Ranskassa Macron saa täydellisen vallan presidenttinä ja nyt parlamentissa perustamansa puolueen kanssa. Omituista. Tämä ei ole kuitenkaan pääkysymys vaan a) median syvä kriisi b) parlamentarismin syvä kriisi c) vanhojen instituutioiden syvä kriisi Ranskassa ja aiemmin Yhdysvalloissa, Neuvostoliiton hajoamisesta alkanut sosialismin ja kommunismin kriisi sekä samalla kapitalismin kriisi.

KAHTIA JAETTU MAAILMA JAKAUTUU moneen paljon vaikeammin hallittavaan syvään kriisiin. Maailmankuvamme ei seuraa likimainkaan sitä todellisuutta, jota elämme. Paradigma muuttui, tieteen kieltä käyttäen, mutta katselemme kengän kärkiä huomaamatta yllämme tallustelevaa dinosaurusta. Ongelma on suurempi kuin muurahaiset, joita tutkailemme ja joita on helposti haettava ja hallittava.

Tutkija alan harjoittelijana käynnistää sellaisia hankkeita, joita on helppo mitata ja saa tuloksi, joita on helppo mitata ja joita myös hakee. Ne ovat kyllä täyttä roskaa, ikävä kyllä, mutta niillä voi päästä urallaan hyvinkin pitkälle.

Media suoltaa tätä eteemme reaaliaikaisena kaiken aikaa maailmalta. Jopa toimittaja itse tekee sitä matkalla työpaikalleen. Ministeri teollisuustyötä tehneenä oikeusministerinä ja toinen lapsia kouluttaneena, joutuen kokonaan uuteen toimintaympäristöön, jossa ei ole lapsia eikä vanhuksia, huollettavia ja hoidettavia, vaan globaalin tai lokaalin maailman mutkikkaita ongelmia asiantuntijoina.

Mustan Audin takapenkiltä ei ohjata Audia. Siellä istutaan matkustajana ja luetaan sitä vierasta tekstiä, jota ministerille on valmiiksi tuotettu. Ei se ole samaa kuin populistinen pulina tai päämedioittemme päivän tekstit. Olet siellä muitten ohjauksessa myös presidenttinä. Kysyen Trumpin tapaan mikä on protokolla.

Samalla digiaika, sosiaalinen media, hybridi ja kyberuhat ja yhteiskunta muutti kaiken. Sekä ajan ja paikan, politiikan kielen ja populisminkin. Populismi on nyt kulttuuripopulismia, talouspopulismia, vasemmistopopulismia, oikeistopopulismia, populismin populismia ja sen tutkijoitamme. Kuka harjaa viherpopulistit entisinä kommunisteinamme?

Suomessa perussuomalaiset, kokoomuslaiset ja etenkin vasemmisto ja vihreät ovat sitä mitä nämä avainhenkilöineen tekevät. Ne määritellään tällä tavalla. Perussuomalaiset on sitä mitä Timo Soini teki ja SMP sai Vennamon kasvot, Maalaisliitto Virolaisen ja Väyrysen. Kari Suomalainen käytti niitä karikatyyreinä. Ne oli tarkoitettu punaisen mökin mummolle.

Tänään se, totuus, on sama kuin mitä media kertoo tai kokoomuslainen Orpo, presidentti Sauli Niinistö henkilönä, ei instituutiona. Instituutiot kun rapautuivat ja me henkilöimme totuuden. Totuus on se mitä joku toinen TEKEE ja oletetaan olevan tämän mielikuvamme mukaista. Usein peilikuva omista harhoistamme ja ennakkoasenteistamme, stereotyyppistä elämää.

Kieli ratkaisee myös valtamediassa, joka kertoo, keskustelee, populistisesti punaisen mökin mummon kanssa. Se on populismia, valemediaa ikävästi se kertoen tieteen tekijänä. Tieteen tekijä kun ei tätä kieltä työssään käytä lainkaan. Tiede totuutena käyttää eri kieltä eikä yritä vakuuttaa sillä punaisen mökin mummoa. Poliitikko tekee näin ja hänen mediansa, valtamediamme. Se elää totuuden etsijänä omaa elämäänsä.

Ranskalaisista vaaleissa kävi 40 %. Se kertoo ettei tähän menoon valtaosa järkevistä ihmisistä enää luota eikä arvosta. Sen aika on ohi ja sitä halveksitaan, rumasti se sanoen. Yhdysvalloissa sitä hävetään, kauniisti sanoen.

Perussuomalaisen puolueen puheenjohtaja kiertää nyt Orpon luota Sipilän luokse ja häneltä kysytään, onko hän edelleen, ei toki hallituksen ohjelman takana, vaan entinen SMP:n ja pientalonpoikien puolueen arvoilla elävä, vai ehkä hänen tulisi liittyä takaisin maalaisliittoon, josta puoluehajaannukset alkoivat. Kysyjänä on oululainen miljonääri, jonka arvot tunnetaan laestadiolaisina, joka painosti mediaa ja ylen johtajan oli erottava.

Televisiossa käydään tästä aiheesta juuri keskustelua. Totuutta ja kipeää asiaa on vaikea lähestyä. SKDL oli kauan pannassa, Kokoomus Kekkosen aikaan. Miksi? Koska he eivät voineet kumartaa siihen suuntaan, johon Kekkonen halusi tai valtamedia samalla. Se oli todella noloa aikaa. Hävettää vieläkin.

Tuota aikaa pidettiin myöhemmin halveksittavana, demokratia oli silloin rapautunutta ja sen alennustila kiusaa meitä tänään. Olemme nyt tällaisessa tilassa ja television pohtijat katselevat kenkänsä kärkiä. Se on noloa seurattavaa. Tuottavat puppusanoja kilpaillen keskenään. Media hyperventiloi ja on populistina nyt altavastaajana vaikka muuta vakuuttaakin.

Kielen hermeneutiikka on se, jolla ajattelemme, näemme unemme ja yritämme tulle ymmärretyiksi. Käytämme sitä myös valheitten ja peittelyn välineenä. SE on geneettinen ilmiö säilyä lajina hengissä. Yritämme selittää muutosvaalien syntyä. Nyt olisi aika kysyä millaisen tuloksen nämä mediamme nyt haluavat? Helpoin tapa saada se, on edellä kertomani tapa hakea helpoin tutkimus. Helpoimmin mitattavat tulokset. Mitä te haluatte? Me kyllä toimitamme ne teille nopeasti.

Timo Soini halveksi, ruma sana, luterilaisuutta. Hän rakasti ikivanhaa katolisuutta. Kaukana kansasta. Timo Soini arvosti sellaisia asioita, jotka olivat vennamolaisia mutta myös Soinin omia arvoja. Moni sanoisi tätä epä-älylliseksi pyrkien itse valtaan. Hän vihasi myös vihreitä ja kommunisteja. Oliko se arvoiltaan kunnossa olevaa maailmassa, jota hallitsee uusi digiajan ja sosiaalisen median globalismi. Hänhän vihasi myös tätä mediaa.

Siis uutta media-aikaa, joka tuotti uudet jytkyt. Soini ei saanut ulos likimainkaan sitä kannatusta, jonka puolue olisi ansainnut ja voinut hankkia. Soini oli väärässä puolueessa eikä päinvastoin nyt kun valta siirtyi uusille johtajille. Sama ongelma oli Vennamoilla varakkaana Fennanderin perheenä pientalonpoikain puolueessa. Populismi vaatii myös omat oikeat arvot.

Valtaosa piilossa olleista äänestäjistä oli piilossa johtuen Soinista ja tämän arvoista. Johtajan näköisiä stereotyyppisiä ilmiöitä on helppo käyttää medioissamme, stereotyyppien pinnallisessa populismissa ja sen rapautumisessa, kriisissä. Kun puolue saa oikeat kasvonsa, se pelästyttää kilpailijat. Näin kävi viikonloppuna Jyväskylässä perussuomalaisten puoluekokouksessa. Macron ilmiö Suomessa varmasti pelottaa vanhaa vallanpitäjää.

Puoluejohtajat ovat tästä ilmiöstä vai kuvaus, karikatyyri, tapa esitellä ilmiö punaisen mökin mummolle. Se ei ole heidän syytään vaan seuraus pitkän linjan kehityksestä ja hybridiyhteiskunnan syvästä kriisistä nyt Suomessa. Heidät vain maskeerataan, median vuoksi, tähän asuun ja teatraaliseen tehtävään. Se on rankka ammatti ja muistuttaa prostituutiota tavoitteen hankkia valtaa ja varallisuutta. Kimi Räikkönen joutuu tähän yhtenään suuren bisneksen suurimpana tuotemerkkinä, jäämiehenä.

Olemme palaamassa Kekkosen aikaan, kuka leikkii ja kenen kanssa ja kuinka harjataan oikean näköiseksi. Soini yritti sitä ja hänet harjattiin. Vallankumous ei kuitenkaan syönyt lastaan. Niin merkittävä Soini ei toki ollut. Ei sinne päinkään maailman mittakaavassa käynnissä olevassa prosessissa.

Yle yritti olla erinäköinen ja tehdä draamaa, tragediaa ja homeerista komediaa. Protesti näkyy ja myy hyvin, takavuosina, mutta se oli Britannian vaalien tapainen ilmiö eikä Yhdysvaltain vaalien. Siinä tulkinnoilta, tulkitsijoilta, on pallo pahasti hukassa. Ei se näin vaatimaton ilmiö ole lainkaan kun mitä nyt selitellään myrskyn silmässä sitä seuraten ja mediana omaa työtään tulkiten. Kengän kärkiä tuijotellen.