Usain Boldin jäähyväiskisat Lontoossa eivät suju kuten oli käsikirjoitettu. Ensin hän itse menee ja häviää Gatlinille. Miehelle, joka ymmärtää, kuinka ihminen joka ei käytä dopingia, ei oikeasti edes halua voittaa.

Tänään vuorossa oli dramaattiseksi aiottu 200 metriä. Manttelin perijän, van Niekerken tielle oli hankkiutumassa joku noroviruksen saastuttama, kisoista pois suljettu, mutta eikös lopulta voiton vienyt maailman mainetta niittänyt turkkilainen Ramil Guliyev Tur ajalla 20.09. Bold juoksi ajan 19.19. Kaikki ei mene kuten oli alkujaan suunniteltu.

Tuomas Enbuske taas laukoo totuuksia toimittaja Yrjö Rautiolle, joka kauhistelee yhtenään sosiaalisen median tuskassaan oman mediansa vallan katoamista. Rautio kun löytää omassa digiajassamme ja sen medioissa syyt liki kaikelle mahdolliselle unohtaen, kuinka 1960-80 -luvut olivat rasismissaan ja fasismissaan, sosialismissa ja sen kurjuudessa järkyttävää seurattavaa. Luojan kiitos on tämä vapaa kansalaismedia ja sen tuomat monet vapaan sanan lahjat.

Vanhan median rinnalla kriisiin ajautui myös sen paimentama demokratia ja samalla kaikki valtiomahtimme. Puolueista sen edustajina syntyi koomisia menneen eliitin ylläpitäjiä, siis konservatiivisen oikeiston elämää, jossa liberalismilla tarkoitettiin demonisoivaa ja normiston rikkovaa anarkiaa. Trumpin kaltaiset veijarit tai Soinit olivat sen elämälle välttämätöntä polttoainetta, viihdettä ja tapa pysyä hengissä edes toistaiseksi. Demokratiassa, joka alkoi muistuttaa lottopeliä ja täyttä humpuukia.

Hyvään suuntaan on menty kiitos vanhan median katoamisen ja monen muun sellaisen ilmiön, josta Yrjö Raution kaltaiset vanhukset luonnollisesti vaikenevat medioissaan. Apu -lehti sen sijaan muistaa kuinka “sitä saa, mitä tilaa” ja kirjoittaa sinisestä tulevaisuudesta ja sen tuskasta sekä perussuomalaisista. Joka toinen totuus on hankittu lainaten “Apu lähdettä, anonyymiä”.

Mitään uutta kerrottavaa tällä lähteellä ei ole, vain teksti ja kuva jotka ovat Susanna Luikkua ja Antti Nikusta, lehden omaa tuotantoa. Siis tälle Simo Elon tarkoittamalle suomalaiselle keskiluokalle tarkoitettua viihdettä. “Timo Soini jos kuka tietää, että kannatusta ja luottoa ei saa hetkessä”, kirjoittaa Luikku ja varmaan tarkoitti samaa kuin Veikko Vennamo neuvoessaan Timo Soina: “Aivan oikein Timo, mutta päinvastoin”. Timo Soini jos kuka tietää, että kannatus ja luotto voidaan menettää hetkessä.

Che Guevaran poika vierailee Lahdessa ja on kaukana isästään. Kuka mahtaa muistaa nämä ajat ja sikaria polttelevat miehet Kuubassa. Marx ja hänen teoriansa viimeisin kokeilija on pyritty unohtamaan mahdollisimman hiljaa Suomessa. Kukaan ei halua muistella rautaesiripun ajan tuskaa ja kansakuntia vailla vapautta. Yrjö Rautio on unohtanut noiden vuosikymmenten helvetin. Moni suomalainen haluaa unohtaa niin ikään ja ilman Hesarin suruliputustakin.

Berner saa nuhteita, paitsi Suomessa VR:n suunnalta, myös Ruotsissa professoreilta. Hän lainaa väärin ruotsalaisia. Hän ei ole ruotsalainen vaikka moni niin luuleekin. Suomalaiset taas saavat nuhteita omalta nobelistiltaan. Hänkään ei ole suomalainen vaan Yhdysvalloissa työnsä tehnyt tutkija. Tosin osaa suomea ja käyttää lähteitä yhtä sujuvasti kuin Apu-lehden toimittajat. Lähteet ovat anonyymejä. Yhteistä hyvää haettaessa jotain on uhrattavakin ja usein ensimmäisenä uhrataan totuus, luottamus, normit ja moraali.

Viimeisiä tämän aamun uutisia hallitsee maailmalla Trump, ei Kelly tai joku muu hänen apulaisensa. Time -lehti menneen maailman mediana on harhoissaan Aku Ankan tasoa. Aku tosin uusiutuu nopeammin. Roope hitaammin. Roopea vaivaa kapitalismin syvä kriisi.

Kallion kaupunginosassa ajellaan autolla rallia jalkakäytävillä. Siitä tiedottaminen ei ole ehkä aivan viisasta suomalaisissa medioissamme. Suomessa tämä urheilu ei ole terroria vaan kansan huvia ja tapa päästä medioihimme. Vanha media voisi tässä tarkentaa linjaansa ja vastuutaan. Tuntea oman kansansa heikkoudet. Valtamedia vallan käyttäjänä, Suomi -neidon päänä, on vaarallista. Huonon pään takia koko ruumis kärsii.

Sosiaalinen media kansalaismediana jakaa tietoa yhteisönä ja on sosiaalinen. Se on ollut jo kauan miljoonien tapa torjua yksinäisyyttä, kysyä neuvoa, jakaa ilmaiseksi huumoria ja havaintojaan, käydä kauppaa, ostaa ja myydä, löytää jopa elämänkumppani, surra ja iloita yhdessä, popularisoida tiedettä ja varoittaa valemedioistamme ja niiden kriisistä, kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, ilmaiseksi. Sellainen rikkoo kapitalismin sääntöjä ja syventää sen kriisiä. Se etsii uutta tietä ja ohjaa siihen muitakin, miljardeja seuraajiaan.