Osallistuin lauantaina 28.3 Nuoret muslimit ry:n järjestämään vaalipaneeliin Helsingin nuorisoasiainkeskuksessa. Muut panelistit olivat Matti Parpala (kok), Eva Biaudet (rkp), Veronika Honkasalo (vas), Dan Koivulaakso (vas), Abdirahim ”Husu” Hussein (kes), Ozan Yanar (vihr), Nasima Razmyar (sdp), Fatbardhe Hetemaj (kok), Säde Tahvanainen (sdp) sekä Krista Juurikko (Ps), jonka rekrytoin tilaisuuteen perjantai-iltana tasapainottamaan kokoonpanoa.

Jouduin varsin viime tinkaan asti pohtimaan osallistumistani kyseiseen paneeliin. Hiukankin politiikkaa tuntevat näkevät jo osallistujalistasta asetelman hyvät vastaan paha, koska kutsutut edustavat hyvin maahanmuuttomyönteistä linjaa. Hiukan itse asiassa hämmästelin miksi Perussuomalaisia edes kutsutaan tämäntyyppiseen tilaisuuteen, koska jo lähtökohtaisesti tiedetään, ettemme tule esittämään sellaisia asioita, joita kohdeyleisö haluaa kuulla.

Toinen syy miksi pohdin osallistumistani pitkään, oli turvallisuusnäkökulma. Kun kuitenkin alkuasetelma on hyvin vastakkain asetteleva yhden ehdokkaan kohdalta, on arvioitava sitä kuinka paljon se provosoi yleisöä. Tilaisuus oli avoin yleisötilaisuus, joten osallistujien määrää ja ajatusmaailma oli vaikea arvioida. Kävimme puoluetoimiston kanssa tilannetta tarkasti läpi ja puoluetoimisto teki tarpeelliset arviot ja toimet. Kiitos siitä hyvälle puolueorganisaatiollemme.

Koin melko erikoiseksi ehdokkaana sen, että voidakseni Suomessa edustaa puoluetta, jonka kantava ajatus on puolustaa ensisijaisesti Suomea ja suomalaisia, tulee minun pohtia voinko esittää mielipiteeni kaikissa tilaisuuksissa kampanjan aikana.  Valitsin tähän tilaisuuteen maltillisen linjan, jota noin yleensäkin edustan, mutta erityisesti nyt kun en halunnut aiheuttaa tilaisuudessa minkäänlaista aggressiota. Puhumme paljon sananvapaudesta, mutta se tuntuu ulottuvat vain siihen ettei eri mieltä saa olla? Tämä linja on näkynyt myös Perussuomalaisten vaalitapahtumissa, jossa ihmiset tulevat kuiskaten kertomaan, että haluaisivat muutosta maahanmuuttopolitiikkaamme, mutta eivät uskalla muualla sanoa ajatuksiaan ääneen. Miten me keskustelemme asiasta jos kriittinen mielipide on kielletty?

Sitten itse asiaan eli paneeliin, josta nostan muutamia asioita esiin. Aluksi siellä keskusteltiin paljolti työllisyydestä, työttömyydestä ja koulutuksesta, nuorisotakuusta sekä taloudesta. Näissä puolueilla on toki eroja keinojen osalta, mutta kaikki olivat jotakuinkin samaa mieltä siitä, että työllisyysastetta on nostettava, jotta saamme aikaan kakkua jota jakaa.

Paneelissa kysyttiin pitäisikö/voitaisiinko Suomeen perustaa islamilainen pankki, joka siis perustuu sharia-laille, jossa koron ottaminen ja antaminen on kielletty. Käsitykseni mukaan Suomessa kaikki toiminta tulee perustua Suomen lakiin, ei sharia-lakiin.

Yhtenä kysymyksenä oli se, pitäisikö yhteisön ottaa vastuu yksilön tekemästä rikoksesta. Rikoksesta ei voi ottaa vastuuta kuin tekijä, mutta yhteisön tulee luonnollisesti paheksua tekoa. Kysymyksenasettelu oli outo, koska kaikkihan me tiedämme, että rikoksesta ei voida tuomita yhteisöä vaan yksilö. Tosin kun ensin panelistit olivat todenneet, ettei yhteisön tule ottaa kantaa, huuteli joku panelisteista että Perussuomalaisten tulisi irtisanoutua Hakkaraisen tekemisistä. Siis joidenkin yhteisöjen tulee ottaa vastuu ja joidenkin ei?

”Keskustelua” luonnollisesti herätti Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelman linjaus, jossa esitetään maahanmuuttajien hajasijoittamista eri puolille Suomea. Perustelin näkemyksemme siten, että jos ihminen tulee hädänalaisista olosuhteista Suomeen, ei kait sillä voi olla väliä missä saa asunnon pään päälle ja ruokaa.  Vastaaminen oli vaikeaa Nasima Razmyarin huutaessa korvaan. Sain vastaukseksi sen, että maahanmuuttajat haluavat sijoittautua lähelle toisia maahanmuuttajia eivätkä halua mennä muualle, jossa kohtaisivat entistä enemmän rasismia. Linjaus on kuulemma perustuslain vastainen, mutta miksi sitten puolueet eivät poista tätä lainvastaisuutta kehitysvammaisilta, joilla ei ole oikeutta muuttaa minne haluavat? Tai on, mutta käytännössä maksajana säilyy lähtokunta silloin kun asiakas on laitoshoidossa tai asuu muussa yksikössä. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että valinnanvapautta ei oikeastaan ole.

Minä olen aina luullut, että vaaleissa niin puolueet kuin ehdokkaat esittelevät vaihtoehtonsa, joista äänestäjä voi valita itselleen sopivammat ajatukset ja arvot. Koin tässä paneelissa, että näin ei ole ja perussuomalaisten ajatuksia ja arvoja ei sovi esittää varsinkaan vasemmalla olevien puolueiden reagoinnista päätellen. Etenkin olen hämmästynyt Nasima Razmyarin hyökkäämisestä ja siitä, että sen sijaan että hän keskittyisi esittelemään Sdp:n ja omia linjojaan, keskittyy hän huuteluun ja solvaamiseen liittyen Perussuomalaisiin. Voisi kuvitella, että jo pitkään politiikassa olleena hänellä olisi käyttäytymiseen liittyvät perustaidot, mutta näin ei nähtävästi ole. Samalla kun hän solvaa Perussuomalaisia ja demonisoi kaiken puolueeseen liittyvän, tekee hän sen noin puolelle miljoonalle suomalaiselle. Millä termillä tällaista kutsutaan?

Erityismaininnan onnistumisestaan saa kuitenkin vaalipaneelin juontajat, jotka kykenivät varsin hyvin pitämään paketin kasassa. Voisi luonnehtia, että järjestäjätaho ja yleisö käyttäytyivät paremmin kuin osa panelisteista.

Lopuksi totean pääministeri Alexander Stubbin eilisen twiitin sanoin: ”Tsemppiä kaikille ehdokkaille. Toivon arvokasta kampanjointia. Toisen tukemista. Ei ilkeilyä, eikä valheiden levittämistä. #vaalit2015