Marinin hallitus antoi tällä viikolla kiireellä tehdyn valmiuslain pikapäivityksen hybriditilanteiden varalle. Aikaa valmistelulle olisi toki ollut runsaasti sillä viime marraskuussa oppositio teki asiasta välikysymyksen, jossa vaadittiin hätätilapykäliä turvapaikkahakemusten vastaanottamisen keskeyttämiseen ja Suomen rajojen sulkemiseen väliaikaisesti hybridiuhassa. Kiireeseen vedoten valmiuslain valmisteluun ei myöskään ehditty ottaa sen enempää parlamentaarista kaikista puolueista koottua seurantaryhmää, kun lausuntokierrostakaan. Valmiuslain pikapäivitykseltä odotettiin laajasti niin puolueiden kun kansalaistenkin taholta erityisesti rajaturvallisuuteen liittyviä pykäliä, mutta kuinkas kävikään.

Hallitus esittää rajaturvallisuuden osalta kolmea toimivaltapykälää uuteen lukuun 17a, joita voidaan käyttää laajan maahantulon yhteydessä. 122a antaa poliisille, Rajavartiolaitokselle ja Maahanmuuttovirastolle mahdollisuuden ottaa käyttöön ajoneuvoja, joilla voidaan kuljettaa maahantulijoita esimerkiksi perustettaviin järjestelykeskuksiin ja vastaanottokeskuksiin. 122b antaa Maahanmuuttovirastolle mahdollisuuden ottaa käyttöön sellaisia rakennuksia ja kiinteistöjä, jotka soveltuvat yli 30 henkilön majoittamiseen edellyttäen, että ne täyttävät vastaanottokeskuksen perustamisen kriteerit. 122c antaa mahdollisuuden valtioneuvostolle rajoittaa liikkumista tai oleskelua tietyillä alueilla kahdeksi viikoksi poliisin valvoessa kieltoa. Lisäksi uusi poikkeusolojen määritelmä antaa mahdollisuuden laajasti muihinkin toimivaltuuksiin. Ääritapauksessa hallitus voi alentaa kaikkia sosiaaliturvaetuuksia ja eläkkeitä kolmeksi kuukaudeksi 50%. Tätäkin toimivaltaa jouduttaisiin käyttämään jos maahan tulisi satoja tuhansia tulijoita.

Hallitus on jo aiemmin antanut laajamittaisen maahantulon tilanteeseen mm esityksen siitä, että Suomi voi ottaa Eu:n virkamiesten apua turvapaikkahakemusten vastaanottamiseen ja turvapaikkaprosessiin.

Hallitus mielellään puhuu myös rajamenettelystä, jonka he aikovat tuoda eduskuntaan vastaamaan mahdolliseen laajamittaiseen maahantuloon. Rajamenettely ei tule toimimaan tilanteessa, jossa ohjataan vaikkapa Lähi-idästä tai Pohjois-Afrikasta ihmisiä Suomen rajalle sillä rajamenettelyssä voidaan käsitellä vain sellaiset hakemukset, joissa lähtömaan perusteella suojelua on annettu vain alle 20% hakemuksista. Tämä olisi viime vuosina tarkoittanut joitakin kymmeniä hakemuksia vuosittain Suomessa.

Toisin sanoen, hallitus varautuu ja on varautunut vain ihmisten vastaanottamiseen riippumatta mistä ja miksi he tulevat ja kuinka paljon heitä tulee.

Ministeri Henrikssonin tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että turvapaikkahakemuksien vastaanottamisen keskeyttämistä ei aiota esittää jatkossakaan. Ajatus on mitä ilmeisimmin esimerkiksi keskittää hakemusten vastaanotto johonkin tiettyyn paikkaan ja tätä hallitus nyt haluaa kysyä komissiolta. Kyse on tekosyystä sillä jo nyt rajavartiolaki mahdollistaa rajanylityspaikkojen sulkemisen ja tällä tavalla keskittäminen on jo mahdollista, kuten hallitus vastasi itse välikysymykseen vastatessaan marraskuussa.

Kysymys on poliittisesta tahdosta ja halusta tulkita lakia ja sopimuksia. Olemme nähneet jo laajamittaista ihmisten työntämistä niin Kreikan, Puolan, Latvian ja Liettuan rajoilla eikä rajanylitysten estämistä ole missään tuomittu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin on väliratkaisussaan todennut, että itsenäisillä valtioilla on viime kädessä oikeus päättää, keitä he alueelleen ottaa. Lisäksi on huomioitava, että kansainväliset sopimukset kuten Euroopan ihmisoikeussopimus tuntee poikkeusten tekemisen silloin kun se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa esimerkiksi kansallisen ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi. Tohdinpa arvella, että hallitus ei tuo meille rajapykäliä vaan toteavat muutaman viikon kuluttua, että Eu:lta ei saatu lupaa. Tai jos tuovatkin, ovat pykälät niin vesitettyjä, että niillä ei estetä kenenkään maahantuloa. Olen tässä asiassa kernaasti väärässä, mutta kaikesta päätelleen poliittista tahtotilaa tämän asian kuntoon laittamiseen ei ole sillä muutoin tämä tärkein osa esityksestä olisi tuotu ensimmäisenä.

Kaikki palaa peruskysymykseen kuka suojaa suomalaisten oikeuksia. Suomen ensisijaiset velvoitteet kohdistuvat Suomen oikeuspiiriin kuuluviin ja julkisella vallalla on perustuslain 22§:n mukaan velvollisuus taata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Suomalaisilla on oikeus turvallisuuteen mutta myös oikeus esimerkiksi omaisuuteen ja perustoimeentuloon. Hallintovaliokunta antoi viime viikolla lausunnon, jossa se katsoo että ”Suomen kansalaisille ja muille maassa oleskeleville kuuluvien erittäin tärkeiden kollektiivisten etujen on joissain poikkeuksellisissa tilanteissa syrjäytettävä maan ulkopuolella olevien henkilöiden yksilölliset edut”. Tästä asiasta on puhunut myös presidentti Niinistö viimeksi valtiopäivien avajaispuheessaan 2.2.2022 jolloin hän viittasi hybridivaikuttamiseen ja totesi että ihmisoikeuskeskeisyyttä on myös omien kansalaisten varjelu pahalta.

Nyt hallitus on kuitenkin päätynyt ratkaisuun, jossa se on valmis polkemaan suomalaisten perusoikeuksia, jotta se voi täyttää maan ulkopuolella olevien yksilölliset edut eli siis poikkeuksettoman turvapaikanhakuoikeuden, myös silloin kun maahantulo on osa hybriditoimintaa.

Missä vaiheessa arvot, kulttuuri ja päätöksenteko unohti, että myös suomalaisilla on perus- ja ihmisoikeuksia? Milloin meillä on alettu pitää maan ulkopuolella olevien oikeuksia tärkeämpinä kuin suomalaisten oikeuksia? Ja jos Suomi tulkitsee näin, missä on se maa jossa suomalaisten oikeudet menevät muiden edelle? Kuka suojelee suomalaisten oikeuksia?

Perussuomalaisille on aina ollut ja on jatkossakin täysin selvää, että Suomen ja suomalaisten turvallisuus ja oikeudet tulevat ensin. Aina. Kutsumme muut puolueet tähän arvopohjaan mukaan.