Suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu käy raivoisaa villipolkkaa. Suvaitsevaisten ja nuivien sanasota saa päivittäin uusia, yhä turhautuneempia ilmenemismuotoja.

Mistä ymmärryksen puute johtuu?

Kaikki ovat kuulleet heitot punavihreistä silmälaseista, natseista, suvakeista, rasisteista, hyysäreistä, äärioikeistolaisista, mamupatjoista ja mitä noita haukkumanimiä nyt olikaan. Kiihtyneessä verkkokeskustelussa on tavanomaista, että rintamalinjat kärjistyvät. Joskus harvakseltaan rummutuksen yli nousee yksittäinen asioihin keskittyvä kirjoitus, mutta se jää nopeasti vimmastuneen kommenttikeskityksen alle. On harvinaista löytää pohdintoja, joissa yritettäisiin hahmottaa sitä, miten suvisten ja nuivien ajattelu eroaa toisistaan.

Miten suvisten ja nuivien ajattelu sitten eroaa toisistaan?

Nostetaan esimerkiksi tämän hetkinen Helsingin Rautatientori, jossa joukko maasta käännytystä vastustavia osoittaa mieltään. Suvaitsevaiset näkevät torilla joukon yksittäisiä ihmisiä, joita kohtalo on kohdellut paskamaisesti. He keskustelevat turvapaikanhakijoiden kanssa, syövät ja tanssivat yhdessä. Suvaitsevaiset ovat vilpittömästi huolissaan käännytettävien turvallisuudesta ja mielenrauhasta. Jos ”suvis” saisi päättää, kaikki Rautatientorin mielenosoittajat saisivat jäädä Suomeen.

Nuivat eivät näe asiaa samalla tavalla. Nuiva ei ole kiinnostunut keskustelusta eikä kahvittelusta mielenosoittajien kanssa. He näkevät Rautatientorilla joukon laittomasti maassa olevia ulkomaalaisia, joiden olemassaolo ennustaa vielä paljon suuremman joukon saapumista. Nuiva pohtii: ”pieni joukko tulijoita tarkoittaa pientä määrää ongelmia, suuri joukko suurta määrää ongelmia.” Nuivat pitävät suvisten toimintaa käsittämättömänä, ja sama tietenkin myös toisinpäin. Suvis ei voi käsittää nuivien kylmyyttä, ja yrittää tehdä parhaansa, että asiat saataisiin rauhallisemmalle tolalle. Nuiva ei voi käsittää, miten maan kurjaa tilannetta autetaan ottamalla lisää ihmisiä elämään hänen kustannuksellaan, kun rahat ovat jo valmiiksi loppu.

Myers-Briggs ja ihmisjoukot

Seuraavassa esitetään karkeita oletuksia valtavista ihmisjoukoista käyttäen apuna Myers–Briggs-testiä (MBTI). Testi on parhaimmillaankin vain suuntaa antava, mutta se toimii karkeana ajattelukehikkona tiettyjen persoonallisuuspiirteiden ja niistä kumpuavan maailmankatsomuksen hahmottamisessa. Testin voi halutessaan tehdä myös itse täällä – mutta se ei ole olennaista itse tekstin ymmärtämisen kannalta.

MBTI on suosittu, ihmiset kuuteentoista persoonallisuustyyppiin jakava testi, jota käytetään laajalti erityisesti rekrytoinnin ja tiimidynamiikan tukena. Testissä on neljä pääulottuvuutta Introvertti-Ekstrovertti, Tosiasiallinen-Intuitiivinen, Ajatteleva-Tunteva sekä Harkitseva-Spontaani.

Tämän tekstin kannalta olennaisin ulottuvuus on Ajatteleva-Tunteva

Ajatteleva-Tunteva-akseli antaa suuntaa siitä, miten ihminen tekee päätöksiä. Ajatteleva-Tunteva-jaolla ei ole mitään tekemistä tunteiden tai tunteellisuuden kanssa. Ajattelija voi kokea syvempiä tunteita kuin ihmiskeskeinen Tunteva. Käytetyt termit ovat ainoastaan nimiä suuntaantuneisuudelle.

Ajatteleva painottaa johdonmukaisuutta, periaatteita, loogisia rakenteita ja persoonattomia faktoja. Tunteva puolestaan tekee päätökset henkilökohtaisten arvojen perusteella. Hän painottaa ihmisiä, näiden huolia sekä erityisolosuhteita.

Ajatteleva miettii ensisijaisesti kokonaisuutta. Isoa kuvaa. Järjestelmän rattaita. Yksittäinen ihminen tulee kakkosena.

Tunteva miettii ensisijaisesti yksittäistä ihmistä – järjestelmien rattaisiin pudonneita erityistapauksia. Kokonaisuus tulee kakkosena.

Numero- ja järjestelmäorientoituneet insinöörit, ekonomit, koodarit ja systeemisuunnittelijat ovat erittäin todennäköisesti Ajattelevia. Sikäli kun näiden alojen ihmisiä tunnen, he ovat kauhuissaan EU:iin kohdistuvasta maahanmuuttoaallosta. Heidän katseensa kohdistuu ensisijassa valtaviin ihmisvirtoihin ja siihen, voiko maanosa selvitä taakasta. He toki pohtivat myös yksilöiden kohtaloita, mutta pääpaino on kokonaisuudella. Nuiva pohtii: ”Jos tehdään sääntö, että Suomeen saa tulla, niin silloin valtava joukko voi saapua säännön perusteella Suomeen.”

Humanistit ovat puolestaan pääasiassa ihmiskeskeisiä Tuntevia. Kasvatustieteiden, kielen, historian, taiteen, uskonnon ja kulttuurin parissa työskentelevät, kuten myös journalistit, kirjailijat ja taiteilijat ovat osallistuneet vahvalla yhteiskunnallisella painoarvolla maahanmuuttokeskusteluun. Ja kanta on lähes poikkeuksetta suvaitsevainen.

Hiljattain näimme lähes kolmentoistatuhannen taide- ja kulttuurialan ammattilaisen allekirjoittaman vaatimuksen humaanimman pakolaispolitiikan puolesta. Teknillistieteellistä suvaitsevaisista ei ole paljoa meteliä pidetty.

Nuivat ovat tunnetusti voimakkaassa ristiriidassa journalistien kanssa. Ihmiskeskeisten journalistien kaikkein tavanomaisimmat Myers–Briggs-tyypit ovat joko ENFP tai ENFJ – molemmat Tuntevia, intuitiivisia tyyppejä.

+++

Nuivat ja suvikset elävät samassa maailmassa, mutta he näkevät sen tyystin eri tavalla. Suvis ei ole erityisen kiinnostunut siitä, mitä yhden teinipakolaisen pelastaminen maksaa. Hänelle kyseessä on ihminen, eikä rahalla ole tällaisissa tapauksissa merkitystä. Hän kokee hyvin kylmänä pohdinnan siitä, kuka maksaa vastaanoton. ”Miten voit ajatella rahaa, kun kyseessä ovat ihmishenget?” on suvaitsevaisuuden usein kuultu kristallisoituma, jossa ajattelutapojen erot tulevat paljaallaan näkyviin. Jos suvis haluaisi oikeasti kuulla nuivan vastauksen, se kuuluisi näin: ”Miten sinä voit olla ajattelematta sitä?”

Näytä suvikselle itkevää lasta Kroatiassa piikkalanka-aidan edessä, ja hän on valmis romuttamaan EU:n rajavalvonnan. Ihmiset ensin. Järjestelmät sitten.

Suvis ei kärsi omasta suvaitsevaisuudestaan. Hän iloitsee siitä. Ja saa vertaisryhmänsä täysin varauksettoman ilon tuekseen. Jos hän näkee yksittäisen ihmisen kärsimystä, kipu on todellista. Aivan samanlaista tuskaa kuin nuivalla, joka hajoilee suvisten vimmaiselta vaikuttavaan maailmanhalaamiseen.

Nuivat ovat kauhuissaan suvisten aiheuttamasta systeemikriisistä. Suvikset näyttävät todellakin olevan valmiit yrittämään globaalilla tasolla sitä, mikä hyvinvointivaltio-kattotermin alla toteutettiin aikoinaan Suomessa. Kustannuksia ei haluta laskea. ”Ihmiselle ei saa laittaa hintaa”, kuuluu suvisargumentti. Ja vaikka joku nuiva niitä laskisi, ei numeroita haluta kuulla.

Olen monta kertaa esittänyt lukuja siitä, paljonko yhden pakolaisen vastaanotto Suomelle maksaa. Vasta nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä, että monet kuulijoista pitävät laskelmia yhdentekevinä. Numerot eivät yksinkertaisesti ole voimassa silloin, kun puhutaan ihmisistä. Tätä oli aluksi vaikea käsittää, mutta kun asian ymmärtää, moni maailman omituisuus asettuu kontekstiinsa.

Evoluutio on muodostanut keskuuteemme suunnilleen 50/50-jaon Ajattelijoita ja Tuntevia. Puolet ihmiskunnasta on yhtä, toinen puoli toista. Miesten osuus Ajattelijoista on ylikorostunut (noin 60/40), ja naisten osuus samassa suhteessa Tuntijoista. Molempia on kaikissa puolueissa, mutta kaikkein räikeimmin jako näkyy PS:n ja vihreiden kannattajissa.

Eroja on myös muualla kuin ajattelutavoissa.

Ihmiskeskeiset Tuntija-suvikset ovat yleensä hyviä kommunikoijia. Ajattelija-nuivien kommunikointi puolestaan on usein melko kehnoa. Se jää etäiseksi, kylmäksi ja matemaattiseksi. Ei ole ihme, jos keskinäinen viestintä epäonnistuu.

Lopuksi

Ihmismieli on monimutkainen kapistus, ja näin karkeiden yleistysten tekeminen voidaan varmasti kyseenalaistaa. Ammattipsykologit tuhahtavat kuullessaan MBTI-sanan, ja pitävät sitä vanhakantaisena amatööritekeleenä jolla on korkeintaan viihdearvoa. Mallin kritiikissä on varmasti perää, mutta se saattaa antaa silti antaa meille vihjeen siitä, miksi Suomen keskusteluilmapiiri on niin pahasti killissä. Tehdään siis oletus siitä, että ylläkirjoitettu pitää ainakin karkealla tasolla paikkansa. Jos näin on, niin mitä pitäisi tehdä?

Tilanteen ei olettaisi ainakaan paljon heikentyvän sillä, että molemmat osapuolet yrittäisivät hieman enemmän päästä selville siitä, mikä sen toisen laidan ihmisten mielissä pyörii, ja miten he päätyvät lopputuloksiinsa.

Molempien osapuolten olisi hyvä havaita se, että mitä rajumpaa kieltä he käyttävät, sen vahvemmin toinen osapuoli reagoi. Jos tarkoituksena on liudentaa toisen osapuolen vaatimuksia, se ei onnistu sillä, että saarnataan entistä kovemmin omaa mantraa.

Mitä taas EI pitäisi tehdä?

Jatkaa kiihtyvän syyttelyn kierrettä, koska se vain pahentaa tilannetta. Jos päästäisiin tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet tunnustaisivat toistensa toiveet realistiseksi, olisi edes teoriassa mahdollista päästä ratkaisuun, jonka kanssa molemmat voisivat elää.