Maastrichtin sopimus (The Maastricht Treaty), joka tutummin tunnetaan nimellä sopimus Euroopan Unionista (The Treaty on European Union) solmittiin 7.2.1992 ja se astui voimaan 1.11.1993. Lyhyesti sanottuna sopimus määritteli tarkoin EU:n rahapolitiikan, rahaliiton ja yhteisvaluutan, euron.

Jotta EU:n yhteinen rahapolitiikka yhteisvaluuttoineen toimisi, määriteltiin ja sovittiin yhteisvaluutalle, eurolle, toiminnan edellytyksen yhteiset kriteerit ns. “convergence criteria”. Nämä kriteerit olivat ja ovat yhä tuttuja miltei kaikille:

1) Jäsenvaltion vuosittainen budjettialijäämä ei saa ylittää 3% BKT:stä.

2) Jäsenvaltion julkisen velan täytyy olla alle 60% BKT:stä.

3) Jäsenvaltion inflaatio ei saanut ylittää 1,5% EU:n kolmesta alhaisimmasta inflaatiosta.

4) Jäsenvaltion valuutan stabiilius eli vakaus.

1.11.1999 yksitoista valtiota liittyi rahaliittoon; Belgia, Espanja, Hollanti, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi. Näistä valtiosta esim. Belgia ja Italia eivät täyttäneet edellä listattuja kriteereitä julkisen velan osalta.

Muista EU:n olemassa olevista jäsenvaltioista Kreikka ei täyttänyt kriteereitä lainkaan ja Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska päättivät olla liittymättä rahaliittoon ja pitää omat valuuttansa. Kreikka hyväksyttiin rahaliittoon 2001.

Huom! Suomi, Itävalta ja Ruotsi liittyivät EU:hun 1.1.1995; Sveitsi, Norja ja Islanti eivät tuolloin liittyneet, eivätkä vieläkään ole EU:n jäsenvaltioita. Puolestaan Iso-Britannia on jo eronnut EU:sta, Brexit, kuten hyvin tiedämme.

Nykyisin Euroopan Unionin (EU) jäsenvaltioita ovat Suomi, Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro; yhteensä 27 jäsenvaltiota.

Norja, Islanti, Sveitsi ja Liechtenstein eivät ole EU-maita, mutta kuuluvat Schengen-alueeseen, joten niihin voi matkustaa samalla tavoin kuin EU:n alueelle.

Me kaikki hyvin tiedämme, että useat EU:n jäsenvaltiot eivät ole milloinkaan koko EU:ssa olemassaolonsa aikana täyttäneet EU:n rahaliiton kriteerejä, vaan velkaantuminen on jatkunut holtittomasti ja budjettialijäämät kasvaneet massiivisen järkälemäisiksi. Erityisesti näin on tapahtunut EU:n eteläisissä jäsenvaltioissa.

Syynä tähän on ollut olematon markkinakuri ja käytännössä miltei totaalinen moraalikato. On luotettu siihen, että velkaa voi ottaa rajattomasti piittaamatta riskeistä, kun Euroopan keskuspankki tulee ja pelastaa. Kaikki tämä vääristää epäterveellisesti markkinoita ja kilpailua.

Olematon markkinakuri ja totaalinen moraalikato luovat pitkällä jänteellä kestämättömän pohjan eriarvoisuudelle ja ne johtavat lopulta suuren väestöosan pysyvään kurjistumiseen EU:ssa. Moraalisesti hyväksyttämättömästi taas palkitaan ne, jotka ovat ratsastaneet olemattoman markkinakurin tuomalla velkarahalla.

Kaikkien näiden, olemattoman markkinakurin ja totaalisen moraalikadon, seurausten maksajan paikalla on se tavallinen EU:n jäsenkansalainen; Suomen osalta se tavallinen perussuomalainen.

Covid-19 epidemia iski globaalisti kovaa yksittäisiin talouksiin, yrityksiin ja julkiseen sektoriin, jolloin EU:ssa alettiin puuhata EU:n elpymispakettia EU:n jäsenvaltioille. EU:n elpymispaketin tarkoituksena on vauhdittaa jäsenmaiden talouksien uudelleen käynnistämistä ja Euroopan elpymistä koronaviruksen seurauksista. EU:n elpymispaketti sisältää monivuotisen rahoituskehyksen vuosille 2021-2027 sekä elpymisvälineen (Next Generation EU).

Elpymispaketti itsessään on hieno ja kaunis ajatus. Valitettavasti sillä on loppupelissä realistisesti hyvin vähän tekemistä elpymispaketin hienon ja kauniin ajatuksen kanssa; vauhdittaa jäsenmaiden talouksien uudelleen käynnistämistä ja Euroopan elpymistä koronaviruksen seurauksista.

Toki se vauhdittaa elpymispaketista rahaa saavien jäsenmaiden talouksien uudelleen käynnistämistä, mutta ei koronaviruksen seurauksesta, vaan pitkään vuosikymmeniä jatkuneen olemattoman markkinakurin ja totaalisen moraalikadon seurauksesta.

Elpymispaketti on täysin puhtaasti poliittinen päätös, jolla lunastetaan paikka EU:ssa, sillä ei oikeasti ole juurikaan mitään tekemistä Covid-19 pan epidemian kanssa.

Jokainen voi kysyä itseltään, että tulisiko EU ja Euroopan keskuspankki pelastamaan pientä vajaan 6 miljoonan ihmisen Suomea, mikäli Suomessa olisi vastaava tilanne kuin mikä se on elpymispaketin rahaa saavissa jäsenmaissa.

EU:ta ei mitkään elpymispaketit pelasta, jos EU:n sisällä ei saada markkinakuria. Myöskään EU:ta ei mitkään elpymispaketit pelasta, mikäli moraalikatoa ei saada EU:n sisällä kuriin ja poistettua.

Suomeakaan eivät mitkään sopeutussuunnitelmat pelasta. Suomen voi pelastaa vain talouden kasvu ja talouden kasvu tarvitsee nettoinvestointeja, tervettä tuottavuuden kehitystä, tervettä työllisyyttä ja alhaisempaa verotusta.

Kauas pilvet karkaavat, niitä on vaikeaa saada kiinni, ennen kuin ne hajoavat kuin tuhka tuuleen…