Time-lehti twiittasi eilen: Näe Trumpin elämä valokuvina.” Los Angeles Timesin journalisti Steven Borowiec vastasi: ”Näkisin mieluummin Trumpin kuolleena.”

Vitsi? Jos oli, se oli varmaan vähän huono vitsi. Borowiec kun sai välittömät potkut.

+++

Hirtehiseksi huumoriksihan tuo varmaan oli tarkoitettu, mutta jenkkilässä kiehuu nyt sellainen hornankattila, että vitsailulle ei näemmä ole minkäänlaista sijaa. Vitsi sitä paitsi varsin hyvin summasi sen asenteen, millä yhdysvaltalainen media on Trumpin kimpussa. Sikäläinen mainstream-media suoltaa läkähdyttävällä vauhdilla Donald Trumpin niskaan Ku Klux Klaania, militantteja ryhmittymiä ja ilmeisesti täysin tuulesta temmattua lapsiseksiskandaalia.

Hänen kimpussaan ovat demokraattien lisäksi omat republikaanit, oikeusministeriö, istuva presidentti, media ja suuri osa poliittiseen kerrostumaan kytkeytynyttä liike-elämää.

Valtavirtamedia rakentaa Hillaryn tueksi pirtsakoita ”pukeudu-kivaan-hillary-housupukuun-kun-menet-äänestämään”-sökellylksiä.

Samaan aikaan sosiaalinen media takoo moukarin lailla paljastuksia Hillaryn kähminnöistä. Wikileaksin twiitit ovat häkellyttäviä.

Perinteinen media yrittää vaieta paljastuksista, ja ellei se siihen pysty, se syyttää joko vuotajaa tai asioiden esillenostajaa. Syylliseksi yritetään istuttaa joko hakkeria, tietojen julkaisijaa tai laillisuusvalvojaa. Clintonin teot lakaistaan maton alle ja keskitytään sättimään FBI:tä, Wikileaksin Julian Assangea tai Venäjää.

On kuvaavaa, että kun Clintonin kerrotiin väläyttäneen sensitiiviä tietoja hänestä itsestään vuotaneen Assangen tappamista, asiaa ei noussut suuriin otsikoihin missään.

Suomen media luonnollisesti toistaa kaikuna sen, mitä ”luotettava media” rapakon takana kertoo. Valitettavasti Yhdysvalloissa ei tällä hetkellä ole luotettavaa mediaa. Kaikki suuret mediatalot ovat osallistaneet itsensä vaalikamppailuun. Ne ovat ryhtyneet politiikan osapuoliksi. Näkyvimmät Clintonin puolestapuhujat ovat Wall Street Journal, Huffington Post, Politico, New York Times ja CNN.

Wikileaksin paljastukset kertovat, miten valtamedioiden uutisointi on yhdessä demokraattien vaaliorganisaatioiden kanssa suunnattu Clintonin vastustajia vastaan. Tämä on määrättömän törkeää. Yksi esimerkki: CNBC’n journalisti Becky Quick totesi Clintonin kampanjan johtaja John Podestalle: ”Lupaan puolustaa Clintonia, kun ehdokasasettelu etenee.” Lisää esimerkkejä on loputtomasti. Median toiminta on käsittämätöntä sitä taustaa vasten, että sähköpostivuoto avaa hurjan näkymän demokraattipuolueen ja Clinton-säätiön toimintaan. FBI:n johto puhuu ”Clintoneiden rikosperheestä”. Sen sijaan, että valtamedia tutkisi syytöksiä, se keskittyy FBI:n sättimiseen ja sen todisteluun, etteivät syytökset voi pitää paikkaansa.

Läpipuolueellisen Wall Street Journalin toimituksen johtoon kuuluva Kimberly Strassel yritti kolumnissaan nostaa esiin huoltaan siitä, että ”on mahdotonta katsoa televisiota kuulematta Trumpin rujoista möläytyksistä, mutta media jättää kokonaan käsittelemättä Hillarya koskevan vaalipommien sateen, joista Wikileaks, Freedom of Information Actin tiedotteet ja FBI kertovat.

Teksti piilotettiin nopeasti maksumuurin taakse, eikä yksikään valtamediaan kuuluva siteeraa sitä. Vaihtoehtomediat kylläkin. Tekstin keskeiset osat löytyvät ZeroHedgestä.

+++

Kun media ryhtyy politikoimaan, sitä tulee arvioida tämän valinnan mukaisesti.

Perinteisessä vallanjaossa on aina ollut niin, että median tehtävä on valvoa vallanpitäjiä. Jos media hyppää näin vahvasti mukaan yhden vallanpitäjän leiriin, tapahtuu omituisia. Ensinnäkään median ei voida enää katsoa edustavan valvojaa. Toisekseen, jos valvoja vaihtaa roolia, jää maailma ilman valvojaa. Valvoja ei yleensäkään voi valvoa itseään. Poliittiseksi osapuoleksi muuttunut kaikkein vähiten.

Vaalit käydään ensi tiistaina.

Vaikka Clinton voittaisi vaalit, on epäselvää voiko hän ylipäätään enää hallita. Massiivisista paljastuksista noussee väistämättä oikeusjuttuja. Lisäksi kansalaisten luottamus maan keskeisimpiin toimielimiin on erittäin vakavasti rampautunut.

+++

Kun yksi valtarakenne sortuu, toinen nousee sen tilalle.

Straightline Logiciin politiikasta kirjoittava Robert Gore kiteytti hienolla tavalla sen, mistä vaaleissa on henkilövalinnan lisäksi kyse: ”Näissä vaaleissa ovat vastakkain sekä Clinton että Trump, mutta yhtä lailla ovat vastakkain perinteinen media ja Internet. Sillä ei ole väliä, voittaako Trump vai häviääkö hän – perinteisen median taru on joka tapauksessa lopussa. Se ei enää koskaan pysty palauttamaan tasapuolisen tarkkailijan mainettaan. Media on puolueellisella toiminnallaan soittanut omia kuolinkellojaan. Se luhistuu, ja Internet jatkaa voittokulkuaan. ”

+++

Pieni tarina sadan vuoden takaa: ”Kello 23.40 tähystäjä Fleet huomasi jotain laivan edessä. Jäävuori! Välimatkaa oli arviolta 500 metriä. Fleet soitti hälytyskelloa kolme kertaa. Ensimmäinen perämies William Murdoch käänsi ruoria oikealle ja määräsi koneet täysillä taakse.

Titanic vältti täpärästi suoran törmäyksen, mutta kylki ruhjoutui. Jäävuori väänsi runkolevyjen saumapultteja irti 90 metrin matkalta. Vesi alkoi tulvia laivaan. Murdoch määräsi konehuoneiden vesitiiviit ovet suljettaviksi.

Kapteeni Smith riensi komentosillalle. Myös laivan suunnittelijat Andrews ja Ismay haettiin paikalle. Vahinkojen selvittyä Andrews antoi lohduttoman tuomion: Titanic uppoaisi tunnissa, viimeistään kahdessa. Se oli suunniteltu pysymään pinnalla, jos vettä pääsisi neljään osastoon, mutta nyt sitä vyöryi jo viidessä. Mikään ei enää pystyisi estämään osastojen täyttymistä perä perää. Pumput kävivät täysillä, mutta teho ei riittänyt pysäyttämään veden etenemistä.“

Atlantin pohjaan päättyi uljaan laivan neitsytmatka.

Samoin päättyy Hillary Clintonin matka kohti presidenttiyttä. Kampanjalaivan kylki on repeytynyt. Sen repi rikki tietovuoto. Orkesteri soittaa soittaa vielä hetken. Se lopettaa, kun vesi alkaa valua ykkösluokan parketille.