Euroopan vaikea vuosi 2025

Unus multorum – Yksi monista

On aika palata lähihistoriaan ennen avaamistamme kirjamme vuodelle 2025. Matka Homo Nexus ja eksponentiaalisen ihmisen juurille tapahtuu parhaiten muistaen ensin dramaattisen lähihistoriamme ja niistä väkivallan ja terrorin vuoden 2015.

Olin aiemmin kirjoittanut kirjat ”Hybridiyhteiskunnan kouristelusta” vuonna 2011, ”Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikasta – Arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihin” sekä ”Norjalaisesta tragediasta illuusiotalouteen ja stagnaatioon”. ”Loppuvuodesta 2013 vielä kirjan ”Tuhannen ja yhden vuoden tarinoita – Thousand and one years”. Me muistamme ne hyvin, enkä nyt palaa niihin muuten kuin muistutuksena, kuinka kirjat löytyvät myös kotisivultanikin (www.clusterart.org).

Seuraavana vuonna 2014 ilmestyi kirjani ”Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat. – Taantuma kylmään sotaan” ennustaen jo tulevaa ja tulista sotaa Ukrainassa. Kirja kertoo mikä taannutti meidät kylmään sotaan sekä muutti utopiat dystopioiksemme. Olin kirjoittanut tästä ajasta jo 1970-luvulla kirjassani ”Arctic Babylon 2011”. Se julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 2008 eläkevuosieni jo alkaessa. Oli oltava oma kustantamo ja sähköiset keinot hoitavat silloin myös artikkelit. Sukuni kustantamo siirtyi jo 1980-luvun alussa digiaikaan Savonlinnassa. Ensimmäisenä Suomessa. Samalla myös omistaja vaihtui.

Kirjan ”Arctic Babylon II” toinen osa ilmestyi apogryfisine ennusteineen ne jo toteutuneena vuonna 2015. Se oli liki apokalyptisen kirjasarjan yhdestoista kuvitettu laitos. Nämä kuvat eivät olleet vielä algoritmien avustuksella toteutettuja. Vuonna 2005, samana vuonna, jolloin väittelin toistamiseen, kirjoitettu kirja sai lukien aikaan liki maailmanlopun tunnelman muistaen, mitä oli kirjoittanut jo paljon aikaisemmin.

Pitäytyen samalla mediamaailman tapahtumissa päivä päivältä sitä seuraten sosiaalisen median esseinäni ja samalla tulkiten poikkitieteisesti sekä omakohtaisesti eläen myös vaikkapa suomalaisen vaalien uusimman ”jytkyn” sen aiemmin myös ennustaenkin puolueen sisältä aihetta populismin tutkijana seuraten.

Vuonna 2016 ilmestyi kirjani ”Cluster art and Art of Clusters” ja seuraavana vuonna Suomen juhlakirja: ”Finland’s big year 2017. Suomi 100. 100 short essays on the 100 selected works.” Sata esseetä sadasta teoksesta. Kuvaten kirjan alussa lyhyesti myös kaikki noin vuosituhannen aikana maatamme ”hallinneet” kuninkaat, keisarit ja presidentit. Vain nykyinen presidenttimme vielä puuttui. Onnea hänelle vaativassa tehtävässään.

Uusin kirjani on järjestyksessä 135 monografinen julkaisu. Määrä on täsmälleen sama kuin serkkuni professori ja kuvataiteilija Leena Luostarisen kuvataiteena syntyneiden teosten lukumäärä hänen sisarensa julkaisemassa kirjassa. Vain hetki aiemmin ohitin Ilkka Lipsasen ”Dannyn” ”julkaisujen” määrän levytyksinä. Niitä syntyi kaikkiaan hieman yli 120 hänen kertomanaan. Hänen oli ja on syytä olla niistä ylpeä. Siinä missä itse olen ylpeä serkkuni Leenan kuvataiteesta.

Blogi- ja esseekirja 2016 – Väkivallan ja terrorin vuosi

Esipuhe

Vuosi 2016 oli kiinalaisessa kalenterissa apinan vuosi, buddhalaisessa vuosi oli 2560 ja islamilaisessa 1437–1438. Islamilaisuus oli esillä muutenkin kuin maassamuuton yhteydessä ja heti tammikuun alussa Saudi-Arabia teloitti 47 terrorismista tuomittua. Terrorismi oli esillä vuoden aikana kaiken aikaa, mutta Suomessa etenkin maakuntahallinto ja sote sekä heti vuoden alussa voitettu jääkiekon nuorten maailmanmestaruus. Suomessa asuen joutuu seuraamaan jääkiekkoa, halusi sitten tai ei. Suuret suomalaiset filosofit ovat jääkiekkovalmentajiamme. Vuoden 2025 alussa nuorten mestaruus jäi hiuskarvan varaan Yhdysvaltain voittaessa meidät vasta jatkoajalla.

Pohjois-Korea teki 2016 vetypommikokeen ja pakkaseen kuoli ihmisiä etenkin Itä-Aasiassa. Kauppojen aukioloajat, niiden vapautuminen, oli vuoden alun suuri tapahtuma Suomessa. Kunnista katosivat itsenäisinä Hämeenkoski, Jalasjärvi, Köyliö ja Nastola. Maakuntahallinto ja maakuntavaalit puhututtivat mutta taas kerran turhaan. Sote on suomalainen turhake työnäytteenämme. Sotea voisi luonnehtia kuten elämää yleensäkin, pahaksi uneksi kahden heräämisen välillä. Sinänsä lyhyt mutta vastoinkäymiset tekevät siitä pitkän. Vuoden 2025 käynnistyessä sairaaloistaan taistelevat minulle niin tutut Raahe, Iisalmi ja Forssa talousalueineen. Olen oppilaineni kulkenut kunnat maaseutuineen läpi talosta taloon kiertäen ja tiedän mistä siellä tänään puhutaan.

Pommi-isku Brysseliin ja Pakistanin Lahoreen sekä Ankarassa olivat uutisiamme maaliskuulta siinä missä Viola Beach yhtyeen liikenneonnettomuus Södertäljessä aiemmin helmikuussa. Kirjoitettiin myös tekoälystä ja AlphaGo tietokoneohjelma voitti maailman parhaan go-pelaajan. Aihe pysyi medioissamme myös jatkossa. Samoin terrori ja Paavin vierailut. Nyt vuorossa oli Kuuba. Kukaan ei kuitenkaan voinut aavistaa mitä tapahtuisi myöhemmin Lähi-Idässä, saati Ukrainassa. Jos olisin kertonut, ei olisi kukaan julkaissut, saati uskonut. Niinpä tulevaa ei voi ennustaa, vaikka sen tietäisitkin. Kukaan ei sinua kuuntelisi, mediat eivät julkaisisi, futurologinen elämä on mahdoton oman aikamme maailmankuvaa seuraten.

Ylivieskassa paloi kirkko ja kirkkojen palot ovat nekin aiheena vuodesta toiseen meitä seuraava mediailmiö. Moni kirkkoon uskova näkee elämän unena ja kuoleman elämänä, heräämisenä. Tästä on runsaasti latinankielisiä viisauksia. En nyt ala niitä tässä esittelemään. Äänetön yksimielisyys riittää. – ”Tacitus Consensus”.

Jääkiekon MM-kisat olivat Suomelle menestyksekäs tapahtuma, vaikka loppuottelussa hävisimmekin Kanadalle. Moskova ja Pietari olivat esillä myös myöhemmin ja etenkin jalkapallon MM-kisojen aikaan. Putin oli henkilönä taitava julkisuuden ja mediahuomio kohteena koko vuoden ja on sitä myös jatkossa. Kun näin kirjoitan vuonna 2016, kuka olisi uskonut näin jatkuvan vuosikymmenet. Niin pitkän ajan kuluttua – ”Tanto intervallo.”

Hän osaa mediayhteiskunnan ja hybridiyhteiskunnan temput ja taitaa myös kybersodan keinot. Trumpin saaminen rinnalle oli sekin mediavoittona arvokas yhdessä kasvavan kiinalaisen päämiehen mediahuomion kanssa. Ei Suomikaan kokonaan kartalta kadonnut vaan haki paikkaansa maailman onnellisimpana maana ja Kimin kotimaana, Sauli Niinistön hoitaessa omaa rooliaan jäämiehen rinnalla jäistä hänkin puhuen, tosin hiilen likaamasta. Jos olin kertonut kuinka Trump on presidenttinä vielä vuonna 2025 ja vasta toista kauttaan aloitellen, olisiko uskottu? Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä – ”Tempora aspera vivimus, amice bone.”

Perun parlamenttivaalit menivät suomalaisilta ohi ja se oli virhe. Sen sijaan seurasimme kyllä Tukholman Globen stadionilla järjestettyjä euroviisuja, ja viihde ohitti myös muut näkyvät tapahtumat alkaen Brasilian presidentin pidättämisestä virkansa hoidossa. Onnettomuuksia sen sijaan seurasimme kuten helikopterionnettomuutta Norjassa ja terroriteoksi epäiltyä EgyptAirin syöksymistä Välimereen. Mutta kuka olisi uskonut kuinka tänään 2025 pohdimme miten pitää omat rantamme ja merialueet puhtaina rikollisista rikkomassa kaapeleitamme? Uusi kypsyyskoe sekin. – ”Testimonium maturitatis.”

Onnettomuudet ja terrori uutisina jatkoivat perinnettämme medioissamme viihteen ja etenkin urheilun rinnalla. Liki kymmenen miljardia ihmistä on mahdollista esitellä tapahtuminamme hyvin kapean makaronin kautta heitä kansakuntineen seuraten. Toimittaja näkee yhä vähemmän yhä enemmästä, tiedemies yhä enemmän yhä vähemmästä. Tässä ei ole tapahtunut muutosta, päinvastoin. Asiantuntijoiden käyttö etenkin poliittisessa päätöksenteossamme on entistä vaikeampaa. Se että kirjoitan vuonna 2025 Post-Sapien kulttuurista ja eksponentiaalisesta ihmisestä olisi ihmetyttänyt ja vain muutama vuosi sitten. – Olisin pelännyt häpeää – ”Timet pudorem”.

Kesäkuun alussa Oulussa riehui myrsky Salomon ja Lapissa tuli lunta. Kiky solmittiin ja palkkataso jäädytettiin, työaikoja pidennettiin ja lomarahoja leikattiin, työnantajamaksuja vähennettiin. Tähän samaan menoon ja sen jatko-osaan palattiin toki myöhemminkin seuraavina vuosina ja lakkoaallon merkeissä. Ota ja lue, ota ja lue, kehotti jo aikanaan Augustinus – ”Tolle, lege, tolle, lege.”

Terrori-iskujen vuoksi jalkapallon EM-kisat Ranskassa olivat poikkeukselliset turvatoimineen. Petteri Orpo ja Li Andersson aloittivat Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton puheenjohtajina, Anna-Maija Henriksson RKP:n puheenjohtajana. Elämä on arvokasta vain, kun sillä on jokin arvokas kohde ja näillä sellainen on poliittinen päänsärky meluisalla kadulla, sylkykuppina eläminen. Mutta olisitko uskonut, kuinka tänään valtiovarainministerinä on nainen ja perussuomalainen vielä, pääministerinä Petteri Orpo. Olisiko Suomi sinulle nyt tuntematon maa – ”Terra incognita”.

Suurin kesän ja kesäkuun uutinen oli luonnollisesti Yhdistyneen kuningaskunnan EU-kansanäänestys. Alkoi Brexit -vääntö, jota jatkuu vielä kauan ja sen vaikutuksia seurataan medioissamme pitkään. Espanjan parlamenttivaalit taas menivät uusiksi ja terrorismille järkyttävällä tavalla varattu vuosi jatkui Istanbulin kansainvälisellä lentoasemalla. Maailman teatteri on todella ilmeikästä touhua. – ”Theatrum mundi.”

Heti heinäkuu alussa Irakissa, Bagdadissa pommi-iskuun kuoli 290 ihmistä. Nämä uutiset turruttivat suomalaisia medioittemme seuraajia mutta lisäsivät samalla myös omia turvatoimiamme. Yhdysvalloissa poliisi ampui mustan Alton Sterlingin ja syntyi mielenosoitusten aalto. David Cameron erosi ja Theresa May aloitti pitkän korpitaipaleensa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä Brysselissä neuvotellen EU:sta eron seuraamuksista. Olisitko uskonut, kuinka Pohjois-Koreasta siirtyy armeija Euroopan rajalle Ukrainaan sotimaan? Eikös siellä vallitse häpeällinen köyhyys – Turpis egestas.

Ranskassa kuorma-auto ajoi ihmisjoukkoon Nizzassa ja terrori sai uudet kasvot ja surmavälineen. Se näkyi myöhemmin jopa Forssassa ja sen torilla järjestettäessä Holjat -markkinat. Turvarekat reunustivat torille kerääntyneen kansan juhlintaa betoniporsaitten rinnalla. Suomalaiset odottivat omaa terrori-iskuaan ja tulevaa vuotta, kansakunnan sadatta itsenäisyysvuottaan. Tuleehan se sieltä, kun sitä riittävän kauan odottaa ja siihen valmistautuu. Mitä pitempään elät, sitä kauniimmaksi elämä kuitenkin tulee. Teki terroristi sitten mitä tahansa. Oikeuden kädessä ei kuitenkaan pitäisi olla miekkaa – ”Tractanda putabat inermi justicia” (Juvenalis).

Vallankaappausyritys Ankarassa ja Istanbulissa oli heinäkuun puolivälin yllättävin uutinen. Ystävät Turkissa, tieteen tekijät, teknologiapuiston, tiedekeskuksen ja yrittäjäpuiston rakentajat, olivat järkyttyneitä maansa joutumisesta vallankaappauksen kouriin. Lähijunassa Baijerissa afganistanilainen turvapaikanhakija taas riehui kirveen ja puukon kanssa varustautuneena. Taas kerran terrori sai uudet välineet, teräaseet. Se oli jälleen askeleen lähempänä Suomea. Miten torjua mielipuoliset puukkojen kanssa varustautuneet terroristit? Siirtyykö maailma ja myös Suomi vihaan? – ”Transit in iram.”

Suomessa partiolaisten Finnjamboree käynnistyi Evolla, Hämeenlinnassa ja se oli ihan huikea tapaus täällä asustellen. Anttila taas tavaratalona asetettiin konkurssiin ja se toi mieleen lapsuuden ja Anttilan mainoslahdet. Yksi aikakausi oli ohi. Müncheniläisessä ostoskeskuksessa riehui Andreas Behring Breivikiä ihaillut iranilaistaustainen terroristi ja pommimies Saksan Baijerissa musiikkifestivaalin ulkopuolella. Hän oli syyrialainen turvapaikanhakija, jonka hakemus oli hylätty. Nämä iskut jatkuivat läpi heinäkuun myös Japanissa Tokion lähistöllä ja kirkossa Normandiassa. Ihminen syttyy ja sammuu kuin valo yössä Herakleitosta lainaten. Oli alkujaan tarkoitettu paratiisiin ja tästä syystä elämä on yhtä helvettiä. Kun olet kuollut, et ole minkään arvoinen – ”Tu mortuus es, tu nigas es.” Hyvä jos edes eläessä.

Elokuussa käynnistyivät kesäolympialaiset Rio de Janeirossa. Erityisen otettu olin olympiatulesta ja sen saaneesta muodosta. Ratkaisussa kun oli mukana niin puutarhastani tuttu lasipallojen meri ja sanoma säästää meidät ilmastomuutoksen katastrofilta. Forssan kaupunkiin sitä ei voinut pystyttää. Sen aika tulee joskus paljon myöhemmin, jos on tullakseen. Olympialaiset Pariisissa sujuivat suomalaisilta yhtä hyvin kuin Riossakin. Ikään kuin meitä vaivaisi häpeällinen köyhyys – ”Turpis egestas” (Vergilius).

Demaripuolue on siellä (Forssa) syntynyt ja hakee nyt jälleen paikkaansa uudessa maailmanjärjestyksessä sekä jakautuu kohta kahtia sekin. Toverille ei jätetä edes mahdollisuutta demokraattiseen sopimiseen. Viimeistään hetkellä, jolloin sisällissodastamme on kulunut vuosisata. Sen saat mitä pakenet työväenliikkeenäkin. Siinä elämä ja poliittinen liikekin on pelkkä sylkykuppi. Samalla filosofien elämä on kuoleman tarkastelua, Ciceroa uskoen. – ”Tota philosophorum vita commentatio mortis est.”

H.L. Mencken mukaan kahdeksankymmentä prosenttia ihmisistä kulkee elämän läpi ilman ainuttakaan omaperäistä ajatusta. Kun ajatuksen taustalla ovat sanat, käsitteet, muilta opitut, laskisin tuon luvun vielä paljon korkeammaksi. Sören Kirkegaardia lainaten elämä ei ole toki ongelma, joka pitäisi ratkaista, vaan todellisuus, joka on koettava. Hyviä neuvojia on enemmän kuin hyviä eläjiä ja toivo riski, joka jokaisen on itse otettava ja koettava. Tähän ei ole mitään viisauksia lisättäväksi.

Elokuussa löytyi maata lähinnä oleva eksoplaneetta ja Keski-Italiassa tapahtui maanjäristys, jossa kuoli 290 ihmistä. Vanhassa Babyloniassa tapahtuneitten Turkin armeijan iskujen ohella Suomessa puhututtivat Särkänniemen delfiinit. Ne siirrettiin Attikan eläinpuistoon Kreikkaan. Julmien uutisten keskellä on joskus tällainen kevennyskin ja Arctic Babylon kirjana luettava loppuun saakka. Se on viimeinen toivo – ”Ultima spes.”

Brasilia pani lopulta presidenttinsä viralta pian olympialaisten päätyttyä. Suomalaisten mitalisaalis olympialaisista oli laihin mahdollinen. Yksi pronssinen mitali. Agropolis strategia menestyi Brasiliassa paremmin. Paljon paremmin. Posterinikin löytyvät maatalousministeriön seinältä, mutta ei Riosta vaan Brasilian pääkaupungista. Maata kun hallitaan sieltä, ei Riosta eikä Sao Paulosta. Tunnen tämän maan ja paikan, jossa pippuri kasvaa. – ”Ubi piper crescit.”

Syyskuun aluksi Intiassa järjestettiin maailman historian laajin yleislakko, tiedoksi suomalaisille lakkokenraaleille ja tuleville vuosillemme. Äiti Teresa julistetiin pyhimykseksi. Helsingin Asema-aukion pahoinpitely pääsi sekin medioihimme. Isisin ja Yhdysvaltain johtamien liittolaisten yhteenotot, mielenosoitukset ja mellakat, alkaen Pohjois-Carlonista sekä Washingtonin ostoskeskusammuskelusta, edelsi presidentinvaalien tulosta ja vaalien kulkua. Ne on syytä muistaa, kun pohdimme myöhemmin, miksi presidentinvaalit Yhdysvalloissa olivat sitä mitä olivat ja Yhdysvalloissa löytyi rajua vihaa ja kansakunta oli jakautunut kahtia. Näin myös tänään vuonna 2025. Ei yksi pääskynen kevättä tee – ”Una hirundo non facit ver.”

Marraskuun kahdeksas päivä Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Hillary Clintonin tappio aiheutti monipäiväistä mellakointia USA:n kaupungeissa. Suomessa Länsimetro Oy:n viivästyminen ja kustannukset johtivat toimitusjohtajan vaihdokseen. Tampereella avattiin Rantaväylän tunneli. Ranskan presidentinvaalien esivaalit voitti Les Republicains -puolueessa Francois Fillon ja Viron pääministeriksi valittiin Juri Ratas. Kolumbiassa jalkapallojoukkuetta kuljettanut LaMian lento 2933 syöksyi maahan. Aika parantaa sen, mihin järki ei kykene. Nyt vuonna 2025 Donald Trump on jälleen Yhdysvaltain presidenttinä. Viimeinen toivo vaiko äärimmäinen vaara? – ”Ultima spes” – ”Ultimum periculi”.

Terrorismilla ja Yhdysvaltain vaaleilla kuormitettu vuosi päättyi Andrei Karlovin, Venäjän Turkin-suurlähettilään surmaan Ankarassa, Berliinin terrori-iskuun ja Pakistanissa lentokoneen syöksyyn maahan kuten myös Venäjällä Mustaanmereen. Koneessa oli mukana Aleksandrovin yhtyeen jäseniä, sotilaita ja median edustajia. Italiassa Matteo Renzi erosi pääministerin tehtävästään, Itävallan presidentinvaalit uusittiin mutta tulos pysyi muuttumattomana Alexander Van der Bellenin voittaessa. Nico Rosberg voitti Formula 1-kauden ja lopetti samalla F1-uransa. Keijo ”Keke” Rosbergin poika, samaa lukiota samaan aikaan kanssani Iisalmessa käyneen peräänantamattoman taistelijan formulaura sai upeaa jatkoa ja Kimi Matias Räikkönen sekä Valtteri Bottas hoitavat nyt komeaa moottoriurheilun kansallista mainettamme. Elämä sinänsä on lyhyt mutta vastoinkäymiset tekevät sen pitkäksi. Se on pilleri, jota kukaan ei nielaise irvistelemättä. Karl Marxin mukaan filosofia suhtautuu siinä todellisuuteen kuten masturbaatio seksiin. Ei yksi pääskynen kevättä tee – ”Una hirundo non facit ver.”

Mediavuoden 2015 satoa

Tapanani on ollut jakaa vuoden lopussa mediapalkinnot. Mennyt vuosi oli erityisen kiintoisa juuri median kautta se kokien. Vuotta 2015 voisi pitää etenkin mediayhteiskunnan suurten tunteiden ja kärjistysten vuotena, jossa mediasota vei meitä kohti pelkomedian saarekkeita. Mielipiteet kärjistyivät Suomessa etenkin vaalien alla. Tunteiden yhteisöviestintä vei vesille, jossa viestintä muuttuikin yllättäen tunteiden käsittelyksi tai manipuloinniksi.

Vaalivuotta luonnehtii toki aina hektinen journalismi mutta nyt se kärjistyi myös hyökkäykseen sananvapautta vastaan. Satiirilehti Charlie Hebdon oli muistutus journalistisen työn vaaroista ja myöhemmin Ranska koki uuden eurooppalaista yhteiskuntaa järkyttäneen terrori-iskujen sarjan. Samalla monimutkaisen maailman tuskan selittäminen vaati toimittajalta kokonaan uutta vaivannäköä ja oman maailmankuvan sekä uskomusten testaamista. Kuka kertoo ja mitä tällaisista teoista ja kenen kertomusta seurata? Julkimon twiittejäkö vaiko Apple-yhtiön jättimäistä sisältö tarjontaa?

Mennyt vuosi 2015 toi esille uudella ja usein loukkaavalla tavalla erilaisten yhteisöjen poikkeavat mielpiteet ja myös niiden julkisen paheksunnan. Syntyi sisäänpäin kääntyneitä yhteisöjä, joissa ihmiset tekivät itse uutisensa ja usein samanmielisten saarekkeiden mediansa. Kaikkia perinteisiä instituutioita epäiltiin ja tekonologiaan suhtauduttiin torjuvasti. Puolueet ja poliitikot saivat epäilevän, kuuntelevan ja usein vihamielisen Suomen ja sen median vastattavakseen. Onko siinä jotain uutta menneeseen vuoteen 2024?

Politiikan pelisäännöt pantiin kokonaan uusiksi silloin, kun oma sivustokin muuttui identiteettivarkauksien kautta mediaterroristin pelivälineeksi. Suuretkaan mediayhtiöt ja globaalit jätit eivät voineet hallita näiden pitkälle kehitettyjen ja sofistikoitujen hyökkäysten virtaa ja ulottumista myös kybersodan ja hybridisodan, pelkomedian saaristoon, syrjäisenä pidettyyn Suomeen. Näin verkkomedioita jouduttiin sulkemaan ja keskustelu lainehti informaation luotettavuudesta infosotaan, jossa etenkin pakolaisteema vei valtamediat tiukille journalismissaan. Epäilevä, kuulusteleva, jankkaava tivausorgio itseisarvona ohitti olemattoman uutisen merkittävyyden. Onko jotain tuttua pohdittaessa vuotta 2024?

Salakavala informaatiovaikuttaminen on ilmiö, jota on tärkeä ymmärtää. Muodikkaat hybridi- ja kybersodan välineet liitettiin informaatiosotaan. Siinä alkoi näkyä merkkejä, jossa pyrittiin leimaamaan ihmisiä ja tätä kautta myös kaventamaan meille arvokasta sananvapauttamme. Etenkin suhtautuminen itään sai takavuosien liki topeliaanisia piirteitä, syntyi stereotypioita ja mediaviestit punnittiin jälleen kerran osana isänmaan etua ja sen toteutumista. Venäjä-kortti tuli jälleen leimaamaan poliittista vastustajaa epäisänmaalliseksi. Nato-jäsenyydestä keskusteltaessa mukaan tuli tuttu kansallinen sisällissotamme informaatiosodan osana. Näiden sotien lopettaminen olisi varmasti kaikkien yhteiseksi eduksi. Ja sitten tuli sota Eurooppaan ja kuusi kirjaa vuodessa. Äärimmäinen vaara – ”Ultimum priculi.”

Suomessa käynnistynyt vihapuhe vaikutti pakolaiskeskustelussa vaalien taktisiin valintoihin, jossa mölyävän trollilauman rinnalla oli mukana asiantuntijoita ja yhteisen ymmärryksen löytäminen oli tärkeämpää kuin monimutkaisen maailman oivallus. Kun ihmiset kaipasivat tunteiden ja kärjistysten rinnalle autenttisuutta, kansa sai lopulta juuri sitä mitä se sattui klikkaamaan ja jonka se oli itse Facebookiin luonut. Ei savua ilman tulta – ”Ubi fumus, ibi ignis.”

Siinä Topeliuksen tarkoittama ”kansa” heimoineen oli kadonnut ja mediayhtiöt kävivät keskenään rajua pudotuspeliä. Minä ja sen lähipiiri taisteli siinä hallitsevan mediayhtiön tarjoamassa kentässä. Osa meistä kääntyi sisäänpäin, ja osa taas haki ”startuppeja”, avoimia verkkoyhteyksiä ja he loivat uutta mediakulttuuria. Tämän kuvaaminen vaati tilaa ja reaaliaikaista kuvaajaakin. Ei savua ilman tulta – ”Ubi fumus, ibi ignis.”

Politiikan kulttuurissa tämä johti kokonaan uudenlaiseen heräämiseen jo asioiden valmisteluvaiheessa. Asiat nähtiin myös uudessa hallituksessa jatkumona, joissa tulee uusia käänteitä ja päivityksiä. Jos poliitikolla oli tässä prosessissa kiire, oli se kyllä myös toimittajalla, ja tälle kehitykselle voisi antaa kuluneen vuoden mediapalkinnoista kirkkaimman. Vuosikymen myöhemmin maailma oli muuttunut. Ketään ei voinut kuitenkaan velvoittaa enempää kuin mihin hän pystyy. – ”Ultra posse nemo obligatur.”

Tässä politiikan toimittajat joutuivat keskelle uudenlaista mediapeliä, jossa hallitus muutti myös päätöksenteon tapojaan. Kun hallitus ei itse joko kykene tai halua viestiä perinteisellä tavalla, journalismin tehtäväksi jää avata, mistä oikein on kyse. Heikot signaalit on havaittava ja täällä etenkin massamedian merkityksen jatkuva väheneminen. Suurille jää edelleen varmennetun tiedon tarjonta, mutta se rapautuu reunoilta, eikä sen tule puuttua pieneen ja usein yhteen asiaan sirpalemediassa. Ne ovat hajallaan internetin mediaympäristössä ja niiden kokoaja voi olla mediatalon rinnalla yhtä hyvin kuka tahansa somettaja. Kun tunnet yhden, tunnet kaikki – ”Unum cum noveris, omnes noveris.” (Terentius).

Hajoava Eurooppa

Britit ovat jättämässä Eurooppaa unionina, jos äänestys olisi tänään. Kesällä tilanne voi olla jopa vaikeampi kuin nyt. Piikkilangat erottavat kansakunnat toisistaan ja myös Pohjola palauttaa käyttöön passit. Eurooppa ei käytä enää omia kansainvälisiä lakejaan pakolaisvirtojen alkaessa vyöryä maanosaan. Oma aikamme nomadit siirtolaisina eivät ole pakolaisia lainkaan. Tämä on hyvä muistaa vuonna 2025. Kaikki ei tapahtunut yhdellä loikalla – ”Uno saltu”, yhdellä mielellä ja iskulla – ”Uno animo”, ”Uno ictu”.

Afrikassa on pian useita valtioita, jotka ohittavat Euroopan väkiluvun mennen tullen. Aasia menee menojaan sekin. Valta vaihtuu ja Eurooppa jää pieneksi saarekkeeksi, muistoksi kolonialismin ajastamme. Globaali ydin hajosi ja hakee paikkaansa muualta kuin Euroopasta. Ongelman ydin syntyi yhteisvaluutan alkaessa osoittaa poliittisen valuutan heikkoutensa. Se oli kynsi haavassa – ”Unguis in ulcere.”

Eurooppa rikkoi itse omat sääntönsä ja sen kyky ratkoa kansallisia ja alueellisia ongelmia osana globaaleja kriisejä oli tehtävänä väärin arvioitu. Yhtenäistä Eurooppaa ei ollut olemassakaan muuna kuin byrokraattisena mammuttina ja nyt se on tullut tiensä päähän. Tekolumella hiihtävät urheilijat eivät ole enää muuta kuin näkyvä oire lähenevästä katastrofista myös ilmastomuutoksen hoidon kyvyttömyydessä. Sota Euroopassa oli Venäjän työnäyte, johon haetaan myös tukea. Vuosi 2025 on vaikea. – Yksi monista vaikeista vuosistamme. – ”Unus multorum.” (Horatius).

Suomalainen kriisi

Sisäministeri (2015) Petteri Orpo (kok.) vahvistaa Ylelle, että keskusrikospoliisilla (KRP) oli tiedustelutietoa, jonka mukaan uudenvuodenaattona Kirkkonummella pidätetyt turvapaikanhakijat olisivat yllyttäneet vastaavanlaiseen häirintään kuin Saksan Kölnissä. Orpo sanoi Ylen Ykkösaamussa, että poliisilla oli tietoa, että uudenvuodenyönä Suomeen suunniteltiin rikollista toimintaa. Se, mitä Saksassa tapahtuu, on oire pian myös Suomessa, muistavat suomalaiset sotavuosiltaan. Nyt vain on osattava varoa pahinta. Historia opettaa, jos sen lukee oikein ja osana oman aikamme geopolitiikkaa.

Poliisi pidätti uudenvuodenaattona kuusi irakilaismiestä Aavarannan vastaanottokeskuksessa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Heidät vapautettiin myöhemmin. Poliisi on kertonut, että kyse ei ollut epäillystä terrorismirikoksesta. Nyt ei eletä vielä vuotta 2025. Olemme usein yksin, mutta leijona. – Unus sed leo. – Aisopos.

Kölnissä ulkomaalaistaustaiset miehet ryöstivät epäilyjen mukaan kymmeniä ihmisiä ja ahdistelivat naisia uudenvuodenyönä. Tämä uutinen välittyi Suomeen ennen Kirkkonummen tapahtumia. Elämme reaaliaikaisessa maailmassa ja seuraamme globaalia mediaa ja sen myös hiljaisia virtojamme. Vuonna 2025 joudumme pohtimaan koronan aiheuttamia ja aiemmin sivuutettuja vaikutuksia. Niitä ei voitu aiemmin pohtia samaan aikaan sodan ja rauhan puheita seuraten. Ei yhdellä mielellä eikä yhdellä kertaa. – Uno animo – Uno tempore.

Virheellinen analyysi professorilta

Valtio-opin professori Martin Scheinin hyökkää rajusti Timo Soinin kimppuun ja käynnistää Iltalalehden otsikoilla rajun ”kissa pöydälle” kampanjan, jossa Timo Soinista on tehty perussuomalaisten johtajana syntipukkia yleiseurooppalaisen valtaisan ja globaaliksi levinneen pakolaisongelman liki avainhahmona. Näin vuonna 2015 mutta ei toki enää vuonna 2025. Kuka Timo Soini, kysyttäisiin. Yksi monista, vastattaisiin. – Unus multrosum.

Häivähdys punaista Suomea

Samalla edellinen ulkoministerimme Erkki Tuomioja on tuotu mukaan tähän törkykampanjaan. Ilmiöön, jossa myös Venäjällä asuvat ja oloihinsa tyytymättömät ovat pyrkimässä maahamme nyt kun siihen on sopiva mahdollisuus. Näitä kansainvälisen oman aikamme nomadin tunnuksen hankkineita onnensa onkijoita maailmalla riittää satoja miljoonia. Ikään kuin kynsi haavassa – Unguis in ulcere.

Kyse on valtavasta bisneksestä ja sen ymmärtämisestä myös syrjäisessä maassamme, jonka lähin metropoli on Pietari ja Lappiin rantautuneet ”pakolaiset” tulevat Moskovasta. Uskomatonta mutta totta, jossa professori ei seuraa lainkaan geopolitiikan ja historian yhteistä virtaa, globaalia ja Volgan lauttureita osana Suomea ja sen historiaa. Olkoonkin että hän nyt on vain yksi monista – Unus multorum. Yliopistoissamme tottumus on tyranni. – Usus est tyrannus (Horatius). Vuonna 2025 tähän on jo opittu reagoimaankin. Sen ei ole tarvis olla elämän käytäntö. – Usus vitae.

Viikinkien ongelma ei ole Hakkapeliittojen ongelma ensinkään

Ei pidä sotkea professorin kahta Suomea ja kahta eri ajanjaksoa historiassamme. Siinä kun tulee satojen vuosien virhe. Näin käy, kun alkaa saksalaisena kertoa narratiivista tarinaa osana ruotsalaisten tarinasta. Ei suomalaisten ensinkään. Välissä kuin oli 800 vuotta raja, jota toista puolta hallitsi Novgorod ja toista ruotsalaiset. Ja tuo raja oli rujo ja verinen raja, vedenjakaja-alue ja myös kulttuurinen raja samaan aikaan. Se tuotti mm. presidentti Kekkosen, mutta myös lukuisia muita niin huipulle nousseita urheilijoita kuin kirjailijoita ja valtiomiehiämme. Liki kaikki rallikuskimme ja keihäänheittäjämme, painijat ja pitkän matkan juoksijatkin. Nyt heitä on vaikea löytää muuten kuin yksittäisinä tapauksinamme. Kuten aiemmin mainittiin. – Ut ante dictum. Miehiä puuttuu mutta himo on kiitettävä – Ut desint viri, tamen est laudanda voluptas. Vuosi 2025 ja luovan teknologian renessanssi muutti puhumisen käytännönkin. – ”Usus loquendi. Siitä tuli jopa elämän käytäntö samalla. – Usus vitae.

Tämä ongelma ei ole Soinin ongelma, tämä on Euroopan ongelma ja Suomi on tässä viimeinen paikka rantautua ja vedenjakaja-alue antroplogisena rajana hankala ylittää. Tässä politiikassa Suomen ongelmia, opportunismia ja vihapuheita, kiusaamiskulttuuria, ei pidä panna keskustasta oikealle tai vasemmalle vaan pidettävä Kekkosen johdolla mölyt mahassa. Nyt ei ole Kekkosta, joka hoitaisi myös median hiljaiseksi. Kunpa hän vielä eläisi, pohtii moni mielessään – Ut viveret adhuc. Näin vuonna 2025.

Median kriisi pahenee

Näin media sosiaalisena (epäsosiaalisena) mediana (epämediana) saa mölytä mitä tahansa. Se on taas sananvapautta. Se on Suomessa pyhä asia, eikä muita pyhiä asioita rajavyöhykkeeltä oikein löydykään. Se kun syntyikin juuri sieltä ja valui sitten myöhemmin muualle Suomeen ja maailmalle. Muita pyhiä asioita varottiin ja niitä tuotiin sinne niin idästä kuin lännestä miekkalähetyksenä. Viikinkiveneet kulkivat syvälle itään ja länteen maksaen samalla veronsa idässä luostarilaitokselle. Kannan tästä ajasta muistona sukunimeäni ja uskon tuntevani sukuni tarinan myös Viipuriin ja Tavastien suvun suuntaan Hämeessä. Varmaan on otettu yhteen muutenkin kuin sanan miekalla. Ihan vain ystävyyden osoituksena. – Ut pignus amicitiae.

Vastaavia vyöhykkeitä maailmalla on muitakin. Silkkitien tuntumassa löytyy sellainen ja olen sitä käyttänyt kirjoituksissani paljon ja siellä myös tutkijana liikkuen. Näkyvin on kuitenkin Meksikossa, jossa brittitutkija Charles Darwin havaitsi Galapagossaarilla peipoilla kovin erilaisia piirteitä riippuen suljetun saaren muista asukeista, biotoopista ja käytetystä ravinnosta. Osalla oli hyönteissyöjän nokka ja osalla liki käpytikan tapa ja aseet hankkia ravintonsa. Mä oon mikä oon. – Talis qualis.

Tästä huolimatta nämä kuuluivat samaan lajiin, olivat peippoja. Sama pätee ihmisiinkin, vaikka olemme eläneet vielä paljon kauempana toisistamme ja ilman siipiä. Hyönteissyöjän nokasta ei saa käpytikan nokkaa tekemälläkään. Emme ymmärrä toisiamme muuten kuin imitoiden käyttäen yhteistä opittua kieltä, usein englantia. Se on imitoitua oppimista ja kaukana todellisista tunteistamme, sosiaalisista rakenteista ja kulttuuristamme tunnekieltä käyttäessämme. Aika taas pakenee ja on asioiden ahmatti – Tempus fugit – Tempus edax rerum (Ovidus, Vergilius).

Tiede käyttää ”kongressikieltä” ja ymmärtää pääosin väärin ja vain imitoiden. Digikieli sähköisenä on sitä paljon edistyksellisempi ja käytän käsitettä ”cluster art” kuvatessani tätä uutta kieltämme. Sen läpimurto on muuta kuin imitointia. Olemme kaikki samaa sähköistä virtaa ja kemiaa. Vuonna 2025 uskallan jo puhua Homo Nexus ja eksponentiaalinen ihminen tulkkinani. Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana – Tempora mutantum, nos et mutamur in illis.

Kielelliset nerot ja cluster art kielenämme

Yhdysvalloissa sananvapautta käyttää nyt Donald Trump jo toistamiseen. Käy heti kauppaa jopa Grönlannista. Sanoo sen ääneen mitä muut ajattelevat. Ja sellainen hävettää muita mutta tuntuu myös samalla hyvältä, kun joku sen sanoo. Ruman sanan niin kuin se on. Simo Salmisen ”rotestilaulun ” tapaan. Tosin kansainvälinen oikeus tunnusti Grönlannin jo vuonna 1933 osaksi Tanskaa. Pelkät rumat sanat eivät riitä.

Eletään siis protestilaulujen aikaan taantuneina, mutta toisin kuin silloin kun putkaan viety laulaja oli vasemmistolainen porvarin poika Erkki Tuomioja. Hän sai siitä meriittinsä ja poliittisen uransa. Nokka oli peipolla sopiva käyttämään poliittista valtaa, mutta ei enää syödä sitä sotesoppaa, jota rajan takana käytettiin, saati Yhdysvalloissa, jossa syötiin pragmaattisen elämän filosofiaa. Vuonna 2025 Tanskassa ei ole äärimmäistä hätätilaa – Tempus ultimum.

Nyt protestilauluja laulaa koko kansa. Kansanvalta. Ja se kiusasi aikoinaan Tuomiojaa ja hänen kannattajiaan. Soini on nyt 2015 ulkoministerinä, ei Tuomioja. Eikä demarit Tuomiojaa koskaan tekopyhänä punavihreänä liberaalina huolineet puheenjohtajakseen. Haettiin siis Soinin oloista ja näköistä miestä. Plagioitiin, imitoitiin, kopioitiin. Ei siitä synnistä voi syyttää perussuomalaisia, saati Soinia. Minkä hän evoluution poluille mahtaa? Matka vuoteen 2025 on Soinillekin pitkä. Leikkimisen aika on ohi. – Tempus ludendi.

Ja professorit nyt kopioivat toistensa töitä maailmalla ammatikseen ja siitä on tullut huomautus hallitukselta. Leikkausohjelma yliopistolle. Tehkää omia töitänne, uutta tiedettä, taidetta ja innovoikaa itsenäisesti. Lopettakaa kopiointi ja tehkää sitä mistä teille maksetaan. Ei ala-arvoista propagandaa punavihreille puolueille. Oppositiolle osoittaen näin vain kyvyttömyyttä oppia uutta Cluster art -kieltämme vuonna 2015. Tänään vuosikymmen myöhemmin on opitta algoritmien ja tekoälyn ymmärrys. Tätä tietä on ainakin yritettävä. – Temtanda via est (Vergilius).

Demonisoivat väkivallan tuottajat

Vielä Homeroksen aikoihin demoni (daimon) esiintyi muodossa, jossa se vaikutti liki suojelusenkeliltä, olkoonkin että käsite enkeleistä oli toki tuolloin vielä vieras. Daimon antoi ihmisille neuvoja ja vasta antiikin loppupuolella länsimainen noituus lisäsi käsitteet riivaajista ja pahoista hengistä. Kristillisyys toi mukanaan paholaisen ja langennet enkelit.

Noituus ja sen uhriksi joutuneet olivat pääsääntöisesti naisia ja mielettömyydet olivat kulttuurisidonnaisia. Demonisointi oli psykososiaalinen ilmiö ja siinä oli mukana massapsykoosille tyypillisiä piirteitä. Suljetussa yhteisössä ja ympäristössä nämä piirteet korostuivat ja olivat osa rituaalista ja joskus myös traumaattista traditiota tai liki epigeneettistä perimää. Ei pelkkää oman aikamme sisäpolitiikkaa – Ratio domestica.

Tiede ja taide demonien kesyttäjänä

Toki läntisessä kulttuurissamme jo Platonin oppilas Ksenokrates kirjoitti pahoista henkiolennoista ja luonnonuskonnoissa niitä esiintyi hyvinä ja pahoina voimina niin esineissä kuin luontopaikoissakin. Kaiken hierarkkisesti järjestelevä järki löysi lopulta saatanan alaisuudessa toimiville myös persoonallisuuden, arvojärjestyksen ja tehtävät.

Syntyi demonologia, alan teologia ja okkultinismi. Juutalaisessa Talmudissa demoneita kirjattiin 7 405 926 kappaletta ja japanilaiset löysivät hekin suuren määrän muiden kulttuurien tapaan pelkoja, jotka tunnetaan käsitteiden incubus, manaus, uni, piru, vampyyri ja etenkin nykyisin taiteen, kirjallisuuden ja luonnollisesti elokuviemme fiktiivisestä maailmasta. Itse asian ollessa muuttumaton – Re integra.

Teknologia ja mielikuvitus on siirretty omalta planeetaltamme vieraille tähdille ja mitä rujompi otus, sitä menestyvämpi Hollywood -tuote demoneineen. Omassa taiteessamme pirujen ja hallan sekä kuoleman kesyttäjinä toimivat mm. monet symbolistit ja maailmalla surrealismin edustajat. Hugo Simberg tuli heistä myös kirkkotaiteessa tunnetuksi ja aikanaan myös kiistellyksi henkilöksi. Se on kaukana oman aikamme Hollywood -tuotteistamme mutta aikanaan kauhisteltua. Se ketkä kauhistelivat ja miksi jää kuitenkin usein kertomatta. On vaikeaa kulkea samaan aikaan järjellä ja tiellä – Ratione et via.

Deduktiivisen tieteen ihanteen meille löytänyt Rene Descartes ei ollut hänkään vapaa enkeleistä ja paholaisista, demoneista ajattelussaan. Suuret ajatukset hän sai unessa enkelten antamina ja kolmekymmenvuotisen sodan rintamalla palellen, nälkiintyneenä. ”Genius malignus”, mahtava paha henki, ahdisteli myös filosofin mieltä. Se saattoi olla syynä niille epäilyille, joissa hän joutui epätoivoisesti pohtimaan, oliko tuote aito ja enkelten tuoma vaiko vain demoninen harha. Joskus oli järkevämpää kertoa narratiivinen tarina kuin arkinen totuus. Tämä pätee myös omaan aikaamme. Asia ollessa edelleen muuttumaton. – Re integra.

Rationaalista totuutta hakiessaan Descartes joutui epätoivoon siitä, oliko tieto ja sen harhat demonien kieltä vai oliko kaikki lopulta harhaa. ”Ajattelen siis olen” /Cognito ergo sum, sai hänet kuitenkin vakuuttuneeksi olevansa muutakin kuin kuvitteellinen demonien leikki ajatuksineen ja harhoineen. Moni harhainen ajattelija lisäsi tätä käyttäen päihteitä ja huumaavia aineita, haki itselleen nirvanaa ja muistutti oman aikamme päihteitten tuomasta väkivallan ja demonisoidun yhteiskunnan yhteisistä pitkistä juuristamme. Päihteet ja demonisoitu yhteiskunta kulkevat käsi kädessä nekin. Ota siitä selvä onko kyseessä loistava johtaja vai ehkä lunastaja – Rector illustris – Redemptor, vai ehkä sittenkin kuninkaallinen lahja, jossa ahneus hallitsee – Regnium donum – Regnat avaritia.

Eksistentiaaliset harhat ja demonit

Pierre Simon de Laplacen oletti maailman olevan lopulta kellokoneiston tapainen osa universumia. Jos tuntisimme sen oikein ja kunnolla, kaikki osat täsmällisesti ja matemaatikon aivoitusten avulla digimediaan siirtäen, tuloksena olisi mahdollisuus nähdä niin menneeseen kuin tulevaan ilman enkelten tai paholaisten apua. Syntyi determinismi ja Laplacen demonin nimeä kantava maailmankuva. Se muistuttaa jo kuvaamaani Homo Nexusta ja eksponentiaalista ihmistämme vuodelta 2025. Luovuuden renessanssia ja Pot Sapien kulttuuriakin. Tässä tapauksessa algoritmien mielen suuruutta ilmentää menestyessä osoitettu hillitty käytös – Magni pectoris est inter secunda moderatio (Seneca).

Tämä maailmankuva on saanut nykyisin yhä enemmän ymmärrystä. Jos tietoa olisi enemmän eksistentiaaliset harhat häipyisivät ja pelot muuttuisivat rationaaliseksi tiedoksi. Ernesto Sabaton kaltaiset eivät enää harhailisi ensin Lenin-koulussa Moskovassa ja siihen petyttyään jatkaisi kouluaan Argentiinassa fyysikoksi, pettyen myöhemmin siihenkin. Moskova on suuri kaupunki tänäänkin 2025 ja suuri kaupunki on sama kuin suuri yksinäisyys – Magna civitas, magna solitudo.

Kun eksistentiaalinen kriisi seuraa toistaan, demoisoiva ihminen, Ernesto Sabaton tapaan, hakee uutta pakotietä demoneitaan järjestellen. Syntyy kreikkalaista tarustoa ja joko oidipaalisia kertomuksia, miesten harharetkiä, tai Freudin koulukuntaa lähellä olevia myyttisiä, unimaailman avaajia. Ihmisen harharetket sukupuoltaan ja itseään etsien jatkuvat edelleen ja hakien ratkaisua narratiivisen kerronnan välinein. Kaikkea ei ole vielä sanottu ja kirjoitettu likimainkaan. Vuosi 2024 toi mukanaan kuusi kirjaa ja vuoden 2025 ensimmäinen kirja on jo luettavissa. Aluksi kuitenkin lyhyinä artikkeleina. Suuri teos on suuri pienessäkin. – Magnum opus – Magnum in parvo.

Kun Sabata pettyi myös natsi-Saksan laboratorioissa fyysikkona kyseenalaisiin tieteen päämääriin, pettymykset veivät miehen lopulta kirjailijaksi. Syntyi esseekokoelma ”Yksi ja maailmankaikkeus” ja myöhemmin pienoisromaani ”Tunneli”. Noissa kirjoissa siivet ovat pesää suuremmat. – Maiores pennas nido.

Kun Alberto Camus kääntää sen ranskaksi ja liittää mukaan ylistävän esipuheen, tulkittavana on monella tapa palkittu kirjallinen nero. Myös kuvataiteilijana työskennellyt Sabato alkoi johtaa kansallista kadonneiden komiteaa, joka tutki Argentiinan kadonneiden, kidutettujen ja tapettujen kohtaloita. ”Ihmiskunta ei voi elää ilman sankareita, marttyyreitä ja pyhimyksiä” kirjoitti Sabata ja siihen voisi lisätä enkelit ja perkeleet, paholaiset ja demonit, demonisoinnin pitkät juuret Etelä-Amerikassa. Jossa naiset ovat usein olleet arvotonta tavaraa – Mala mulier merx est (Plautus).

Paholaisen teknologia

Ovatko älypuhelin ja tabletti, sosiaalisen median välineet, tekoäly, oman aikamme demonien välineitä? Kun jihadistit ja kristityt kohtaavat uskonsodassa toisensa, taustalla on jäljittelyn ja väkivallan sekä uskonnon pitkät demonisoivat traditiot. Mimeettisen teorian luojana tunnettu Rene Girard kuoli hetki takaperin. Demonisoiva ihminen on osa jäljittelevää kulttuuriamme, mimesistä. Me opimme kopioimalla, imitoimalla ja jäljitellen, emme niinkään oivaltaen. Oivaltaminen on lopulta harvojen herkkua. Ja sitten tuli aika, josta olen kirjoittanut viimeisimmät romaanini. Kovaan pahkaan vaadittiin kova kiila. – Malo arboris nodo malus cuneus requirendus est (Hieronymus).

Matkiminen ei ole taas niinkään esikuvan matkimista kuin tämän halun jäljittelyä. Nykyteknologia tarjoaa siihen valtavat mahdollisuudet kollektiivina. Vuoden 2011 arabi-islamilainen vallankumous oli näyttö tästä uudesta kollektiivisesta taipumuksestamme. Kun kirjoitin tästä kirjan, etukäteen, sitä ei saanut Suomessa edes julkaista. Niin vaikea tämä asia oli suomalaiselle kustantajalle ja mediallemme. Kirjani loukkasi suomalaista, arkaaista ja luontoon juurensa rakentanutta ikivanhaa kulttia ja sen mimeettistä jäljittelytaipumustamme, onomatopoeettista kieltämme ja sen juuria, sanottiin. Se oli paha itsessään – Malum in se.

Oikeammin, se loukkasi vain yhtä toimittajaa ja kahta kirjailijaa. He kun halusivat tehdä samasta aiheesta viihdettä kopioimalla tekstin idea jäljittelytaipumuksenamme, mimesiksenä. Sellainen pysyy syvällä mielessä tallennettuna. – Manet alta menet repostum. (Vergilius). Näin siis vielä vuonna 2025.

Onomatopoeettisen kulttuurin taustalla ovat sadat tai tuhannet kristittyjen omintakeiset ja usein arkaaiseen, pakanalliseen ja uhraavaan, demoneja metsästävään, uskontoon alun perin liitetyt lahkot. Toki sama pätee mitä tahansa luontoon vahvasti sidottua kieltä ja kulttuuria myös Aasiassa ja Afrikassa, Etelä- Amerikassa. Tuloksena on demonisoituja rotuja, kansakuntia, heimoja, toisin ajattelevia, poliittisia liikkeitä, meistä (minusta) poikkeavia ja rajan takana asuvia, outoja ja torjuttavia. Samalla vääryydellä hankittu surkeudella menetetään. – ”Male parta male dilabuntur” (Naevius).

Kun suuret massat alkavat demonisoida toisiaan, syntyy kansanmurhia ja keskitysleirejä. Demonisoinnin kohde voi olla myös toisen ihmisen sukupuoli, väri, kieli, melkein mikä tahansa vallankäytön välineeksi sopiva ja oman aikamme mediaan istuva psykopaatin käsiin sopiva väline. Sitä ruokki ajalle tyypillinen egoismi, narsismin häiriöt ja altruismille vieras hedonismimme. Terentiusta lainaten pahantahtoinen, paha sielu – Mala mens, malus animus.

Kollektiivinen ja arkaainen pakanauskon raivo.

Kahden ihmisen välinen kilpailu kohteesta synnyttää riidan, jossa kilpailijat tuhoavat lopulta toisensa. Kyse on arvovaltakiistasta, joka on paljon enemmän kuin itse riidan demonisen syyn ruokkiva takaraivomme geneettinen apinaihmisen raivo edellyttäisi. Paha itsessään – Malum in se, pahantahtoinen paha sielu – Mala mens, malus animus.

Kollektiivisella tasolla tämä raivo, demoninen kiihko, synnyttää terrorismin, Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ja Syyrian ja Irakin kautta leviävän nykyisen arktisen Babylonin myös meillä Suomessa. Olemme poikkeuksellisen arkoja tälle ilmiölle ja reagoimme siihen voimakkaasti. Me tunnemme juoppohulluuden – Mania a potu.

Ranskalainen, juuri kuollut akateemikko ja kirjallisuuden tutkija Rene Girard, havaitsin saman kuin niin monet internet -yhteisöjen tutkijat ja niiden kanssa operoivat tiedemiehet tänään. Kun siitä rohkenee kirjoittaa, se siirtyy vääriin käsiin ja sen saat mitä pakenet. Turvallista on toimia Rene Girardin tapaan palaten takaisin kirjojensa pariin niiden tutkijana. Kunnes kieli syntyy algoritmien ytimessä. Taitojen äiti on tarve, parantava aine. – Mater artium necessitas. – Materia medica.

Voit lainata Kunderaa ja Goetzeeta, Stendhalin, Flaubertin, Proustin tai Cervantesin ja Dostojevskin tuotteita. Lopputulos on sama kuin Rene Girardilla. Juutalaisuus ja kristinoppi käänsi kyllä arkaaisen uskonnon ja luonnonuskontojen uhraamisen päälaelleen mutta maallistuminen palautti meidät takaisin arkaaiseen uhraamiseen. Oman aikamme nomadit toivat taas pelon, jolla oli tilausta juuri tähän hetkeen. Pahimmillaan uudet pakanauskonnot ottavat paikan yhteisörauhan pönkittäjänä ja palaamme 1930-luvun lopun tunnelmiin. Uusi aika koittaa vasta vuodesta 2025 alkaen. Nikolaus Kopernikusta lainaten matematiikka on kirjoitettu matemaatikoille – Mathemata mathematicis scribuntur.

Väkivallan ja uskonnon yhteys

Jotta ongelma avautuisi, Girardin oppi jäljittelystä on yhdistettävä toisen ranskalaisen neron havaintoon ihmiskunnan yhteisestä sinfoniasta ja antropologian strukturalismin oppiin osana Levi-Straussin neroutta. Tämäkään ei vielä riitä, vaan sinfonia on myös sävellettävä ja vaihdettava kieli yhteiseen sähköiseen muistiimme ja digiaikamme teknologiaan, cluster art -kieleemme. Se on lopulta parantava aine – Materia medica.

Profeettojen marttyyrikuolemat ja Jeesuksen ristinkuolema käänsivät huomion uhrattavan kärsimyksiin ja pois uhraajien tuskasta ja kollektiivisesta tilasta hakea demoneja. Siis demonisoida toisiaan, kansakuntia, heimoja, uskontoja, puolueita, naapuria rajan takana. Vaadittiin aikaa. Viivytys on vihan parhaita parannuskeinoja. – Maximum remedium irae dilatio est (Seneca).

Kiusaava yhteisö, syntipukkeja hakeva työpaikka, sankareita palvova ihmisjoukko, on vailla sellaista johtajuutta, jossa olisi päästy ulos pakanauskontojen tavasta pitää yllä yhteisörauhaa uhraamalla omiaan tai vieraita. Oli parempi kärsiä yhdestä pahasta kuin monesta – Melius est unum malum pati quam multa (Lampridius).

Väkivallan sekä samalla anarkian annostelumekanismissa, ja sen nyt pettäessä, meillä on mahdollisuus joko hukkua vereen ja hyiseen mereen, tai jäljitellä alkuperäisen väkivallattomuuden malliamme kollektiivisena yhteisönä, maakuntana, kansakuntana ja eurooppalaisina. Samalla muistaen, kuinka juuri muisti heikkenee, jollet harjoita sitä. Memoria minuitur nisi eam exerceas (Cato, Cicero).

Se, että nobelisti Saul Bellow ei kelvannut nyt syntymänsä satavuotisjuhlaa viettävänä Frank Sinatran ja Edith Piafin rinnalle, on oire paljon suuremmasta, pahemmasta, kuin mistä Helsingin Sanomat ja Jukka Perälä (HS 9.1) kulttuurisivulla muuten ansiokkaasti kirjoittaa. Näin kymmenen vuotta sitten lehteä lukien. Tänään 2025 Grönlanti ei ole kaupan edes Trumpille, samaa lehteä lukien. Vanhaa rakennusta ei kannata korvata uudella ja kuluttajan kannattaa vahtia ruoan hintoja. Muutenkin mielenterveyteen työelämässä on kiinnitettävä enemmän huomiota. Osatyökykyisten työllistämistä tulisi sitäkin helpottaa. Kirjallisuudessa taas sitä myydään mitä ihmiset haluavat ostaa. Olkoonkin että se on metsien haaskausta turhuuteen. Lääkäri, paranna itsesi – Medice, cura te ipsum! (Raamattu).

Laplacen Demoni

Se, että Saul Bellow saavutti pääroolin kirjailijana, mutta ei ikinä saanut narrin rooleja elokuvissa, on oire Bellowin seksuaalisesta suhtautumisestaan ja suuntautumisestaan sekä kertoo paljon suuremmasta konfliktista lukijoihinsa kuin naisiin syntyneestä suhteesta. Pahenee parantamalla – Medendo aegrescit.

Ei niitä, Bellowin ihmissuhteita, lukija seurannut eikä seuraa koskaan lukiessaan romaania. Kirja on kustantajan tuote ja vain aniharva kirja jää elämään, saati sitten pitää meitä hengissä. Bellowin käyttämät akkumulaattorit ja henkilökohtainen elämä ei vaikuttanut millään tavalla siihen tehtävään, johon hänen kirjansa ja ne julkaisseet mediat myöhemmin ajautuivat, sivuraiteelle. Keskivälillä liikut turvallisimmin – Medio tutissimus ibis (Ovidus).

Se, että nihkeästi Bellowiin suhtautuva akateemikko Ruotsissa kuolee, on toki merkittävää sille, saatko kirjailijana myöhemmin Nobelin. Se ei kuitenkaan ole osa sitä aikamme ilmiötä, jossa Donald Trump on saamassa rock-tähden vastaanoton ja jossa köyhtyvä keskiluokka elää kohta myös Suomessa demoneita kollektiivisesti ruokkien. Se että Trump valitaan nyt uudelleen, on jo liioittelua edes Yhdysvalloissa eläen. Valehtelijalle pitää olla hyvä muisti – Mendacem memorem esse oportere (Quintilianus).

Kollektiivinen käyttäytyminen ja sosiologian sekä antropologian strukturalismi kertoo, missä nyt mennään ja miksi se on niin käytettyä Googlen, Amazonin, Facebookin ja Applen sivustoilla ja robottien ohjelmien rakentelussa. Se on nyt osaamisessaan hyvin lähellä Pierre Simon de Laplacean mekaanista maailmankuvaa ja sähköisen digikielen matematiikkaa, Laplacen Demonia ja Cluster Art kieltämme mutta hakien vain taloudellista voittoa. Tasaisin mielin – Mentibus aequis tai mieleltään vialla – Mente captus.

Rene Girard jätti, tai hänet painostettiin jättämään, pohdintansa koko maailman mallittamisesta universumin mittaisena mekanismina puolitiehen, siihen mihin myös aikanaan Levi-Strauss jätti omansa. He palasivat oman demoninsa ohjaamina aina samaan alkuruutuun ja tässä Rene Descartes oli oikeassa, olkoonkin että piti ajatustaan demonista vain hypoteettisena mallina. Se malli oli oikea. Harkintani mukaan – Meo arbitrio.