Tekstit:

Ronald, jos olen ymmärtänyt oikein, sinulla on laajalti kokemusta rahoitussektorilta, varainhallinnasta ja talletuskaupoista.Voisitko kertoa meille kokemuksistasi? Kauanko työskentelit alalla?

Noh, kokemukseni ovat hieman monimutkaisempia kuin mitä edellä kuvailit. Itse asiassa olen ollut yrittäjä koko elämäni, itsenäisyys on minulle hyvin tärkeää. Yritin kerran toimia työntekijänä, mutta siitä ei tullut mitään. Yrittäjänä olen tutustunut moniin kaupan aloihin, mm. rahoitusmaailmaan. Omat yritykseni, esimerkiksi naisten muotilinja, autojen välitys, kuten myös tuonti ja vienti – pakottivat minut luomaan ja rakentamaan oman kohtaloni, ja se johti luonnostaan kohti rahoitusmaailmaa.

Kun työskentelee ulkomaankaupassa, kohtaa eri valuuttoja ja täytyy mennä pörssiin ja tehdä kauppaa välittäjien kautta. Yksi näistä välittäjistä – sanoi minulle kerran: “Ronald, olen tuntenut sinut kauan aikaa ja aina sinulla on kiire”. “Tienaat paljon rahaa, mutta mikä on tavoitteesi?” Vastasin, että ainoa tavoitteeni yrittäjänä on tienata mahdollisimman paljon rahaa. Sillä mitä enemmän rahaa minulla on, sitä nopeammin voin jäädä eläkkeelle ja olla vapaa hyvässä asemassa, – eli käytännössä saada kaiken mitä tässä yhteiskunnassa voi haluta – niin ajattelin silloin. Silloin tuo välittäjä sanoi: “Siinä tapauksessa lopeta se mitä teet nyt kaikkien noiden yhtiöidesi kanssa – ja ala yksinkertaisesti kauppaamaan rahaa, lähde rahoituspuolelle.” Ja se oli alku – sille tilanteelle, joka liittyy kysymykseesi.

Välittäjällä oli paikka vaihtomarkkinoilla ja hän välitti valuuttoja ja säästöjä, siis kauppasi omaisuutta – ansaitakseen rahaa korkojen kurssivaihtelun avulla, ja tähän kuului aiemmin mainittu varainhallinta. Nuo kolme näkökulmaa muodostivat mielenkiintoisen kokonaisuuden, jolle sanoin kyllä.

Välittäjä sanoi: “Hyvä on, voit ottaa paikkani. Koulutan sinut ja tutustutan sinut verkostoon, –mutta vaihdossa haluan 10 % vuositienesteistäsi.” Toisin sanoen hän myi minulle paikkansa rahoitusmaailmassa, josta maksoin hänelle 10 prosentin välityspalkkion. Sanoin kyllä, sopii minulle!

Hän vastasi: “On yksi asia, joka sinun tulee tietää: Jos et pysty niin sanotusti pakastamaan – ja tarkoitan läpijäähän – omaatuntoasi, älä lähde tähän mukaan.”

Auts!

Se oli selkeä sanoma: voit ansaita paljon rahaa, ja voin auttaa sinua siinä, mutta joudut maksamaan kovan hinnan, – sillä tätä ei voi tehdä puhtaalla omallatunnolla. Silloin nauroin asialle, olin nuori ja naiivi. Taustani, ei-niin-huolettoman nuoruuteni, kautta minulle oli rakentunut tietty käsitys maailmasta ja ihmisyydestä. Mitä tarkoitat sillä? Ei rakastavaa perhettä, lämpöä?

Äitini teki aina parhaansa saadakseen meidät tuntemaan itsemme rakastetuiksi, – mutta isän käytös esti sen. Hän sai meidät tuntemaan ennemminkin elävämme sodassa toistemme kanssa, – eikä se ole mikään ihanteellisin tapa kasvaa. Sellaisen lapsuusympäristön myötä kasvoin uskomaan, että maailma ja ihmiskunta ovat kaukana mistään hyvästä. Eli omantunnon pakastaminen soveltui sinulle lähtökohdaksi? Olin jo ainakin osittain tottunut tekemään sitä itsesuojeluna. Joten omantunnon pakastaminen ei ollut minulle mahdoton tehtävä. Siitä tuli siis sinulle selviytymiskeino? – Kyllä, kyllä.

Eikä maailmankuvani ja käsitykseni ihmisistä ollut varsinaisesti myönteinen muutenkaan. Ajattelin vain itseäni, kuten olin tottunut tekemään ja lähdin mukaan sopimukseen.Käytännössä se tarkoitti, että kasvatin hitaasti asiakaskuntaa itselleni. Sitä mukaa, kun verkostoitumistaitoni kehittyivät, imeydyin syvemmälle rahoitusmaailmaan, ja sitten alkoi selvitä, kuinka hyvin pieni maailma on, ja sen huomasi jatkuvasti, – vaikka työskentelin vielä viljan tuonnin ja viennin parissa, huomasin kuinka pienet piirit ovat. Ja jos puhutaan rahoitusmaailman tositekijöistä – enkä tarkoita neiti Raatikaista pankin tiskillä, vaan suuria globaaleja rahavirtoja, joilla kauppaa tehtiin – Tarkoitat siis kansainvälisiä rahavirtoja, etkä Hollantia, missä aloitit työskentelyn? Hollanti näyttelee suurta osaa tässä tarinassa, mutta maailma ei pyöri sen ympärillä. Hollanti on osa suurta globaalia finanssijärjestelmää, – jossa täytyy työskennellä pörssin kautta halutessaan suorittaa virallisia rahansiirtoja.

Monet pankit, jotka käyvät valuuttakauppaa, – saavat asiakkailtaan toimeksiantoja, joista ne eivät pääse eroon noin vain. Silloin minun kaltaisiani ihmisiä eli valeostajia ja -myyjiä (bulvaaneja) tarvitaan siellä, missä suuret rahavirrat liikkuvat. Käytimme tiettyjä talousrakenteita – kansainvälistä lainsäädäntöä – liikutellaksemme rahoja, niin, että kaikki näytti normaalilta –olemassa olevien globaalin valvonnan ja sääntelyelimien silmissä. Jotta kukaan ei havahtuisi huomaamaan, mitä tapahtuu, kuten vuosi, pari sitten Panamaan liittyvässä skandaalissa.

Panamapaperit.– Kyllä. Kyllä, ja sitten – Veronkiertoa? Sanoisin, että se oli verojen välttelyä. Veronkierto on sitä, kun rikot kaikkia sääntöjä. Tämän täytyi siis liittyä verojen välttelyyn. Mutta se mitä tapahtui siellä, ei ollut minulle mitään uutta – eikä merkittävää. Panama-paperit oli pikkujuttu, ei mitään merkittävää. Tietenkin tavalliselle kansalle se oli iso uutinen, mutta tosiasiassa se ei ollut suuri juttu. Mutta se näyttää, että maailmassamme on jotain vialla. Esimerkiksi Hollannissa, tietyissä asemissa, on henkilöitä, joilla on pankkitilejä Panamalla, – missä lainsäädäntö on sellainen, ettei heidän tarvitse maksaa veroja Hollantiin – ja tämä on täysin laillista. Tällaiset rakenteet kuuluivat työhöni, kun meidän täytyi vaihtaa valuuttaa. Oli vaihtelua, ensimmäiset kauppasaarrot Irakissa 1990-luvun alussa, – kun siellä alkoi sota.

Me törmäsimme ilmiöön, jota kutsuimme “Irak-dollariksi”. Irakin dollarit olivat alunperin USA:n dollareita. USA:n dollarin arvo on suoraan suhteessa öljyn hintoihin, mikä teki siitä öljyn takaaman maailmanvaluutan. Niin kauan kuin tuo yhteys säilyy, dollarin arvo pysyy. Virallisesti irakilaiset eivät saaneet myydä öljyään kauppasaarron aikana. Siis ainakaan teoriassa, sillä koskaan ennen ei ollut ollut niin laajaa öljykauppaa, tässä tapauksessa alennuksella. Koska kauppa ei ollut sallittua, öljyä vietiin alennettuun hintaan. Koska energia maksettiin aina dollareissa, näiden Irak-dollareiden täytyi päätyä jonnekin. Niitä ei voinut vain viedä pankkitiskille kaikkien sääntelyiden vuoksi, ja shekki tarjosi tiettyä suojaa. Rahanpesu ja rikollisuus eivät olleet mitään uusia asioita silloin, nykyään me vain kutsumme sitä terrorismiksi. Hommaa hoitamaan kuntoon tarvittiin joku paineensietokykyinen. Bulvaani kutsuttiin esimerkiksi Saksassa pankkiin, jossa kellarit olivat täynnä raharekkoja.

Vau! Niin, ja sitä ajattelee, että tietenkin: kuorma-autoja ja kuljetuksia kiireisessä yrityksessä. Kun menee lähemmäksi katsomaan, niin tajuaa, että jokainen auto on piripintaan täynnä dollareita. Ja he sanovat minulle: “Meidän täytyy päästä eroon kaikesta tästä käteisestä, – joten vaihda ne punniksi, Saksan markoiksi, täksi, tuoksi ja niiden täytyy päätyä sinne ja sinne.” Puhummeko nyt rahanpesusta? Vai – Nyt puhutaan käteisen prosessoinnista. Rahoja kierrätetään niin, että se voidaan syöttää taas laillisesti kiertoon. Sekö oli tehtäväsi? Se oli tehtävänanto, jonka minä ja kollegani saimme. – Ok. Toimeksiannoille ei koskaan lähdetty yksin, sillä tällaista ei voi tehdä itsekseen. Se ei ole mahdollista. Kuten Roope Ankka, me kirjaimellisesti jouduimme lapioimaan rahaa siellä. Sellaista rahamäärää oli mahdotonta käsitellä kerralla, joten piti keksiä jokin keino.

Silloin käteinen oli yleisin maksuväline siinä missä nykyisin digitaaliset maksutavat. Mutta silloin piti miettiä keino saada prosessoitua käteinen – ja saada se syötettyä takaisin rahavirtaan niin, että Irak voi jatkaa häiriöttä öljykauppojaan, – sillä käteinen oli Irakin omaisuutta. Irak ei halua… katsos, mainitsit rahanpesun, mutta tässä oli kysymys kauppasaarrosta, – ja Irakin täytyi noudattaa sääntöjä. Ja, tiedätkös – kaiken, mitä haluaa tietää maailmasta, saa selville seuraamalla rahaa. Raha on se ratkaiseva tekijä. Kaikki voivat valehdella – jos haluat tietää totuuden, seuraa rahaa. Sama päti tässä: ainoa asia, mitä irakilaiset ja heidän öljynsä ostajat halusivat, oli säilyä minkään syytösten ulottumattomissa. Irakilaisen öljyn ostajat olivat ne samat tahot, jotka asettivat kauppasaarron alun alkujaankin. He ovat itse asiassa kaikki ystäviä keskenään, samalla puolella. Kaikki luulevat, että maailmassa on olemassa taistelupareja, hyviksiä ja pahiksia, – mutta korkeimmalla tasolla se on ainoastaan peliä, ja he kaikki toimivat yhdessä. Heidän täytyy kuitenkin noudattaa sääntöjä ja määräyksiä, jotka he itse ovat luoneet, – pitääkseen muun yhteiskunnan alistettuna ja varmistaakseen, ettei eliitti kasva liian suureksi. Joten heidän täytyy pelata omien sääntöjensä mukaan. Siellä siis pidetään huolta siitä, että mistään ei jää seurattavia jälkiä, –jotta eliitin itsensä lisäksi kukaan – alempiluokkainen – ei saa selville, mitä oikeasti tapahtui.

Luokittelua? – Kyllä. Kaikki tietävät vain oman pikku osansa. Ainoastaan eliitti tietää, mitä tapahtuu. Juuri niin, mutta koska me teimme likaisen työn, meidän täytyi tietää paljon asioita. Meillä ei ollut varaa tehdä yhtään virhettä. Kuinka korkealle pyramidissa pääsit? Olitko lähellä huippua? Olimme yhteydessä heihin. – Ok. Silloin, kun pääsin asemaani, egoni olisi rakastanut kuulua itse eliitin huipulle. Nykyisin puhutaan edelleen vain 8000–8500 ihmisestä, jotka hallitsevat koko maailmaa. Siihen aikaan olisi ollut mahtavaa päästä sellaiseen asemaan. Hyvä on, mutta jos sanotaan, että huippueliitti tietää kaikesta 100 %, kuinka paljon arvioisit tietäneesi ja ymmärtäneesi siitä, mitä tapahtuu? Työssäni minun täytyi tietää sataprosenttisesti, mitä tapahtuu.

– Vau… Ei ollut muuta tapaa, sillä hommassa mukana olleiden panokset olivat valtavat, – etenkin aivan huipulla. Jos en olisi tiennyt kaikkia yksityiskohtia, olisin saattanut tehdä virheitä. Ja se olisi aiheuttanut härdellin, sillä nuo virheet olisivat olleet jäljitettävissä, – ja ihmiset, jotka eivät tienneet mistään mitään, olisivat sekaantuneet asioihin. Tämän tason toimijalla täytyy olla rautaiset hermot. Oliko sinulla rautaiset hermot? – Kyllä, kaikki meni hyvin. Omantunnon jäädyttäminen toimi sinulla… – Kyllä. Pelasin korkeimmalla tasolla noin viisi vuotta. Ja sitten se oli täysin ohitse, kiitos riitti. Se oli erittäin rankka hetki minulle. Kyllä. Se tapahtui yhtäkkiä? Vai oliko siihen jokin syy? Ei oikeastaan, vaan – Kerroin pienen esimerkin siitä, mitä oli pelissä: Tässä tapauksessa se tarkoitti valuutan vaihtoa dollareista muuksi valuutaksi, – niiden turvallista talletusta – ja sijoitusten hoitamista niin, että ne tuottivat voittoja, jotka voitiin sijoittaa taas uudelleen.

Taso, jolla pelasin 5 vuotta – ja sinne ei päässyt hetkessä, piti ansaita paikkansa – Olen lahjakas yhdistelemään yksityiskohtia niin, että saan muodostettua koko kuvan kaikkine asiaankuuluvine, liikkuvine osasineen, – jotka pelikentällä täytyy osata ottaa huomioon. Se on hyvin yksityiskohtainen prosessi, ja jos siinä on lahjakas, erottuu joukosta ja tulee huomatuksi. Siksi minulle uskottiin sata prosenttia tiedoista, joita tarvitsin työssäni. En siis tiennyt kaikkea, mitä he, – mutta kaiken, mitä tarvitsin sen hetkisen tehtävän hoitamiseen kollegoideni kanssa. Minut laitettiin usein johtavaan rooliin, koska pystyin säilyttämään yhtenäisen kokonaiskuvan tilanteesta. Olet hyvä tekemään nopeita siirtoja. – Kyllä. Olin hyvä ratkaisemaan ongelmia luovan ajattelun avulla. Minusta oli hauskaa keksiä ratkaisuja, pysyä aina askeleen edellä ja olla heitä fiksumpi.

Pysyä pelin sääntöjen puitteissa, mutta venkslata niin, että saa kaiken osumaan kohdalleen. Rakastin sitä peliä. Toisaalta oli kuitenkin valtavasti vastuuta ja oppi aina vain lisää oikeasta maailmasta, – sillä rahoitusmaailman kautta oppii koko totuuden. Kun sanot “kaikki”, mitä sillä tarkoitat? Asiakkaat antoivat välähdyksiä siitä, miten maailma todella pyörii. Jälkikäteen ajateltuna en vieläkään tiennyt kaikkea, mutta tiesin paljon. Asiakkaanani oli pankkeja, eivätkä ne halunneet verta käsiinsä, – mutta noissa pankeissa oli aina tietty määrä ihmisiä, jotka tiesivät pirun hyvin, mitä oli tekeillä. Noin 1 % pankkien sisällä tiesi totuuden maailman tapahtumista, – mikä ei ole yllättävää, sillä ne ovat mukana suurten rahavirtojen liikuttamisessa. Ne ovat asiakkaita. Lisäksi on hallituksia, ylikansallisia yhtiöitä, – ja täytyy olla tekemisissä tiedustelupalvelujen – sekä niiden kanssa, joita nykyisin kutsutaan terroristijärjestöiksi.

Kaikki suuriin rahoihin kytkeytyvät ryhmät ovat asiakkaita, – ja sitten alkaa nähdä yhteyksiä. Kuten sanoit, he saattavat olla luokiteltu sen mukaan, mitä tietävät. Koska olen itse keskellä, näen miten he kytkeytyvät toisiinsa. Raha tulee tuolta, menee tuonne jne. Informaatiota vain kerääntyy ja sen mukana kokonaiskuva siitä, mitä todella tapahtuu. Täytyikö sinun palvella ja pitää kaikki nuo ryhmät, mukaan lukien terroristiryhmittymät, tyytyväisinä? Kyllä.

– Hyvä jumala! Kyllä, se oli työni. Pitää kaikki pallot ilmassa? Kyllä, aivan, ja yksi asia, jonka sain selville – en tiennyt sitä aiemmin, mutta nyt tiedän: Tiedustelupalvelut – luuletko, että ne ovat olemassa palvellakseen ja suojellakseen kansaa, valtiota jne? Ne itse asiassa osoittautuivat rikollisjärjestöiksi, tai ollaksemme tarkkoja: systeemi on yhtä isoa rikollisjärjestöä.

Nyt puhutaan taloussodista, sotien synnyttämisestä, siis käytännössä kärsimyksen tuottamisesta tähän maailmaan, – siis paljosta levottomuudesta. Silloin ajattelin itsekseni, että jos ihmiset vain tietäisivät, millainen maailma todella on… Tiedustelupalveluita ei pysäytä mikään. Ei mikään. Niillä on myös omat rahavirtansa. Jos ne kauppaavat huumeita, aseita tai – niin, no, ihmisiä – kaiken sen rahan täytyy mennä jonnekin. Kaikki täytyy rahoittaa. Sanot “jos”, mutta voitko vahvistaa, tekevätkö ne tätä? Kaikki niistä. Kaikki. – Ok. Koko maailma, josta kuvittelemme tietävämme jotain, on vain illuusio, johon uskomme. Se on jotain, mitä oppii tässä työssä, ja siinä kaikki meni minun kohdallani niin sanoaksemme väärin. Tarkoitat varmaan “oikein”, loppujen lopuksi.

Jälkeenpäin ajateltuna, kyllä, se oli parhaaksi. Niin sanottu pakastimeni alkoi hajota. Tapahtui kaikenlaista, esimerkiksi kerran menin eri pörssiin ja eräs kollegoistani siellä sanoi: “Ronald, muistatko sen tapauksen Italian liiran kanssa?” Joskus mainitsen sen itsekin puheissani.

“Muistatko ne kaupat, kun dumppasimme valtavan määrän liiroja?” Dumppaus alensi valuutan arvoa, –

mikä aiheutti italialaiselle yritykselle niin kovat tappiot, että se meni konkurssiin. Sitten kuulet pörssissä: “Muistatko ne onnistuneet liirakaupat?” Kyllä. Ja he sanovat: “Tiesitkö, että omistaja teki itsemurhan ja jätti perheen jälkeensä?” Sellaisia juttuja…

– Auts.

Ja me nauroimme asialle. Hahaha, kaikki yhdessä, me kaikki. Katsoimme ihmisiä alaspäin, pilkkasimme heitä. Se oli vain tuote, jätettä, kaikki oli arvotonta roskaa, – luonto, planeetta, kaikki sai palaa ja hajota. Vain arvottomia loisia… Niin kauan kuin saavutimme päämäärämme, niin kauan kuin kasvoimme – Monet kollegani päätyivät ryyppäämään tai käyttämään huumeita. Minä en, ehkä olisi pitänyt. – Tai sitten ei. Ei, jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä, ja olen onnellinen ollessani vielä elossa. Joka tapauksessa kaikki nuo hirveät asiat… alkoivat kalvaa minua. Voitko antaa esimerkin, sillä voin aistia, että sinulle on tapahtunut paljon kamalia asioita? Kyllä, se on minulle vaikea aihe puhua. Huomaan sen, mutta mitä vain haluat jakaa, se on ok. Kyllä, puhun vain asioista, joista haluan kertoa, – mutta tämä herättää paljon tunteita, ja koska omatuntoni ei ole jäissä, tunnen ne syvästi. Kyllä, tunnen samoin. Hyvä on. Voitko kertoa minulle pahimman asian, joka tapahtui? Mikä oli se viimeinen pisara tilanteessasi?

Se oli lopun alku. Näihin piireihin joutuu niin syvälle, – ja allekirjoittaa elämän pituisen sopimuksen – ei millään verellä tai mitään sellaista – ettei koskaan paljasta yhtiöiden, organisaatioiden tai ihmisten nimiä. Luulisin, että siksi olen yhä hengissä… sopimuksessa on pitäydyttävä. Jos puhumme kauheimmista asioista, joita olen kokenut, – kerron vain miksi “pakastimeni” meni häiriötilaan ja omatuntoni alkoi nousta pintaan. Asian voisi ilmaista niin, että olin psykopaattikoulutuksessa, joka epäonnistui. En läpäissyt koulutusta, eikä minusta tullut psykopaattia.

Omatuntoni tuli takaisin, ja vaikein pala minulle oli – koska minulla oli niissä kuvioissa niin hyvä asema: Olin menestynyt, huipputason “pelaajat” luottivat minuun – Jos muotoilen sen diplomaattisesti, suurin osa näistä ihmisistä ei seurannut mitään varsinaista valtavirtauskontoa. On katolilaisia, protestantteja… kaikenlaisia uskontoja. Näistä ihmisistä suurin osa oli luciferiaaneja. Voi sanoa, että uskonto on satua, Jumalaa ei ole eikä mikään siitä ole totta. No, näille ihmisille se on totuus ja totta, – ja he palvoivat jotain materiaalitonta, nimeltään “Lucifer”. Olin näidenkin piirien kanssa tekemisissä ja vain nauroin asialle, koska minulle he olivat vain asiakkaita. Kävin paikoissa, joita kutsuttiin “Saatanan kirkoiksi”.

Puhummeko nyt satanismista? Kyllä, kävin näissä kirkoissa piipahtamassa, ihan vain vierailijana. He pitivät pyhää messuaan: alaston nainen, viinaa ja muuta sellaista. Ja se vain huvitti minua. En uskonut mihinkään näistä jutuista, – enkä todellakaan ollut vakuuttunut, että mikään siitä oli todellista. Se oli sinulle vain näytös. Niin. Näkemykseni mukaan pimeys ja pahuus ovat ihmisessä itsessään, hänen sisällään. En nähnyt yhteyttä vielä. Olin siis noissa piireissä vieraana ja minusta oli hauskaa nähdä nuo kaikki alastomat naiset ja muut jutut. Se oli hyvää elämää.

Mutta sitten jossain vaiheessa – ja tämän takia kerron tätä sinulle – minua alettiin kutsua osallistumaan uhrauksiin – ulkomaille. Se oli katkeamispiste. Lapsia. Pyydettiinkö sinua tekemään se? Kyllä, enkä pystynyt siihen. Haluatko keskeyttää hetkeksi? – En. Sen jälkeen aloin hitaasti murtua. Koin itse melkoisen paljon lapsena, ja tämä kosketti minua syvästi. Kaikki muuttui. Sellainen on maailma, josta löysin itseni. Aloin kieltäytyä työtehtävistä, en pystynyt tekemään sitä enää. Minusta tuli uhka. Heille… tietenkin. En enää pystynyt toimimaan täysipainoisesti, suoritukseni kärsivät ja olin kieltäytynyt töistä. En ollut enää osallistunut.

Kaiken tarkoitus, loppujen lopuksi, siinä maailmassa – on se, että heillä on jokainen vallassaan, altis kiristykselle. Ja jälkeenpäin mietittynä minun kiristämiseni osoittautui hyvin hankalaksi. He halusivat tehdä sen noiden lasten kautta, ja se mursi minut. Onko se – Et kerro minulle mitään uutta. Mitä he tekivät politiikassa? Jos googletat tämän, löydät maailmanlaajuisesti sen verran todistusaineistoa, että ymmärrät, ettei tämä ole Disney-satu. Valitettavasti totuus on, että he ovat tehneet tätä tuhansia vuosia. Opiskelin joskus teologiaa, ja jopa Raamatussa löytyy viitteitä näihin tapoihin israeliittien yhteydessä. Kymmenen ensimmäistä heimoa karkotettiin Babyloniaan juurikin näiden lapsi-rituaalien takia, – mukaan lukien lapsien uhraaminen. Tämä siis kuuluu asiaan. Kaikki tämä sai minut uskomaan, – sillä ymmärsin, että on olemassa enemmän kuin minkä näemme, kokonainen näkymätön maailma, joka on todellinen. Sitä todella puhuu pimeistä voimista ja valon manifestaatiosta. Keskityin opiskelemaan teologiaa ymmärtääkseni jotain siitä kaikesta. Ja psykologiaa, jos muistan oikein? Kyllä, mutta se oli aiemmassa elämässäni, – koska mainos- ja massapsykologian tietotaidoilla saatoin manipuloida tilanteita omaksi hyödykseni.

Se on pelottavaa, sillä kun menee syvemmälle, tulee vastaan Tavistock-instituutti ja mielenhallinta, MK Ultra, Monarch ja vastaavat. Kyllä, olet oikeassa, mutta se kaikki oli osa työtä. Koulutukseni myötä perehdyin näihin syvemmin, sillä hoitaessaan kauppoja pitää osata myös manipuloida mediaa. Täytyy manipuloida monia asioita, sillä mikään ei saa näyttää siltä, mitä se on. Kaiken täytyy vaikuttaa joltain muulta. Sitä näkee ihmiset lammaslaumana, – laittaa pari bordercollieta sekaan ja ajaa ne johonkin suuntaan. Ja ollakseni rehellinen, näen edelleen sen tapahtuvan ympärilläni. Valitettavasti.

Ihmiset ovat edelleen käyttämiemme metodien hallitsemia, heitä kohdellaan samalla tavoin kuin meillä oli tapana. Ja se toimii edelleen. Ihmiset eivät vieläkään ymmärrä, miten se toimii, ja ovat edelleen sillä tasolla, että kunhan saan kaljani niin aivan sama. Täysi itsekeskeisyys, mutta se on myös itsesuojelua. Tarkoitan sitä, että ehdollistamistahan se on. mutta se johtuu vain siitä, etteivät ihmiset ymmärrä puolustaa itseään. Mutta edelleen näkee, kuinka typerän helppoa ihminen on saada tiettyyn suuntaan, – kun on se, joka vetelee naruista. – Massapsykologiaa. Kyllä, ja myöhemmin, paljon myöhemmin – löysin opintojeni ja tutkimusteni seasta dokumentin, jota tietenkin väitetään palturiksi. Siionin viisaiden pöytäkirjat. Ja nykyisin suosittelen kaikkia lukemaan tuon koko uskomattoman tylsän dokumentin läpi. Puhumme myös siionismista? Kyllä, totta kai. Jos luet protokollan, – todella ajatuksella ja ymmärrät sitä, – se on kuin lukisi arkielämän sanomalehteä.

Miten he kirjaimellisesti ultimaattiseksi kasvaneen vallan asemastaan – He eivät ymmärrä, mitä todellisuus on. Ja meidät on kaikki ohjelmoitu: jos kehtaa sanoa vastustavansa siionismia, sinut leimataan anti-semitistiksi. Sitten olet… he yrittävät… Se negatiivinen – voi sanoa paha, luciferistit, satanistit, miksi ikinä sitä kutsuukaan – se on todella olemassa. Olen huomannut, että se, mikä lukee Raamatussa, eikä pelkästään Raamatussa vaan niin monissa kirjoissa – että on todella ollut hetki, kun pimeys on eronnut valon ilmentymästä. Silloin joukko on lähtenyt omille teilleen kantaen mukanaan vihaa ja raivoa.

Ne, jotka eivät aliarvioi tämän vakavuutta, ovat harvassa, sillä tämä on tuhovoima, joka vihaa meitä syvästi. Se vihaa luomista, se vihaa elämää, – se tekee kaikkensa saadakseen tuhottua meidät täydellisesti, – ja se tehdään jakamalla ihmiskunta. Hajota ja hallitse on heidän totuutensa. Ihmisyys on valon ilmentymä, todellinen luomistyö. Niin kauan, kun ihmiset jakaa poliittisten puolueiden, ihonvärin – tai minkä tahansa perusteella, – tukahduttaa – luciferistin näkökulmasta – pahimman vastustajansa voiman ja vahvuuden, – eivät he voi nousta puolustamaan itseään. Jos he nousisivat, luciferistit häviäisivät. Ja tämä hirviö, ahne hirviö, katoaisi.

Kerron ihmisille tästä vanhasta amerikkalaiskenraalista, joka sulkee huoneellisen ihmisiä pimeään: Silmät sopeutuvat, mutta kukaan ei näe mitään. Kenraali ei sano sanaakaan ja sytyttää yhtäkkiä taskulampun, yhden pienen valon. Ja venytetyn pimeyden jäljiltä – valon koetaan ilmestyvän pienestä pisteestä ja kaikki näkevät taas toisensa. Ja kenraali sanoo: “Tämä on valomme voima.”

– Kaunista. Yhdistykää. Yhdistykää. Tulkaa yhteen – ja koko tämä paska tarina lakkaa olemasta. Juurikin niin nopeasti se voisi tapahtua. Minun on helppo sanoa tämä nyt, mutta siinä elämäni vaiheessa olin luhistumassa. Voitko kertoa siitä jotain?

Miten se tapahtui? Sinut kutsuttiin – Aloin kieltäytyä tehtävistä. Omatuntoni palasi lapsiuhri-episodin jälkeen ja aloin kieltäytyä yhä useammin. Minulla oli omatunto, enkä pystynyt enää toimimaan. Kävit kuitenkin vielä töissä sen jälkeen? Ei ollut vaihtoehtoja. Minulla oli oma firma useine toimistoineen ja työntekijöineen, ja kaikki pyöri edelleen. Sen on täytynyt olla vaikeaa. Se oli hyvin raskasta, kaikki se jännitys. Toisaalta pelaat rahalla korkealla tasolla, missä ei ole varaa virheisiin, –tai kaikki kaatuu kerralla, yritys ihmisineen, mukaan lukien sinä itse. Ja sitten on todella pulassa. Sellainen tuo paljon stressiä, joka käy palautuvan omantunnon päälle. Minua varoitettiin, kun lähdin tähän: “Älä tee sitä, jos et pysty pakastamaan omaatuntoasi umpijäähän.” Ymmärsit sen varmaan sittemmin? Kyllä, kuulin aiemman nauruni, mutta se ei ollutkaan vitsi. En todellakaan ymmärtänyt, mihin olin joutumassa. Ja “pakastimesi” oli pois päältä. Hajalla.

En pystynyt tekemään sitä enää. Yritin työskennellä sen läpi, pitää kulisseja yllä. En tiennyt, miten päästä tilanteesta ulos, olin ansassa. Kaikki olivat ansassa. Kaikki tämä johti lopulta täydelliseen luhistumiseen. Kroppani kirjaimellisesti pysähtyi. Ensimmäinen asia, jonka näin, oli itkevä äitini teho-osastolla. Päädyit siis teholle? – Kyllä, menin vain kiinni. Kirjaimellisesti romahdit? – Kyllä. Kyllä. Ja –Siihen aikaan en uskonut mihinkään, mutta muistan vieläkin, – miten katselin itseäni alapuolellani siitä nurkasta.Sinulla oli rajakokemus. – Näin, miten he elvyttivät minua. Sitä voi kutsua siksi. Olen nähnyt, etten ole sama asia kuin ruumiini. Olen ruumiissani, mutten ole vain ruumiini. Näin heidän hoitavan minua.

Myöhemmin olin vastentahtoinen puhumaan siitä pitkään aikaan. Puhuin siitä kunnolla vasta myöhemmin. Ja kun puhuin, olin jo tutkinut monia asioita ja alkanut uskoa. Minulla oli parempi ymmärrys hengestä ja materiasta. Siinä vaiheessa tuo kokemus löysi oman paikkansa, – Ymmärrys siitä, että en ole ruumiini, että se on vain astia. Joten elin sen kaiken läpi, mutta tarvitsin kauan aikaa toipumiseen. Toki. Olin raunio, täysin hajalla. Olin aivan lopussa. Olin romahtanut ja ruumiini tarvitsi vuoden – palautuakseen. Koska minä – En halua mennä siihen nyt, mutta lähtöaikanani jouduin fyysisesti kidutetuksi noissa piireissä. Sen tarkoitus oli varmistaa, etten koskaan rikkoisi salassapitosopimusta. Siispä minut otettiin käsiteltäväksi tietyksi ajaksi.

Kaikki nuo tekijät yhdessä vain lisäsivät kokemaani stressiä. Kirjaimellisesti juoksin kohti loppuani. Tarkoitatko sieppauksia, kuten me sitä kutsumme, vai ohjelmointia? Ei, he altistivat minut tietyn tyyppiselle kidutukselle. Se varmistaa, ettet koskaan vahingoita ketään siitä maailmasta. En tajunnut sitä silloin. Tämä kaikki on jälkiviisautta. Koska kävi kuten kävi, ensimmäisen elämäni loppu oli niin äärimmäinen, etten vain enää pystynyt siihen. En vain pystynyt, en millään. Kuitenkin, tahtoni oli niin luja, että se kaikki tapahtui vain ruumiilleni. Se oli… En tiennyt enää, mitä tehdä. Minulle ei ollut vaihtoehtoja jäljellä. Siksi mietin joskus – vaikkei se ole totta – että olisi ollut parempi valita niin monen kollegan tavoin uppoaminen alkoholiin ja huumeisiin. Ainakin loppuni olisi ollut lempeämpi. Koska suurin osa heistä on jo ikuisessa levossa. Vaikka tiedän, että bulvaaneja liikkuu edelleen, hyvin harva silloin tuntemani on enää elossa. Suurin osa heistä on mennyttä.

Minäkin olin kuolleena, mutta olen silti täällä.

Sinulla on siis vielä jotain tehtävää.Niin, kai niinkin voisi sanoa. Mutta siis sellainen on – en voi sanoa “lyhyesti kuvailtuna”, sillä en tiedä käyttämäämme aikaa – se maailma, jonka näen ympärilläni. Jos sinulla on jotain tiettyjä kysymyksiä, voin vastata. Olisin toivonut olevani ytimekkäämpi, – mutten tiedä miten. Olen kiitollinen, että kerroit kaiken mitä kerroit. Minulle se on edelleen iso asia. …jatkuu…

Translation: Vastavalkea.fi