: ”Cluster policy, economy and art” sekä ”Cluster articles”, joita olen tuottanut vajaan puolen vuosisadan aikana käyttäen käsitettä ”Cluster analysis, Cluster theory ja Cluster science”. Nämä klusterit kun liittyvät juuri artikkeleiden kokoamiseen ja ohjaamiseen juuri tietyn klusterirakenteen sisällä ja ohjattuna tietyntyyppisen lukijajoukon käyttöön. Yhteensä jo yli 5000 artikkelia. Niitä voi löytää mm. kotisivun www.clusterart.org kautta. Mukana on myös kuvia ja artikkeleihin liittyvää taidettakin, nyt siis myös 120 kirjaakin.
maanantai 31. toukokuuta 2010
Yhteenveto – Discussio
Dualismi

Toukokuun kirjoitussarjani uudelle vuosikymmenelle alkoi käsitteestä dualismi. Dualismista siirryttiin kaksinapaiseen ihmiskäsitykseen, jossa kokonaispersoonallisuutemme jaetaan joko ekstrovertteihin tai introvertteihin, ulospäin suuntautuneisiin tai sisäänpäin kääntyneisiin ihmisiin. Tällöin sovimme, kuinka esim. poliittinen vahva vaikuttaja on pääsääntöisesti sosiaalinen, paljon puhuva, ulospäin suuntautunut yhteisten asioittemme hoitaja ja päällepäsmäri, olkoonkin että mukaan politiikan tekoon on tulossa myös yhä enemmän introvertteja pohtijoita, älykkäitä, omasta sisimmästään energiansa hankkivia ihmisiä. Ilmiö lisää etenkin naisten osallistumista päätöksentekoon myös vaikkapa ministereinämme myöhemmin. Ilmiö liittyy klustereihin ja niiden käsittelyyn. Naiset ovat siinä miehiä poliittisesti helpommin ”klusteroituvia”.

Myers-Briggs

Tätä laajennettiin Myer-Briggs -tyyppisellä persoonallisuusindikaattoreiden lukituksella, jossa dualismi oli jo kadotettu neljään ihmisen ominaisuuteen ja niiden taulukoinnilla suhteessa ympäristöömme, tapana hankkia tietoa, käyttää sitä päätöksenteossa ja elämäntyylimme kokonaisuudessa. Nämä ominaisuudet olivat introvertti ja ekstravertti, tosiasiallinen tai intuitiivinen, ajatteleva tai tunteva sekä harkitseva tai spontaani. Tässäkin eroja on etenkin sukupuoleen sitoutuen. Ilmiö on pikemminkin geneettinen kuin kulttuurinen.

Persoonallisuustyypit

Syntyi 16 persoonallisuustyyppiä tai pikemminkin tiivistäen kahdeksan suurempaa ryhmää plus yksi pienempi ryhmä. Nämä ryhmät esiteltiin ja käytettiin suomalaiselle helpompaa tapaa niiden tulkinnassa Viivi Brunilan ja Marika Borgin tapaan. Samalla ne yhdistettiin psykologisina ilmiöinä väitöskirjani laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, sosiologiaan ja sosiaalipsykologiaan sekä sen tuoreimpiin yhteiskunnallisiin ryhmäkuvauksiin myös maantieteellisinä ilmiöinä. Tällä tiedolla on erityistä merkitystä uudessa globaalissa maailmassa ja maantieteen sekä aikatieteitten (esim. historia) muutoksessa. Tämä muutos on paradigmainen, maailmankuvamme muuttava näitä tieteitä tulkiten. Tyypillistä on, ettemme itse sitä havaitse mutta saatamme kokea vaikkapa ahdistusta tai muita myös fyysisiä oireita.

Tällöin, klustereita luokiteltaessa, tulivat tutuksi vaikkapa käsitteet turisti,vaelteleva flaneeraaja, peluri, kulkuri tai telecity-ihminen ja samalla myös maininta viidestä suuresta persoonallisuusryhmästä. Ryhmät yhdisteltiin myös yrittäjiin ja nämä taas kahteen Yhdysvalloissa ja Englannissa tehtyihin klustereihin käyttäen suomalaisia yrittäjiä ja tietokoneanalyysejä. Hieman samaa, mutta karkeampaa tapaa, käytetään nykyisin myös vaikkapa ihmissuhdepelien jatkuvasti kasvavilla markkinoilla parisuhdeluokituksissa, mutta toki myös vaikkapa rekrytoitaessa työvoimaa tai myytäessä suunnatusti vaikkapa kirjoittamaani kirjaa tai mitä tahansa arjessamme käyttämiä myös kokonaan uusia ja innovatiivisia tuotteita. Perinteinen mainonta on tämän rinnalla hakuammuntaa.

Internet ja tietokoneanalyysit

Internet ja sosiaaliset mediat ovat syventäneet näitä menetelmiä kiitos valtavan suurien aineistojen ja mahdollisuuden käsitellä näitä matemaattisesti tietokoneilla luokitellen, käytännössä myös vuorovaikutteisesti ja reaaliaikaisesti. Tuossa yhteydessä esittelin joitakin tuoreimpia alan julkaisujani, jotka voi hankkia joko netistä tai nettikirjakaupoista, mistä tahansa kirjakaupasta tai kirjastosta niin halutessaan. Tuhansia sivuja ja niiden viitteitä, lähdetietoja, on mahdoton esitellä näin lyhyessä ajassa ja artikkeleissa. Klusterit artikkeleina on omaa tiedettään sekin, luonnollisesti (cluster articles).

Esimerkkitapauksia

Lopuksi kävimme läpi joitakin persoonallisuustapauksia ja pohtien niiden sijoittumista tuolle usein neljään kenttään jaetulle faktoriakseleiden muodostamalle tasolle. Oikeammin nuo akselit eivät toimi yhdellä tasolla, vaan ne kiertyvät avaruudellisessa moniulotteisessa maailmassa, jolloin niiden tulkinta on paljon mutkikkaampaa kuin takavuosien manuaalinen faktoriakseleiden kiertäminen geometrisesti parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi (faktoriakseleiden rotaatio). Tätä me harrastimme vielä 1970-luvun puolella ja ensimmäinen opinnäytteenikin syntyi juuri näin vuonna 1973. Täytin silloin 22 vuotta ja olin ensimmäisiä tuon menetelmän käyttäjiä tietokoneella sen hoitaen. Sen jälkeen en ole päässyt irti tiedon käsittelystä juuri tietokoneilla. Ne kun kykenevät yhdistämään myös poikkitieteisesti tuotettua tietoa ilman ennakkoasenteita saati arvojamme ja rajoista välittämättä.

Oleellista on, että samaan tyyppiin (ryhmään) paikantuvat ihmiset ja heidän usein sadat tai tuhannet vastauksensa tai muuten kerätyt tiedot yhdistyvät yhdeksi ryppääksi, tähtisikermäksi, ja tutkijan tehtävänä on tulkita näiden toisiaan muistuttavien ryhmien synnyn syyt ja myös seuraukset, luonnehtia niiden rakenne ja käyttäytyminen, mahdollinen tulevaisuus. Ilmiö on rationaalinen toisin kuin perinteisen psykologian tuottamat luokitukset alkaen Freudin unista.

Jotkut ryhmät ovat tulkinnallisesti hyvinkin helppoja ja puhtaita, toiset välimuotoja ja vaihtuvia. Lisäksi niillä on vaikkapa kulttuurista tai alueeseen (globaaliin maailmaan) sidottuja eroja. Pienryhmät voivat olla hyvinkin kiinnostavia ja paikantuvat vaikkapa yliopiston kampusalueelle. Innovaatiotoiminnassa tällainen on tyypillistä ja joskus kiinnostutaankin vain muutaman poikkeavan ryhmän (residuaalin) tulkintaan tai jakaumaan. Residuaali ei ole virhepoikkeama vaikka näin se usein käännetään.

Kärjistykset ja yleistykset

Perinteinen media, joka kosiskelee kilpailussaan koko kansakuntaa tai maakunnan jokaista lukijaa, joutuu kärjistämään mutkikasta maailmaa ja sen moniulotteista ihmisen persoonallisuuden syntyä ja etenkin niiden yhteiskunnallista merkitystä vaikkapa poliittisen käyttäytymisemme kuvaajana. Tästä esimerkkinä otin Helsingin Sanomien päätoimittajan kirjoituksen kuvaten näin dualistista maailmankuvaa. Tämän päivän Helsingin Sanomissa sama dualismi jatkuu kuvattaessa vaikkapa maaseudun ja kaupungin välisiä eroja sekä etenkin niistä rakenneltuja pelkoja. Se on suomalaisen politiikan teon arkea medioissamme ja sen hinta on dualistisena ilmiönä suunnattoman kallis.

Käytännössä tällainen maaseudun ja kaupungin keinotekoinen vastakkainasettelu on luonnollisesti mahdotonta omassa ajassamme, ja tehdään vain joko viihteen tai vaikkapa poliittisen tarkoituksenmukaisuuden, sekä vanha pedagogisen käytännön seurauksena. Karhut eivät syö ihmisiä maaseudulla eivätkä raitiovaunut aja heidän ylitseen Helsingissä, kuten lehden kuvitteellisessa kertomuksessa tehdään väkisten väännetty viihteellinen dualistinen kertomus. Samantapaista kerrontaa käytetään vaikkapa sotien aikaan ja siihen syyllistyvät kaikki. Suurten massojen pelot ja dualistiset harhat ovat juuri sotien ajan ilmiöitä mutta myös vaikkapa pandemian aikana.

Sen sijaan “politiikan aitovarsilla” tarkoitetaan jo maaseutuun leimallisesti iskettyä printtimedian helsinkiläistä maailmankuvaa ja slummiutuvat hökkelikylät sijoittuvat urbaaniin metropoliin, ei ranskalaiseen tai brittiläiseen kartanoiden ja linnojen maaseutuun. Näin suomalaista maaseutua on pidetty dualismissamme sen heikkona lenkkinä, luonnonvarojen tuottajana tai poismuuttoalueena kohti jotain parempaa. Ilmiö on koominen mutta selittyy kyllä aina ajan kuvaajana ja pidämme sitä historiallisena ja siten aikaan liittyvänä ilmiönä, kulttuurina. Kulttuuri ja aika siis selittävät, kun ne juuri tuli ensin pyrki selittämään. Tällaista tutkimusta ja tiedettä näkee paljon.

Dualismi ja vihattava vääräuskoinen

Dualismin taustalla voi olla myös vahvoja psykologisia vaikutteita, ja juuri pelon liittäminen sellaiseen on printtimedioitten kohdalla hyvin tyypillinen ilmiö ja politiikassa sellainen on hyvin tavallista. Siinä ikivanha dikotomia ja konfliktit liitetään toisiinsa tavoitteena huomiotalous. Konfliktin kääntäminen aggressioksi ja sodaksi on jokaisen asiansa osaavan despootin ja poliitikon arkiosaamista. Siihen riitti korpraalin koulutus Saksassa 1940-luvulla. Hitler ja Stalin olivat tunnetusti kovin tavallisia tai tavallistakin lahjattomampia ihmisiä.

Maaseutuun liitetään sellaisia etäisyyteen ja tuntemattomaan liittyvää kauhua, jota ei ole olemassakaan ja vielä enemmän tällaista kaupunkien väkivaltaisuuteen, turvattomuuteen ja takavuosien maaseutuyhteisön turvallisuuden hävittävään turmeltuneisuuteen liittyviä paheita.

Gemeinschaft ja Gesellschafit tai Associational Society/ Communal Society kuvasivat kahden yhdyskunnan ja samalla yhteisörakenteen, organisaation synnyn ja kehityksen eroja takavuosien 1800-luvun kirjallisuudessa ja Suomeen ne rantautuivat Erik Allardin kääntäminä.

Toinen kuvattiin asiaorganisaationa ja toinen yhdessäolo-organisaationa. On helppo arvata, kumpi oli tyyppinä lähempänä asiaa oleva organisaatio ja kumpi yhdessäoloa ja puhdasta, ahdistavaa ja pois pyyhittävä puuhastelua yhteisöineen. Siihen riitti hyvinkin pelkkä korpraalin koulutus.

Suomen kaupungistuminen ja kaupunkilaistaminen oli puhtaasti taloudellinen ja poliittinen ilmiö myös tieteissä, eikä sen pohdinnassa ollut mitään objektiivista saati kriittistä. Kyseenalaistajat ja asiantuntijat olivat poissa, siinä missä luova individualisti suunnittelijana. Vallassa olivat vahvat vaikuttajat, tehokkaat suorittajat ja laadunvalvojat.

Vastaavasti maalla tämä dualismi liitettiin hitaaseen kehitykseen, konservatiivisuuteen ja kaupungistuminen oli tuolloin sen sosiaalisessa merkityksessä kehityksen ja samalla fiksumman ihmisen mitta, tapa siirtää suuret ikäluokat teollistuviin taajamiimme takavuosien metsistä ja aitovarsilta. Siellä heitä ei enää tarvittu.

Ilmiö on hyvin suomalainen eikä sellainen toimi esim. niissä valtioissa, joissa maaseutua on vähän ja maatalous on ollut aina varakkaan yläluokan tapa viettää vapaa-aikaa tai asua kartanoissaan ulkopuolella 1600-luvun slummiutuvien ja kulkutautien leimaamien taajamiensa, hiilikaivosten tummien hökkelikylien. Tässä Suomi edustaa ikään kuin väärin asiansa ymmärtänyttä kulttuuria asuttaessaan maaseutunsa köyhillä pienviljelijöillä ja Karjalan evakoilla.

Saranayhteiskunnan suunnannäyttäjät

Kaikesta tästä huolimatta dualismi ja sen kaksinapainen maailmankuva elää ja voi hyvin. Sen psykologisiin vaikutuksiin turvaudutaan silloin, kun monimutkaisen ihmisen tai yhteiskunnan käyttäytymisen tai rakanteiden kuvaaminen on ongelmallista, sitä ei tunneta tai halutaan nopeasti populistiseen tapaan kärjistää oma sanottava. Populismi ja sen määrittely tapahtuu sekin hakemalla ihmisiä, jotka ovat määrittelijälle sopivia vaikkapa pilkan kohteita. Juutalaiset vainojen kohteena oli ilmiönä yhtä tyypillinen kuin mikä tahansa tapa hakea yhteistä syntipukkia.

Se miten se menee läpi internetin sosiaalisten medioitten sisällä on tulevaisuudessa ja sen moniarvoisessa yhteiskunnasamme entistä ongelmallisempaa ja sitä kuvaa vaikkapa poliittisen kenttämme moniarvoistuminen sekä individualistisen ihmisen lukuisat persoonallisuuden tyypit, kyky kouluttaa itseään ohi perinteisten konventioiden rajojen ja monikulttuurisesti.

Takavuosina poliittinen käyttäytymisemme syntyi ideologisten rakenteiden kautta tai ammatillisen osaamisen ja sen edunvalvonnan seurauksena. Tänään poliittiset liikkeet joutuvat seuraaman aivan normaalin kuluttajakäyttäytymisen tapaan erilaisten persoonallisuuksien toimintaa ja reagointia alkaen luovista individualisteista, uskollisista kyseenalaistajista, tutkivista asiantuntijoista, tarkoista laadunvalvojista, tehokkaista suorittajista, innostuvista suunnittelijoista, vahvoista vaikuttajista, avuliaista huoltajista ja päätyen sopeutuviin rauhanrakentajiin.

Ryhmistä kohti klusterirakennetta

Mikään näistä tyypeistä ei ole dominoiva eikä kukaan meistä olen vain yhden persoonallisuustypin sisältämä kummajainen. Kaikkea löytyy ja myös sosiaalisen kentän turistit, pelurit, flaneeraajat, kulkurit ja telecity-bloggaajat jakautuvat omiksi pienryhmikseen ja siirtyvät koko ajan paikkaansa vaihtaen. Ei ihminen ole kone ensinkään vaikka kone hänet luokittelisikin.

Oleellista on kuitenkin juuri internet ja sosiaalisen median suuri merkitys ja tapa yhdistää samoin toimivien ryhmiä, saman persoonallisuustyypin ihmisiä, klustereiksi ja synnyttäen näin yhteisöllisiä monikulttuurisia rakenteita ja osaamisympäristöjä, holistisia kokonaisuuksia, jossa klusteri on enemmän kuin osiensa summa (cluster policy). Tässä perinteinen poliittinen kenttä on hajallaan, ja sen kyky ohjailla tätä prosessia on vielä vaikeampi kuin vaikuttaa levottomaan rahaan ja sen reaaliaikaisiin siirtymiin markkinavoimien pyörityksessä (cluster economy).

Tervetuloa

Toukokuussa 2010 sain runsaasti uusia lukijoita. Tervetuloa vanhojen lukijoitteni mukana myös keskustelemaan aiheista, joiden teemat ovat jossain tieteen ja tieteen popularisoinnin välimaastossa sitä samalla uudelleen muokaten ja vuorovaikutuksessa sekä reaaliaikaisesti. Se on mielestäni ainut tapa tehdä tänään niin tiedotusta, median seurantaa kuin vaikuttaa poliittisiin järjestelmiimme, olla osa sellaista “ihmisten puoluetta”, jossa mukaan tulevia uusia jäseniä ei pyritä takavuosien tapaan rajaamaan ulos niiltä paikoilta, jossa he parhaiten kykenevät vaikuttamaan ympäristönsä kehittämiseen käyttäen apuna persoonallisuutensa parhaita puolia ja osaamisensa välineitä luovalla ja innovatiivisella tavalla. Nämä tehtävät eivät kuulu vain vahvoille ekstrovertti vaikuttajille, suorittajille ja suunnittelijoille.