Sydämellinen kiitos vaaleihin osallistuneille, äänestäjillemme, omille äänestäjilleni ja etenkin kaikille niille taustavoimille joita vaaleihin vaaditaan. Pohja etenkin maakuntavaaleille ja koko uuden rakennemuutoksemme rakentelulle on asetettu ja onnistuimme siinä Forssassa kiitettävästi. Yhteistyö puolueittemme välillä tulee paranemaan jatkossa. Olen siitä ehdottoman varma.

Kuntavaali ovat satoja eri vaaleja joihin kansallinen politiikkamme vaikuttaa rajusti. Joskus hieman globaalikin maailma. Kuntavaalit taas eivät vaikuta jatkossa hallituksemme työskentelyyn juuri nimeksikään. Toki ne jättävät pienen leiman jokaisen puolueen sosiaaliseen muistiin mutta ei juurikaan pääomaan.

Forssassa edelliset kuntavaalit toivat protesti, joka kanavoitui kaupungin näkyvimmän poliitikon Sirkka-Liisa Anttilan riitelyn ja tappion kautta puolueesta Kokoomukseen loikanneelle poliisille. Nyt valtakunnallinen aalto, oppositioasema, palautti demarit takaisin valtaan Forssassa ja Kokoomus menetti odotetusti paikkansa suurimpana ja kauneimpana.

Siitä kärsi eniten hallituksen miinanpolkija kulttuuri- ja kouluministerimme, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen edellisten vaalien suurvoittajan hallituksemme puheenjohtajan rinnalla.

Muut muutokset olivat vähäisiä. Jos Perussuomalaisilla olisi ollut sama määrä ehdokkaita kuin edellisissä vaaleissa, edes viidesosa suurpuolueiden ehdokkaista, puolue olisi voinut jopa voittaa muutaman paikan lisää. Niin lähellä peräti neljä ehdokastamme oli valtuustopaikkaa jo sen saaneiden rinnalla.

Perussuomalaisten ongelma Forssassa, kuten monessa muussakin pienessä kaupunkikunnassamme, on saada listalleen ehdokkaita. Puoluetta kun haukutaan myös pienen talousalueen mediassa kun suurempia ei uskalleta. Vaalien jälkeen toimittaja hakee uutta totuutta kun vanha ei sille enää kelpaa. Vasemmistolainen on tyytyväinen demareitten paluuseen valtaan Forssassa.

Siinä se muistuttaa mitä tahansa sokeaa vallankäyttäjää. Se kantaa myös suurimman vastuun talousalueen poismuutosta ja toistuvista tappioista. Venäjän Presidentti toimii samoin.

Totuutta ja tiedettä muutetaan ja haetaan uutta totuutta kun yksi totuus ei sille kelpaa. Sellainen vie miestä vuoroin presidentiksi ja vuoroin pääministeriksi. Eikä mitään merkittävää pääse tapahtumaan. Muutos syntyy ajelehtien.

Donald Trump alkaa sen sijaan oppia. Edellinen viikko oli hänen lyhyen uransa kiistatta menestyksellisin. Isku Syyriaan, Kiinan presidentin huipputapaaminen, korkeimman oikeuden tuomarin nimitys ja myös sovinto avustajien riidoissa ovat kovaa oppimisen ydintä.

Miljardööri on oppinut menneen elämänsä virheistä ja siirtää niitä nyt nopeasti kokonaan uuteen ympäristöön, jossa toimijoita on paljon ja puolue riitaisa. Yritys ja erehdy sekä tätä kautta oppiminen on kuitenkin hidasta ja kallista. Oivaltaminen on taas kovin harvojen herkkua.

Koska meillä olisi ollut sellaisia poliitikkoja saati äänestäjiä, oivaltavia? Ei sellainen ole mahdollista vaaleissa, joihin lähes puolet kansakunnasta ei osallistu lainkaan eikä niistä mitään ymmärrä tai piittaa. Näin vallassa on ketä sattuu ja vuorotellen. Sosiaalisen median oppineet kutsuvat sitä elämän kovaksi kouluksi. Pavlovin koiratkin oppivat ehdollistettujen refleksiensä kautta nopeammin. Mutta koira onkin tunnetusti viisas eläin.