Gallupeja seuraava mediaviihde ummistaa silmänsä niiden luonteelle. Tuloksia käytetään sellaisenaan jo hallitusta tehtäessä ja pyritään vaikuttamaan myös näin itse vaalipäivän tulokseen. Gallupin tekijän ja alan tutkijoiden tulkintoja ei edes siirretä oman lehden sivuille. Näin gallup toteuttaa itse itseään ja on manipuloiva. Moni haluaa seurata sen voittoisaa puoluetta, olla mukana voitonjuhlassa. Väline on ikivanha ja etenkin nykyisen kritiikittömän ja markkinoiden korruptoiman viihteellisen median käyttämä myyntikeino.

Vanhan puolueen pysähtyneisyyden aikaa

Viimeisimmät gallupit kertovat, kuinka noin 40 % ei vastaa kyselyyn lainkaan ja puolueensa kertovistakin liki sama osuus on epävarmoja. Näin mielipiteensä kaksi kuukautta ennen vaaleja kertoo uskottavasti vain noin 40 % joista valtaosa on iäkkäitä ja etenkin maaseudulta tulevia entisen maalaisliiton äänestäjiä.

Sama koskee toki myös muiden perinteisten puolueittemme jo iäkkäitä peruskannattajia, joiden puolue ei vaihdu vaaleista toiseen lainkaan. Näitä on eniten vasemmistossa. Samalla ilmiö ruokkii konservatismia ja pysähtynyttä maailmaa sekä vierottaa siitä nuoria ja uutta ideologiaa, luovaa innovaatiota. Ilmiö on tunnettu iät ajat mutta sen yhteiskunnallista taantumaa ruokkivaa henkistä ilmastoa ei ole haluttu edes pohtia saati tehdä korjausliikkeitä.

Nyt julkaistussa gallupissa, kuten aina ennenkin, varmimmin puoluetta äänestää kokoomuksen, demareitten ja perussuomalaisten gallupvastaajat gallupin tekijän saamana vastauksena. Eniten epävarmoja oli vihreillä ja nyt myös keskustalla, joka on kulkenut ja useamman kuukauden gallupkärjessä. Mukana kun on jo runsaasti sellaisia, joille voittajajoukkue on tärkein joukkue vaikkei sitä tunne kuin nimeltä.

Innovaatiota ja uudistumista vastustava ilmapiiri

Asiaperusteiset äänestäjät ja samalla myös liikkuvat tekevät ratkaisunsa vasta aivan vaalien aattona ja moni lopullisesti vasta vaalikopissa. Liikkuvat äänestäjien määrät ovat valtavasti kasvaneet ja edustavat jo liki toista puolta äänestäjistä ja heitä on eniten nuorissa ikäluokissa.

Samoin kokonaan passivoituneita tai vaalit väliin jättäviä on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Näiden saaminen vaaliuurnille edellyttää kokonaan toisenlaista oman asian esittelyä ja politiikan teon sisältöä kuin gallupäänestäjien kohdalla on ollut tapana. Vaalityön arki kun muistuttaa hyvin vanhoista traditiosta ja niiden käytöstä kokonaan uuden mediaympäristön sisällä.

Torilla räntäsateessa teltoissaan värjöttelevät poliitikot ovat menneitten vuosikymmenten tuotteita. Kilpajuoksu paneelista seuraavaan on sekin ilmiönä ikivanha ja koominen oman aikamme maailmassa.

Käsitteet ovat muuttuneet nekin vuosien myötä ja vain aniharva nuorista ymmärtää sellaista poliittista kieltä ja slangia, jossa mukana on 1970-luvun tai jopa varhaisempaa paatosta punamullasta ja kansanrintamasta. Politiikan tutkija ja politiikan toimittaja eivät elä hekään enää samassa maailmassa.

Siinä on samaa viivettä kuin vaikkapa urheilutoimittajan ja alan tutkijoiden välillä. Valtaosa toimittajista on sidoksissa menneiden vuosien paatokseen ja myös lajeihin, tänään hiihtolajeihin ja kesällä keihäänheittoon.

Feminismi on ikivanha liike sekin

Etenkin naisten asema ja voimakas näkyminen julkishallinnossa ja sen palvelurakenteissa, politiikassa, on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Äijäliikkeenä syntynyt perussuomalainen puolue  on vain muutaman vuoden ikäinen ja oireellinen esimerkki Suomessa feminismin voimasta ja sen vastavoimista.

Törmäys etenkin naisvaltaiseen vihreään liikkeeseen oli siten odotettu sekin. Sitä ruokki oman aikamme viihteellistynyt media, kuten  muodissa olevaa käsitettä “hybridisodasta“.  Hybridisota on hybridiyhteiskunnan tuote sen kouristellessa murroksessa, jonka aiheutti mediayhteiskunnan oma kriisiytyminen. Omassa silmässä olevaa malkaa haetaan siellä muiden silmästä pyrkien palauttamaan vanha maailmanjärjestys myös puolueineen.

Puolueen gallupkannatusta on mahdoton mitata silloin, kun  äänestäjät ovat täysipäisiä ja asiapohjalla liikkuvia. Tällöin traditio puolueesta periytyvänä uskonlahkona ei voi ollakaan juuri syntyneenä liikkeenä perinteisten puolueitten kannatusta mittaavan gallupvaalien kaltainen ilmiö. Perussuomalainen liike on tyyppiesimerkki tästä.

Jytky syntyi vaalipäivänä, josta se kai on saanut nimensäkin, yllätyksenä. Keskustan voitto ei olisi nyt yllätys mutta sen sulaminen vaalipäivänä olisi varmasti monelle gallupin tekijälle ja tulkitsijalle pettymys manipuloinnin epäonnistuessa. Keskustan gallupmenestys ja “keppana pois kaupoista” -liike on vanhan maalaisliiton ja taantuman tuoman frustraation tuotetta, paluuta juurille, nostalgiaa vanhusten kertoessa gallupeissa, kuinka ennen oli toisin, 1970-luvulla ja sotavuosina. Toisin oli mutta ei varmaankaan kovin hyvin kaikkialla.

Vasemmalla puolue oli periytynyt teollisissa yhdyskunnissa siinä missä maalla ja etenkin emotionaalisessa yhdessäolo-organisaatiossa. Puolue kokosi joukkovoimaa ja liturgiaa, dogmeja ja muuttui taakaksi uudessa yhteiskuntamallissa, innovaatiopolitiikassa. Se kadotti ohjelmansa, ideologiansa ja arvonsa, tehtävänsä. Sen tilalle tuli höttöä ja humpuukia, edustajat alkoiva olla julkimoita. Seinät olivat kaukana, katto korkealla ja jäljellä vain tyhjää liturgiaa, dogmeja.

Identiteetiä horjuttavaa pelottelua

Asiaorganisaatiot syntyivät palon myöhemmin ja puolueesta tuli muutakin kuin yhteisöä ylläpitävä väline poliittisine lehtineen ja päätoimittajineen. Puolueen oli hoidettava asiaorganisaation taloutta, hyvinvointia, palveluja, normeja ja lainsäädäntöä, valvoa järjestystä sekä hoitaa koulutusta ja perinteisempää köyhien ja vanhusten huoltoa. Uudet vaatimukset, kilpailu ja kaupallisuus, markkinat ja innovaatiopolitiikka, osaaminen, kielet ja kansainvälisyys, olivat uusi haaste tälle organisaatiolle ja samalla puolueillemme ja poliittisille virkamiehille. Informaatioyhteiskunnasta siirryttiin mediayhteiskuntaan ja hybridiyhteiskuntaan sekä sen kouristeluun. Tietoa tuli kaikkialta, hälyäänet olivat kakofoniaa tai megafoni peitti alleen kaikki muut äänet.

Aika oli otollista sellaisille toimijoille, jotka pyrkivät manipuloimaan ja tekemään myös kansalle hallitusta etukäteen ja etenkin oman mediansa vastuuta kantavina  päätoimittajina tai politiikan toimijoina. Siinä oli mukana jälleen samaa yltiöoptimismia kuin takavuosien urheilutoimittajilla, joilla on valmiiksi sisäistetty suosikkinsa – hiihtäjä ja keihäänheittäjä – ja näiden esittely ohi muiden urheilijoiden tai urheilulajien, ohi modernisoituvan yhteiskunnan rakenteiden muuttumisen.

Uudessa yhteiskunnassa, sen maailmankuvien muutoksessa, haikaillaan myös takaisin vanhaa rakenteellista korruptiota ja nepotismia, paluuta korporaatioihin, gemeinschaft -tyyppiseen kyläyhteisöön ja yhdessäolo-organisaatioon, sivuuttaen uudemman asiaorganisaation kylmät ja arkielämän emotionaalisesta maailmasta vieraat vaatimukset, verkostotalouden ja klusterit. Siinä pää pantiin pensaaseen ja odotettiin eurokansalaisina, jälleen kerran sinne taantuen, emotionaalisten yhteisöjen korvaavan uuden ja uhkaavan globaalin maailmamme, palaten peukaloa imien kohtuun.

Pelotteesta tuli jälleen tämän uuden emotionaalisen yhteiskunnan tuttu väline ja sitä alettiin myös käyttää lisäten arkielämän ahdistusta niin työelämässä kuin vanhassa familismissa, perhepolitiikassamme ja horjuttaen paikallista, alueellista ja kansallista identiteettiämme, juuriamme. Hybridiyhteiskunnan hybridisota oli juuri tälleinen ilmiö monine meille vieraine menetelmineen. Samoin kuntarakenteiden horjuttaminen sekä sotesoppamme rinnakkain ja taitavasti ne meille manipuloiden.